viimeinen linnake

Kuten tiedätte, vuosi on ollut pitkä ja osin myös raskas. Moni asia kaikki on muuttunut melkein yhdellä rysäyksellä ja välillä on tehnyt tiukkaa pysyä edes itse kärryillä siitä mitä elämässäni tapahtuu. Ainoa muuttumaton asia kaikkien muiden keskellä on ollut tämä blogi. Se on pysynyt myötä- ja vastoinkäymisissä eikä vähiten teidän ansiostanne. Kyllä, puhun juuri sinusta siellä ruudun toisella puolella.

Nyt on tullut aika sanoa kiitos. Kiitos kaikista teistä ihanista lukijoista, jotka saitte minut jakamaan elämääni täällä. Kiitos ihanista kommenteista, asiallisesta ja antoisasta keskustelusta vaikka olenkin hävettävän hidas vastamaan teille. Hauskoista tapaamisista livenä, linkkivinkeistä, shoppailuideoista, mielipiteistä ja myötäelämisestä ja kaikesta. Kiitos.

Sillä nyt on aika pistää palasiksi tämä viimeinen vanhasta minusta muistuttava linnake. Visuaalisesti vaativa 1.0 päättyy tänään ja se päättyy tähän postaukseen. Blogi jää ainakin joksikin aikaa auki luettavaksi ja elämäni arkistoksi. Syy muutokseen kun eivät ole liian henkilökohtaiset tekstit vaan se, etten koe enää mahtuvani näihin raameihin vaan janoan jotain uutta.

///

Janoatko sinä myös?

Tervetuloa!

visuaalisestivaativa.fi

niin paljon kaikkea eikä silti päätä eikä häntää

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ja jostain syystä niistä aika moni on ilmestynyt minun elämääni tämän vuoden aikana. Saa nähdä yllättävätkö viimeiset neljä kuukautta yhtä paljon kuin jo kuluneet kuukaudet.

Tänään otin aamulla kahvia mukaan kotoa, bussimatkasta tuli kertaheitolla rattoisampi.

Syksy on tullut, olen vihdoin luovuttanut ja vetänyt jalkaani legginsit minihameen sijaan. Ja pisteeksi i:n päälle vielä suuren turvahupun.

Tässä postauksessa ei ole oikein päätä eikä häntää vaikka pari pärstäkuvaa mukana onkin. Blogissa  lienee muutenkin hetken päätöntä ja hännätöntä hiljaiseloa, että ehdin kuroa umpeen kaikki muuton takia levinneet aikataulut. Viihdytä sinä minua sillä aikaa kertomalla miksi luet tätä, kuka olet ja mistä tulet, mitä haluaisit nähdä täällä enemmän ja mitä vähemmän. Sana on vapaa.

Ja jos kuulumiset kiinnostavat kiireenkin keskellä, tsekkaa vaikka tätäkin postausta hallitseva Instagram. Sitä on aina aikaa päivittää, eikö vain?

olisiko sinusta siihen?

Nyt on tullut se hetki, että Ainoa Graphic Design etsii vihdoin virallisesti yleismiesjaskaa tai pystynmihinvaanpirkkoa. Innostunut luova hullu saa harjoittelupaikan keskeltä kaoottisia aikatauluja, helvetin hyvää kahvia, huonoa huumoria ja mainiota menoa.

Paikan saanut pääsee heti aitojen asiakastöiden pariin, kokeilemaan rajojaan, näyttämään kyntensä ja kurkistamaan yhden naisen keskisuuren mainostoimiston maailmaan. Ollakseni kuitenkin rehellinen, luvassa on varmasti myös ympäripyöreitä päiviä ja sekalaista juoksupoikahommaa. Kantin on kestettävä muuttuvat tilanteet, nopealla aikataululla annetut tehtävät ja toimenkuva, joka ulottuu tulitemppujen kuvaamisesta aina kahvimaidon ostamiseen asti. Mikä on minun arkeani, on oleva myös sinun arkeasi ja siitä kahdeksankymmentä prosenttia on jotain ihan muuta kuin siistien kuvien tekemistä koneella.

Jos pensselit ja/tai kamera pysyvät kädessä, taitto-ohjelma on ainakin etäisesti tuttu ja uskot kestäväsi lempeää diktatuuria, laita sähköpostiviesti osoitteeseen ainoa.fi@gmail.com ja perustele miksi juuri sinun pitäisi päästä Ainoan ensimmäiseksi assariksi, oikeaksi kädeksi ja vasemmaksi varpaaksi.

