perinnöllistä

Kun uudet keltaiset kumisaappaatkaan eivät riitä, on siirryttävä järeämpiin aseisiin. Tai ainakin korkeampiin korkoihin.

Sen täytyy olla jollain lailla perinnöllistä.

vähän kaikkea

Me ollaan viime aikoina tehty vähän kaikkea. On menty vähän sinne minne nenä näyttää, syöty vähän sushia ja vähän jäädykejogurttia, juotu vähän kahvia, on käyty vähän äitin töissä, kuvattu vähän portaissa ja leikitty vähän cityparkouria Mannerheimintiellä. Kohta pitäisi vähän siivota ja tehdä varmaan vähän töitä. Jotain pitäisi vähän varmaan syödäkin taas. Vähänkö kivaa tällainen vähän suunnitelmaton viikonloppu.

kun kupliva ei lopu kesken

On se hyvä, että aina välillä kutsutaan ihmisten ilmoillekin niin ei tarvitse aina tönöttää vain toimistolla. Käväisin hiljattain A21-baarin Cocktail Loungessa kuulemassa lisää sekä SodaStreamista, että kyseisen putiikin yhteistyöstä vaatesuunnittelija Mirkka Metsolan kanssa. Tällä kertaa ulkoistin myös nerokkaasti kuvaamisen toisaalle ja sain itse nauttia harvinaisesta vapaahetkestä sekä illan antimista ihan rauhassa.

SodaStreamhan on siis vettä hiilihapottava laite, joka ainakin näin vissyn järjettömän suurkuluttajan mielestä vaikutti aika näppärältä. Mirkka Metsola puolestaan liittyy aiheeseen siten, että hän on suunnitellut SodaStreamilaisille työasut. Veden pinnan heijastuksista inspiraationsa saanut printtikuosi oli eläväinen ja väreiksi oli valittu kaunis kombinaatio sinistä ja oranssia. Printtikuosi toistui hauskasti pienissä yksityiskohdissa suurten pintojen lisäksi. Kyllä näissä kelpaa kuplista kertoa.

Illan iloksi paikalla olivat myös A21:sen baaritaiturit tekemässä meille kuplivia drinkkejä. Mikäpä sen mukavampaa kuin viettää kesäistä iltaa pehmoisilla sohvilla lakritsisitruunajuoma kädessä. Tilaisuuden kutsukin kuului, että ilta, josta ei kupliva lopu kesken. Ei loppunut ei.

Ja eivät muuten lopu kesken makuvaihtoehdotkaan. Minä kun olin jotenkin ajatellut, että kaupoista saatavien vissyjen valikoma on suuri mutta hitto vie, tähän masiinaanhan saa seitsemääkymmentäkuutta eri makua. Siis oikeasti! Seitsemääkymmentäkuutta! Metsämarjoja ja sitruunaruohoa, greippi ja granaattiomena, karpalovadelma! En kestä!

Onko jollain teistä tällainen kuplakone? Onko se aidosti niin näppärä kuin miltä se vaikuttaa? Mikä on suosikkimakusi?

Kuvat: Sarjakuvaaja Oy / Niko Siponen

///

SodaStream

Mirkka Metsola

vihje

Tarkoittaako tämä sitä, että olisi aika mennä elokuviin?

päivän asu ja prinsessatesti

Päivän asussa ei ole sinänsä mitään erikoista, samalla graffitihameella mennään edelleen ja yläosana toimii kahden mustan topin yhdistelmä. Päällimmäinen pöllöllä varustettu on vuosien takainen alelöytö, jonka kohdalla harmittelen edelleen etten ostanut myös valkoista samanlaista. Alla on joku random-toppi koska pöllöpaidassa ovat melkoisen laajat nuo kainaloaukot.

Koska kesä päätti tulla takaisin, palasin askeleen taaksepäin ja laitoin nuo caprimalliset legginsit. Pelkällä hameella en aamutuimaan enää viitsinyt lähteä vaikka iltapäivän lämpölukemat sen melkein sallisivat.

