äiti vaan vähän lainaa

Ihan vähän vaan. Hetkeksi yhteen työjuttuun. Saat ihan just takaisin. Vaihdatko tähän vähän rikkinäiseen mutta ihan toimivaan iPhoneen?

kolme suklaata ja kardemummaa

En voi sietää sanaa leipaista. Se on jotenkin niin ärsyttävän mukakeveä ilmaus, sellainen tein tuossa viiden ruokalajin illallisen alusta asti, kasvatin rakuunatkin itse eikä mennyt kuin 20 minuuttia -sanonta. Yllättävän moni tuntuu leipaisevan milloin mitäkin. Ihan vaan tossa välissä.

On kuitenkin myönnettävä, että viime viikon loppupuolella hyvin menneiden työrutistusten jälkeen sorruin leipaisemaan muffinsseja. Ihan ykskaks yllättäen. Hyvin maistuivat kolme suklaata ja kaurahiutaleet -leipaisut kardemummakahvin kanssa.

päästä

Yleisten yhdyssanavirheiden lisäksi viime aikoina on tuntunut yleistyvän ihan ihmeellinen tapa sanoa muutamia asioita. Tämä uusin villitys on se, että kun ärsyttää niin ottaa päästä. Siis mitä helvettiä, ottaa päästä? Eikö se olekaan enää päähän? Ihan päätöntä.

Toinen melko uusi omituisuus on taivuttaa sana niin, että koiralla loukkasi pahasti. Siis siinä merkityksessä kun koira loukkasi itsensä. Voi hyvä luoja mistä näitä oikein tulee ja miksi ihmeessä ihan tavallisista lauseista pitää vääntää jotain tällaista. Minulla ärsyttää aivan suunnattomasti etten sanoisi.

vedenkestävä

Lueskelin vauvaunti-infoa ja ihmettelin pitkään erään ryhmän tavoitteista löytyvää "tehdään vauvasta veden kestävä" -kohtaa. Vasta kolmannella kerralla lukiessani minulle valkeni, että vauvoista on tarkoitus tehdä veden ystäviä eikä veden kestäviä.

sanoista ja teoista

Minä en selkeästi osaa vielä puhua äitiä, odottavaa ainakaan. Minulla on edelleen maha, ei masu, massuliini tai muuta vastaavaa. Nenäni on edelleen nenä kuten P:lläkin, ei nenu tai nenukki. En tunne oloani kotoisaksi syyssydänkäpysten keskusteluketjussa enkä tunnista itseäni sanasta äiti. Sana raskaana vaatii sekin vielä vähän sulattelua ennenkuin se tulee luontevasti.

Tuleva mummu ei malttanut olla kuittaamatta ja pyysi tulostinongelmista johtuen tulevaa äityliä tulostamaan omin pikku kätösin muutaman ultrakuvan heillekin.

Kotona ei vielä näy tulevaa. Vain yksi pieni nalle istuu keittiössä, katsoo kun syömme vispipuuroa.

Kävin ihan varovasti vaivihkaa lastenvaateosastolla. Löysin mielestäni maailman pienimmän ja suloisimman pöllöbodyn kunnes totesin senkin olevan aivan liian suuri vastasyntyneelle. Tässä taitaa mennä muutama muukin mittakaava uusiksi meikäläisen mittojen lisäksi.

perjantaiärsytyksiä

Upouusi rakkausläppärini lähtee huoltoon. Sen kumpikaan akku ei toimi. Battery not detected.

Minua väsyttää.

Sana päräyttävä.

Taittotiedostoon tuotu teksti muuttuu typeriksi erikoismerkeiksi. Meillä lienee InDesignin kanssa pienen perheneuvottelun paikka.

Työhuone pitäisi siivota.

Rahatilanne näyttää aika tiukalta.

Minä en pidä uudesta, isosta kalenteristani. Se on liian iso ja epäkäytännöllinen vaikka kaunis päältä onkin.

...

Ärsyttääkö teitäkin tällainen... Että kaikki lauseet loppuvat kasaan turhia pisteitä... Jostain syystä joillain ihmisillä tämä jää päälle... Ja sitten ihmetellään kun ei kukaan jaksa lukea loppuun asti... Kun on ihan normaalia tekstiä muuten... Mutta se pilataan näillä ihmepisteillä... Ihan kuin jäisi kesken kaikki.... Ajatukset...

jälleen sanaärsytyksiä

Kirpputorin sanominen kirpuksi. Kirput ovat ihan eri asia. Kirppis tai kirppari vielä käyvät, ne ovat mukavia ja lyhyempiä kuin alkuperäinen sana mutta eivät kuulosta harhaanjohtavasti pieneltä elävältä eläimeltä.