Paikka täytetään välittömästi kun oikea henkilö osuu kohdalle tai viimeistään lokakuun alussa. Tässä leikissä nopeat siis todellakin syövät hitaat.

///

Aiempia mietteitäni samasta aiheesta eli siitä kuinka annetaan sielu päivähoitoon

vauhtia ja vaatekaapin aarteita

Kunhan olen ensin juonut aamukahvin, odotellut tänne kotiin Mummun ja Papan O:n kanssa, rynnistänyt töihin, hakenut eilen sinne unohtamani reikäpihdit, muotoillut kutistemuoville erään ystäväni ystävän häälahjakorut, juossut kyseisen ystäväni luo uunittamaan ne, laittanut niihin koruosat kiinni ja ne kiinni lahjalaatikkoon, antanut ne ystävälleni, juossut takaisin töihin, tavannut Ninan, kerännyt myytävät kimpsut ja kampsut mukaani ja kävellyt tien yli puistoon, jonka puunlatvat näkyvät työhuoneeni ikkunaan, onkin:

Tule ihmeessä moikkaamaan ja penkomaan uutta kotia etsivää vaatevarastoa!

///

Siivouspäivä

#muutto

Uskomatonta kyllä, aloitin pakkaamisen tiistaina aamukymmeneltä ja täällä sitä ollaan. Viimeinen kuorma tuotiin eilen, suurin osa jo silloin tiistaina. Matkaan mahtuu myös monta mutkaa mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vaurioiksi kirjattakoon yksi haava sekä yksi kadonnut lukko.

Jäimme vain kerran jumiin autolla lukitun rautaportin taakse ja mitään ei tuon mainitun sormen lisäksi hajonnut. Hermot ehkä muutamaan kertaan toki mutta eihän meillä lasketa. Onneksi on kahvia, Hello Kitty -laastareita ja ihan mahtavia ihmisiä, jotka mahdollistivat koko muuton itseasiassa kaksi päivää etuajassa. P ja J, superkiitos!

O toimi tietenkin myös apuna sen minkä kerkisi. Useimmiten enemmän kuin olisi ollut tarvetta. Kuvia tuli napsittua aika sekalaisessa järjestyksessä milloin mistäkin kohtaa muuttokuormaa. Vähän sama idea siis kuin päivä asu -kuvissa. Samat laatikot mahdollisimman monesta eri suunnasta.

Vanha työhuone näytti tyhjänä hieman haikealta. Jätin hiljaiset kiitokset kuluneesta tasan vuodesta. Jäljellä on enää loppusiivous, jonka käyn tekemässä kun ehdin. Ensin on pakko paikata muuton aiheuttamaa valmistuneiden töiden vajetta hieman täällä uudella toimistolla.

Vaikka on ihanaa olla täällä korkeiden ikkunoiden keskellä, on silti pakko sanoa, että muuttaminen itsessään on aivan kamalaa. Ja niinkuin minä maaliskuussa kotia muuttaessani vannoin, että nyt ei kyllä vähään aikaan. P:kin nauroi vannoneensa ettei koskaan enää kun muutti työhuonettani sinne edelliseen paikkaan.

Luojan kiitos se on ohi!

kääpiöpöytä, tikkaat ja muita tarinoita

Kun tutut tavarat tuo tilaan, jonka koko mittakaava on erilainen, alkaa kaikki näyttää kummalliselta. Aiemmassa työhuoneessani majaillut lasipöytä oli mielestäni iso ja nyt tänne viisi metriä korkeaan huoneeseen kannettuna se näyttää aivan säälittävän pieneltä, kääpiöpöydältä.

Sama kutistuminen koskee Ikean mustaa sohvaa, joka muutti kanssani. Se vei melkein koko ikkunaseinän edellisessä paikassa. Täällä se hengailee vähän orpona ja hukkuu huoneen toiseen päähän kokonaan. Tarvitsee kaveriksi ainakin maton ellei kaksi. Vastapäätä mahtuisi helposti toinen samanmoinen.