Päivän juju onkin enemmän hiuksissa, joissa on comebackin tehnyt suttunuttura. O seurasi tarkkaan kun ähersin aamulla kylpyhuoneessa klipsipidennyksiä paikoilleen ja pelleilin pinnien kanssa. Monen tarkentavan kysymyksen ("mitä teet?" "nutturaa" "aha") jälkeen O lopulta selvästi luovutti ja totesi pettyneenä, että "Äiti, ei susta tullut prinsessaa" ja lähti jatkamaan omia touhujaan.

Prinsessatesti jäi siis läpäisemättä mutta kyllä tämä kai työkampauksesta menee silti.

niin paljon kaikkea eikä silti päätä eikä häntää

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ja jostain syystä niistä aika moni on ilmestynyt minun elämääni tämän vuoden aikana. Saa nähdä yllättävätkö viimeiset neljä kuukautta yhtä paljon kuin jo kuluneet kuukaudet.

Tänään otin aamulla kahvia mukaan kotoa, bussimatkasta tuli kertaheitolla rattoisampi.

Syksy on tullut, olen vihdoin luovuttanut ja vetänyt jalkaani legginsit minihameen sijaan. Ja pisteeksi i:n päälle vielä suuren turvahupun.

Tässä postauksessa ei ole oikein päätä eikä häntää vaikka pari pärstäkuvaa mukana onkin. Blogissa  lienee muutenkin hetken päätöntä ja hännätöntä hiljaiseloa, että ehdin kuroa umpeen kaikki muuton takia levinneet aikataulut. Viihdytä sinä minua sillä aikaa kertomalla miksi luet tätä, kuka olet ja mistä tulet, mitä haluaisit nähdä täällä enemmän ja mitä vähemmän. Sana on vapaa.

Ja jos kuulumiset kiinnostavat kiireenkin keskellä, tsekkaa vaikka tätäkin postausta hallitseva Instagram. Sitä on aina aikaa päivittää, eikö vain?

kenkiä, kalloja ja kitty

Siivouspäivän saldo oli itseasiassa odotettua pienempi ja isompi. Koska tarkoitus oli saada mahdollisimman paljon tavaraa ja vaatetta vain pois varastoista tilaa viemästä, yritin pitää hinnat kohtuullisina ja tulinkin tosiaan yhtä kassia vähemmän kantaen takaisin toimistolle. Ostoksetkin oli tarkoitus pitää minimissä ja hankkia ainoastaan todella tarpeellista, jossa onnistuinkin yli odotusten.

Kahden euron (!) syyskenkien lisäksi toimistolle muutti mm. keraaminen pinstripe-kuvioitu pääkallo. Kuka nyt voisi elää ilman tällaista, hä?!

Lisäksi aivan loppumetreillä bongasin jotain niin kamalaa, että se on jo ihana tai toisinpäin. En vieläkään oikein tiedä, onko Hello Kitty -juomapullohanajärjestelmä kammottava vai kammottavan hieno mutta tänne se muutti joka tapauksessa. Vesikanisteri kun on pakollinen joka tapauksessa täällä keittiöttömässä toimistossa. Ystäväni lupasi kuitenkin hätätapauksessa adoptoida tämän, jos alan kallistua sen kannalle, että se on sittenkin enemmän kamala. Jään miettimään asiaa, mitä mieltä sinä olet?

*Kittyn vieressä poseerava juomapullo saatu töiden kautta.

insta(gram)ntvieraita, kirppistelyä ja sushia

Saateltuani lauantaina laivat niinsanotusti satamasta, suuntasin takaisin työhuoneelle. Siivouspäivä oli jo levittäytynyt pitkin puistoja ja katuja, joten ajattelin koukata sitä kautta ennenkuin hakisin mukaan omat uutta kotia etsivät vaatteeni ja tavarani. Instagramiin hurahtanut Elsa oli bongannut blogiin aamulla naputtelemani postauksen, jossa kerroin tulevani kirppistelemään ja kysyi tietysti heti, että mikä puisto. Satuimme näppärästi nokakkain keskellä kirppisvilinää juuri kun olin vastannut olevani matkalla.