Poikaystävästä väännetty poikkis. Ymmärrän, että kolmetoistavuotiaalla on poikkis mutta minä olen jumalauta niin vanha, että minulla on kyllä avomies tahi poikaystävä. En myöskään saa kovin uskottavaa kuvaa kenestäkään joka tuon maagisen kolmentoista jälkeen kertoo vakavalla naamalla poikkiksestaan.

Senttien kirjoittaminen centteinä. Siis muuten täysin suomenkielisessä tekstissä. Pulahtaa samaan kategoriaan teini-x:ien kanssa. Yyyyh.

Hyvää huomenta vaan teillekin.

raivostuttavia sanavalintoja

En voi sietää kun, tatuoinneista puhutaan sanalla leima. Se ei ole mikään leima, se ei lähde pois, eikä sitä tehdä leimasimella. Puhumattakaan vielä kammottavammasta keksinnöstä täppä. "Kun mulla on tää täppä olkapäässä." Täpäksi voisin juuri ja juuri luokitella pienen tussilla tehdyn pilkun. Tai Frendien Phoeben "maapallon tosi kaukaa katsottuna", mutta en mitään sen suurempaa. Yyh.

Leikkauksista puhuminen niin, että joudutaan puukon alle. Tai ylipäätään puukko-sanan käyttö tässä yhteydessä. "Saa nähdä saavatko puukolla korjattua." Ymmärrän tarpeen puhua ronskisti omasta, rankastakin, tilanteesta ja en varmasti osaa leikkaukseen menijän asemaan asettua, tuo sana vain jotenkin särähtää korvaan näissä kohdissa aina. Puhukaa nyt edes sitten vaikka veitsestä.

Eläimiä kasvattavat ihmiset eivät ole mitään kasveja, eiväthän? Tai jos ovat niin minulla on tainnut jäädä muutama biologiantunti väliin.

sanat sekaisin

Monenlaisen kirjoittajan internetin ihmemaassa törmää kaikenlaiseen kielelliseen, kikkailusta kammottaviin oikolukuongelmiin. Kuten varmaan arvaat, minä olen niitä joilta nousee savua korvista yhdyssanavirheen kohdalla ja joiden pahimpia painajaisia ovat autofoorumit ja niiden käsittämättömät kielioppivirheet. Pedantti pilkunnussija ja ylpeä siitä.

Tästä huolimatta on myös kielenhuoltoa vaativia asioita, jotka nostavat hymyn huulille. Näistä oma suosikkini on ehdottomasti vakiintuneen sanonnan muistaminen väärin tai vääntäminen johonkin outoon muotoon. Useimmiten näistä huomaa mihin niillä on pyritty vaikka lopputulos onkin jotain ihan muuta.

On haettu takaa kaikenlaisia asioita ja tänään uudeksi suosikikseni nousivat koiran ja lapsen rengastaminen toisiinsa sekä ehdottomana ykkössuosikkina tilanne jossa eläintä ja lasta verrastettaisiin toisiinsa.

ukot ja ukkelit

En kertakaikkiaan ymmärrä miksi komeita nuoria miehiä heidän omat rakkaansa kutsuvat ties miksi. "me aateltiin ukkelin kaa mennä Kreikkaan ens kesänä" Ukkelin? Harvahampaisen kaljuuntuvan, kumarassa kulkevan langanlaihan satukirjahahmon kanssa?

"ukon kans oltii eile Särkänniemessä" Ukon? Kuusikymppisen, jurottavan, tuohivirsujärkeleen kanssako?

Oma lukunsa ovat sitten vielä nämä käsittämättömät suomen sekaan tungetut ja taivutetut boyfriendit ja ah niin raikkaat ja nuorekkaat poikkikset. Niin imelää kuin se joidenkin mielestä onkin, mieluummin jopa lukisin kultamussukoista, muruista ja kultseista kuin näistä ukkeleista ja poikkiksista. Etenkin tuo ukkeli saa selkäpiin karmimaan ja luotaantyöntävällä varmuudella on mielikuvissa viimeinenkin ripaus nuoresta poikaystävästä tai avopuolisosta tiessään.

Minulla on kulta, avo ja joskus harvoin avokki tai puolisko. Jälkimmäiset näistä alkavat jo lähestyä tuota maagista ällörajaa. Vaikka kotona kutsunkin pääosin kullaksi, muualla on helpointa puhua P:stä. Vähän vieraammat kuulevat sitten siitä avosta.