Mittakaavanmuutos tuntuu yllättävän omituiselta. Sitä on jotenkin tottunut tietyllä korkeudella oleviin asioihin ja kun ne pistetään päälaelleen, olo on vähän orpo. Pöytä on sama kuin ennenkin, samoin tuoli mutta minä olen jotenkin muuttunut muuttanut. Näkökulma on siinäkin mielessä erilainen, että ennen istuin kivijalassa ja nyt tähyilen ikkunasta puidenlatvoja täällä kolmannessa kerroksessa.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa tästä työtilasta, näin sieluni silmin ne kaikki klassikkokuvat, joissa istutaan romanttisesti ikkunasyvennykseen laitetulla lampaantaljalla ulos vilkuillen ja kahvia juoden. Täällä se onnistuu ainoastaan jos joku nostaa minut tuonne korkeuksiin. Tarvitsisin melkein tikkaat siihenkin, että näen ikkunasta ulos.

kaaos

Koska kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, olisin mielelläni näyttänyt teille millaista on olla laatikkokaaoksen keskellä kun kaikki on hukassa. Mutta juuri siksi en löydä myöskään kamerani piuhaa joten ei kuvia.

Täällä ollaan kuitenkin.

Uudessa osoitteessa.

kahdeksikosta kakkoseksi

Aamut käyvät vähiin. Ensi viikolla minä menen jo muutaman pysäkin pidemmälle samalla bussilla. Varsinainen pakkaaminen alkaa heti tämän menossa olevan aamukahvin jälkeen mutta pikkutavaraa ja kuvia seiniltä tyhjensin jo eilen. Ja yhtäkkiä siitä kaikesta tuli todellista.

Tyhjien seinien keskellä mietin kaikkia niitä täällä koettuja hetkiä, itkuja ja nauruja. Molempia on riittänyt. Mietin miten selviän jälleen kerran yhdestä muutosta. Tämä työhuone on niitä harvoja asioita, joka on pysynyt muiden myllerrysten keskellä muuttumattomana. Nyt senkin aika on ohi.

Eilen allekirjoitin uuden sopimuksen, vuokratakuukuitti taskussa. Tänään iltapäivällä avaan ensimmäistä kertaa uuden toimitilani lasioven omalla avaimellani. Ennen sitä avasin kuitenkin tämän vanhan tutun oven ja istuin aamukahville. Antamaan itselleni hetken aikaa sopeutua ennenkuin pakkaan jälleen kerran elämäni laatikoihin.

Ensi viikosta alkaen yritykseni postinumeron kahdeksikko muuttuu kakkoseksi.

sekalaista sunnuntaipulinaa

En uskalla vielä edes ajatella, että ensi viikolla on edessä työhuoneen muuttaminen. Arvaatte varmaan kuinka paljon on jo pakattu? Jep. Apua!

***

Maailma näytti melko erilaiselta antibioottikuurin aloittamisen ja neljäntoista tunnin yöunien jälkeen.

***

Se aamuiseen Ikea-löytöön johtanut kahvikupillinen puolestaan näytti tältä.

***

Kottaraisen komerokin eli meikäläisen blogikirppis päivittyi pitkästä aikaa. Pari vaatetta menikin jo samantien mutta kyllä siellä olisi vielä kaikenlaista kivaa uutta kotia vailla.

kottaraisenkomerossa.blogspot.fi

***

Siivouspäiväkin näkyy olevan taas tulossa. Jos sää suosii niin sopivasti siinä uuden (ja oikeastaan kyllä vanhankin) työhuoneen nurkilla voisi tietysti pyörähtää puistossa muutaman vaatekappaleen kanssa. Muita tulossa tai halukkaita hengaamaan samassa seurassa?  Lupaan tarjota kaffet ennen tai jälkeen.

***

Kukahan imuroisi täällä kissankarvojen luvatussa maassa?

***

Lifefactory-arvontaan ehtii vielä mainiosti mukaan. Aikaa on tämän sunnuntain keskiyöhön asti!

***

O tulee kohta sieltä puutarhajuhlista. Ja näyttää kuulemma tältä.

***

Imuroin sittenkin ehkä vasta huomenna.

haastetta sarvista

Kuten tiedätte, minulla on haastevamma mutta ajattelin tällä kertaa tarttua härkää eli haastetta sarvista ja vastailla sormia vetreyttääkseni ihanan Tyyliholistin minulle viskaamaan kysymyspinoon. Kysymykset on selvästi suunnattu enemmän muotipuolen blogeihin mutta ei se mitään, täältä pesee silti!