Lopulta toimistolleni saapui siis insta(gram)ntvieraita, ensimmäisiä sitten muuttoporukan. Ja tokihan tämä näkyi myös Instagramissa. Sain siis mainiota kahviseuraa ja vähän myös kullanarvoista kanto- eli raahausapua puistoon.

Instagramista ei päästy eroon puistossakaan, Elsan ja pikkumiehen poistuttua päivittelin ajankuluksi  statustani vähän sinne sun tänne viihdyttävän seuran toivossa ja kappas vaan, ihana I liittyi seuraani loppupäiväksi nähtyään facebook-päivitykseni. Toimisto sai siis lisää vieraita heti samana päivänä ja kirppistelynkin loppusaldo oli ihan hyvä. Taisi I myydä melkein paremmin niitä minun vaatteitani kuin minä siinä vuoronvaihdon aikana.

Koko päivän suhailu ja seisoskelu vaati veronsa ja kun loput (eli alle puolet paikalle tuoduista!) vaatteet oli viety takaisin toimistolle, suuntasimme ansaitulle sushille Annankadulle. Jonka tietysti kuvasin, kuinkas muutenkaan kuin Instagramin #sushipäiväkirjoihin.

///

Visuaalisesti vaativa Instagramissa

Oi Mutsi Instagramissa

hiiohoi

Lauantai käynnistyi merellisissä (ja hieman paniikinomaisissa) tunnelmissa kun säntäsin viimeistelemään tilaustyönä pyydettyä korusettiä laivoineen ja purjehdusaiheisine puhekuplineen. Unohdettuani reikäpihdit kotiin en voinut tehdä koruja valmiiksi alkuperäisen suunnitelman mukaan edellisenä iltana vaan aloitin homman vasta aamutuimaan töissä.

Kello tikitti ja korujen piti olla lähtövalmiina 10.45, jotta kaasona toimiva ystäväni ehtii kampaajalle. Tietenkään juuri silloin ei ensin löydy printterin piuhaa ja sitten kun se löytyy, on muste lopussa. Piirrä, anna kuivua, leikkaa, skannaa, kopioi, liitä, sommittele, tulosta. Ja tee kaikki kahtena siltä varalta, että niille käy jotain. Lopulta sain kaiken töissä tehtävän valmiiksi (uskomatonta kyllä!), pakkasin loput koruosat ja tarvittavat työkalut mukaan ja juoksin ystäväni luo uunittamaan ja viimeistelemään kaivatut korut.

Luojan kiitos S asuu kävelymatkan päässä työhuoneeltani. Taisin silti tehdä ennätyksen tuolle matkalle uhkaavasti kymmentä lähestyvää kelloa vilkuillen. Perillä levitin lasisen ruokapöydän puolilleen tarvikkeita ja kävin töihin.

Oikeastihan S tilasi vain korvikset mutta koska laiva-aihe oli niin oiva, päätin lisätä soppaan myös origamipaattikaulakorun. Ja tietysti myös kortin, joka sopii tyyliin. Olivat kuulemma myös polttareissa taitelleet paperiveneitä, mikä selvisi vasta korttia näyttäessäni.

Ehdimme kuin ehdimmekin ja korut lahjarasioissa ja kortti (ja hillitön määrä muuta tavaraa) mukanaan S otti taksin ja suuntasi puiselle purjelaivalle juhlimaan. Minä sen sijaan kävelin hieman aiempaa rauhallisemmin takaisin töihin ja tihkusateesta huolimatta hymyilytti. Hiiohoi!