1. Minne matkustaisit juuri nyt?
Amsterdamiin on aina kova ikävä (ja edulliset lennot), toisaalta Berliini on keikkunut haavelistalla jo kauan eikä vähiten erään tatuointitaiteilijan takia. Lottovoittoa odotellessa.

2. Lontoo vai Pariisi?
Pariisissa en ole käynyt mutta synnyinmaan pääkaupunki vetää kyllä pidemmän korren. Puhun sitäpaitsi huomattavasti sujuvampaa englantia kuin ranskaa. Lontoo siis, viimeksi olen vieraillut siellä ysiluokalta juuri päässeenä. Olisihan se korkea aika jo kirmata takaisin, eikö vain?

3. Missä maassa/kaupungissa haluaisit asua?
Palaa kohtaan yksi. Olen kerran jo meinannut jättää palaamatta sieltä Suomeen ja yksi pala sydämestä tulee aina olemaan siellä. Sitäpaitsi puhun hollantiakin paremmin kuin ranskaa. ;)

4. Rakkain laukkusi?
Laukut eivät ole mikään ykkösprioriteettini, rakastan rikki aina kulloisenkin käytössä olevan. Nyt tiensä päätä lähestyy vinhaa vauhtia täälläkin moneen kertaan nähty Cheap Mondayn puolijoukkueteltta. Korvaajan etsintä on paniikinomaisesti käynnissä.

6. Mitä et missään tapauksessa pukisi yllesi?
Onpas hankala kysymys. Periaatteessa en koskaan sano ei koskaan, ajan ja paikan pitää vain olla oikea. Tällä hetkellä en kyllä näe itseäni esimerkiksi trendikkäissä porkkananmallisissa housuissa, jotka kaikkien muiden päällä näyttävät törkeän hyvältä, etenkin oudolla printtikuosilla varustettuna.

7. Paras /huonoin nettikauppa kokemuksesi?
Oikeastaan tähän mennessä ei ole ollut kuin hyviä kokemuksia ja kokemusta nettishoppailusta on aika laajalti. Ehkäpä näitä voisi rankata enemmänkin ongelmatilanteisiin reagoinnilla, jossa Ebay on kyllä aivan ykkönen siihen nähden, että siellä tehdään kauppaa yleensä Ebaysta riippumattoman tahon kanssa.

8. Kuinka kauan voisit olla shoppailematta?
En rehellisesti sanottuna tiedä. Välillä tulee törsättyä enemmän ja sitten taas tiukisteltua tarkemmin. Seilaan vaiheesta vaiheeseen taloudellisen tilanteen ja erilaisten tarpeiden ja halujen mukaan.

9. Suosikkisuunnittelijasi?
Tämä on nyt vähän se sellainen rekkakuski vastaa kukkakauppiaan kysymykseen -osa. Mutta kyllähän tietysti Maison Martin Margiela vetoaa ja Ann Demeulemeester sykähdyttää vaikka tuon sukunimen joudunkin joka hemmetin kerta googlaamaan, että se menee oikein. Palillon printeissä on sitä jotakin ja sitten tietysti ei voi jättää mainitsematta Claude Garamondia, millä ei tietenkään ole enää mitään tekemistä vaatteiden kanssa. Suunnittelija kuin suunnittelija.

10. Syksyn must have hankinta?

Hiton hienot kumisaappaat tietysti!

Haasteen heitän eteenpäin Silent Discoon, Karnevaalikauteen sekä Tunnetilaan. Ottakaas tytöt koppi!

Ja voi hemmetti, linkatessani tuon viimeisen, muistin saaneeni Ninalta myös haasteen tässä hiljattain. Siihen en ole tietenkään vielä reagoinut. Lupaan palata asiaan senkin kanssa. Hiton haastevamma!

///

Tyyliholistin vastaukset samoihin kysymyksiin

välikausivaateviidakossa

Olen aivan outsider mitä tulee tämän syksyn vaatetrendeihin vaikka se varsinainen outsider eli ulkoileva lapsi on suoraan sanoen kipeästi uusien vaatteiden tarpeessa. Sisävaatetta ja ties mitä tunikaa on kyllä yllinkyllin mutta varusteet syyssateisiin ja kohta kuitenkin perässä seuraaviin pakkasiin ovat kyllä kertakaikkiaan puolitiessä eli siis täysin miettimättä.

Tähän mennessä on nyt edetty viimevuotisella Reiman keltapilkullisella välikausitakilla, itseasiassa se meneekin vielä hetken kai, koko on sen verran reilu ja väri pirteä (kyllä, tämä on tärkeää!). Sitten seuraakin se seuraava ongelma, millaiset niiden ulkohousujen pitäisi olla? Leggareissa on pärjännyt hellekeleillä ja aika pitkään niiden jälkeenkin, nyt pitäisi olla jo paksumpaa. Toppahousut ovat talvea varten ja aivan liian kuumat eli pitäisi varmaan löytää jotkut välikausimallit? Henkseleillä vai ilman? Millaisella pinnalla? Apua?

Kiertelin minä kaupungillakin tässä männä päivänä nämä ulkovaatedilemmat takaraivossani ja lopputulos oli se, että näin kaikkea hauskaa ja ostin lisää niitä kivannäköisiä sisävaatteita ja kehitin itselleni pakkomielteen Molo Kidsin pesukarhupipoon*.

Kaupunkikierros auttoi kuitenkin sen verran, että selkeästi joukosta erottui ainakin tätä syyskautta ajatellen tuo mainittu Reima, jonka uudistuneen ilmeen myötä vaatteissakin on taas reilusti väriä ja vauhtia. Melkein jokainen hyllynreunasta huomion kiinnittänyt vaate oli tämän samaisen merkin, se kertonee jo jotain. Pikapyräys nettisivuilla poiki vielä lisää ihanuuksia. Kirkkaankeltaisen välikausitakin* lisäksi ihastuin suuresti myös Hanna-mekkoon*, jonka leikkaus näytti hauskalta ja joka toimisi sisävaatteen lisäksi myös teknisenä alusvaatteena.

Kierroksestani intoutuneena muistin saaneeni myös tunnukset Reiman materiaalipankkiin joten päätin käydä kurkistamassa sen samalta istumalta. Sieltähän löytyi tietenkin vielä lisää kaikkea sellaistakin mikä ei ole ehtinyt vielä kauppoihin asti. Ei tämä päätöksentekoa ainakaan helpota millään lailla.

Tiedän, että nyt riittäisivät vain nämä välikausipohdinnat mutta kun se talvi tulee varmasti ihan yhtä salakavalasti. Suurin ongelmani talvipukeutumista koskien on tällä hetkellä valinta haalarin ja housujen ja takin välillä. Kumpi sen nyt pitäisi olla? Olisiko haalari kuitenkin näppärämpi O:n (eli päiväkodintätien) pukea vai sujahtaisiko kaksiosainen ulkoiluasu kuitenkin nopeammin ylle kun pihaleikit kutsuvat? Meneeköhän se viime vuoden musta haalari vielä päälle? Edes hetken? Ja voisinko kuitenkin ostaa vielä yhden hupparin O:lle?

Jotenkin olen aiempina vuosina ollut huomattavasti paremmin kartalla näistä kaikista kiemuroista tai ainakin minusta on tuntunut siltä, että homma on hanskassa. Jotkut hanskatkin muuten pitäisi varmaan hankkia pieneksi jääneiden tilalle.

Mitä teillä on pienillä päällä juuri nyt ja mitä aiotte vielä hankkia? Onko joku ihan yhtä pihalla kuin minä (ja lapseni)? Auttakaa nyt naista mäessä ja lasta kohta satavassa lumessa!

buranalla tehdään ihmeitä

Koska O sai kutsun (ja kyydin) puutarhajuhliin (miksen minä saa muuten tällaisia kutsuja, kysyn vaan!), tungin itseni täyteen buranaa jotta saisin tällä viikolla edes jotain etäisesti töitä muistuttavaa tehtyä.

Asu koostui epämääräisesti yhdistellyistä vaatekappaleista jotka sattuivat olemaan puhtaana (mikä pyykkikasa muka, missä?) sekä Tukholmasta ostetusta lörppähupparista. Hupparin tosin totesin olevan aivan liikaa kun pääsin bussiin asti.

Näissä vermeissä (ja tällä hymyllä, kiitos burana!) ajattelin pyörähtää tänään myös mahtavien Riikan ja Susannan kirjajulkkareissa Suvilahdessa. OK – Omin käsin -opus on kertakaikkiaan pakko saada, en malta odottaa!

///

OK – Omin käsin Facebookissa

mustalla niityllä

Meillä on täällä varsinainen eläintarha, joka laiduntaa mustalla, rehottavalla niityllä. Kaikki lajit sulassa sovussa, ainakin vielä. Osa eläimistä asuu valkoisissa laatikoissa, tuntuvat viihtyvän nekin.

kynäpurkkeja ja kissanleluja

Viihdettä on revittävä sieltä mistä sitä eniten saa kun molemmat ovat kipeinä. Sängynpohjallakaan ei malteta koko päivää maata joten korvaavaakin aktiviteettia on keksittävä. Me olemme tänään yskimisen, aivastelun ja niistämisen lomassa mm. lukeneet läpi kaikki taloudesta löytyneet lehdet ja etenkin mainokset, nukkuneet aivan överipitkät päikkärit, piirtäneet sekä paperille, että kynäpurkkiin, katsoneet kokkausohjelmia ja heittäneet kaikki kissanlelut yksi kerrallaan pitkin olohuonetta.

Onneksi äsken tuli pikkukakkonen ja sen jälkeen alkaa periaatteessa suihkuaika joka saakin viihteellisyytensä takia kestää vaikka iltatoimiin asti minun puolestani. Eikä siitä lämpimästä vesihöyrystäkään varmaan haittaa ole. Kuvasta päätellen meillä voisi yrittää viihtyä myös imuroimalla, O on varmasti samaa mieltä, minä taidan kokeilla sitä kikkaa vasta huomenna.

lastenohjelmakeskeinen

Ennen kello yhdeksää tänä aamuna olin jo perunut valokuvauskeikkani, ilmoittanut ettei O tule päiväkotiin sekä siirtänyt huomisen palaverin anniskelualueelta lapsiystävällisempään lokaatioon. Olin nimittäin herännyt kymmenen minuutin välein koko yön silittelemään yskivää, itkevää ja niistävää lämmintä O:ta. Kiireisestä viikosta tulikin yllättäen vähän vähemmän kiireinen ja vähän enemmän lastenohjelmakeskeinen.

täältä tullaan Tukholma

Ihan kohta kutsuu lentokenttä ja edessä on kaksi yötä Tukholmassa. Nyt jos koskaan on hyvä aika jakaa parhaat vinkit kyseiseen kaupunkiin. Mitä nähdä, missä shoppailla, mistä ruokaa ja mihin illalla? Antaa tulla sillä aikaa kun minä kuumeisesti pakkaan kahden karva-assarin avustuksella.

kirjaimia, numeroita ja uusia tuulia

En meinaa pysyä housuissani hameessani sillä kävin äsken vilkaisemassa uutta työtilaani. Syyskuun alusta minulla on viisimetrinen huonekorkeus, ikkunat kahteen suuntaan puistonäkymällä ja tilaa niin paljon etten oikein edes tiedä mitä sillä kaikella tekisin. Muuttokin tuntuu pieneltä vaivalta sen rinnalla, että saan tehdä töitä tällaisessa paikassa tästä eteenpäin.

sadetta ja säntäilyä

Syksy on selvästi tullut. Ulkona sataa kaatamalla, keltaiset lehdet liiskaantuvat kenkien alle, O jäi kyyneleet silmissä päiväkotiin, unohdin tärkeät paperit kotiin ja O:n kumisaappaat ovat liian pienet. Kiireinen työpäivä alkoi jo ennenkuin ehdin kotiovesta ulos. Tänään olisi ohjelmassa tilitoimistossa käyntiä, uuden matkalaukun hakemista Kampista, jännittävää tapaamista ja tietysti myös ne ihan normaalit työt, joita ei niitäkään ole kovin vähän.

Miten sinun maanantaisi alkoi?

hipsterihornankattila

Ihan kohta kutsuu Suvilahti ja Flow. Kameran akut on ladattu ja lippu odottaa portilla. Kuvatodisteita luvassa lähes reaaliajassa, minä kun kuulemma otan koneen mukaan ja viimeistelen eräät nettisivut paikan päällä. Hassua muuten, että viime vuonna tällä samaisella keikalla minulla oli jo pitkät legginsit, varsitennarit ja huppari päällä kun lähdin. Tänä vuonna selvinnee minihameessa.

Hipsterihornankattila, täältä tullaan!

Oletko sinä tulossa myös?

paperilautasia ja biojätettä

Työpöydällä juuri nyt. Tai jos tarkkoja ollaan niin näytöllähän nämä ovat. Osa jätteidenlajittelukylteistä on jo tosin tositoimissa Suvilahdessa. Kuvatodisteita luvassa roppakaupalla viikonloppuna.