hiiohoi

Lauantai käynnistyi merellisissä (ja hieman paniikinomaisissa) tunnelmissa kun säntäsin viimeistelemään tilaustyönä pyydettyä korusettiä laivoineen ja purjehdusaiheisine puhekuplineen. Unohdettuani reikäpihdit kotiin en voinut tehdä koruja valmiiksi alkuperäisen suunnitelman mukaan edellisenä iltana vaan aloitin homman vasta aamutuimaan töissä.

Kello tikitti ja korujen piti olla lähtövalmiina 10.45, jotta kaasona toimiva ystäväni ehtii kampaajalle. Tietenkään juuri silloin ei ensin löydy printterin piuhaa ja sitten kun se löytyy, on muste lopussa. Piirrä, anna kuivua, leikkaa, skannaa, kopioi, liitä, sommittele, tulosta. Ja tee kaikki kahtena siltä varalta, että niille käy jotain. Lopulta sain kaiken töissä tehtävän valmiiksi (uskomatonta kyllä!), pakkasin loput koruosat ja tarvittavat työkalut mukaan ja juoksin ystäväni luo uunittamaan ja viimeistelemään kaivatut korut.

Luojan kiitos S asuu kävelymatkan päässä työhuoneeltani. Taisin silti tehdä ennätyksen tuolle matkalle uhkaavasti kymmentä lähestyvää kelloa vilkuillen. Perillä levitin lasisen ruokapöydän puolilleen tarvikkeita ja kävin töihin.

Oikeastihan S tilasi vain korvikset mutta koska laiva-aihe oli niin oiva, päätin lisätä soppaan myös origamipaattikaulakorun. Ja tietysti myös kortin, joka sopii tyyliin. Olivat kuulemma myös polttareissa taitelleet paperiveneitä, mikä selvisi vasta korttia näyttäessäni.

Ehdimme kuin ehdimmekin ja korut lahjarasioissa ja kortti (ja hillitön määrä muuta tavaraa) mukanaan S otti taksin ja suuntasi puiselle purjelaivalle juhlimaan. Minä sen sijaan kävelin hieman aiempaa rauhallisemmin takaisin töihin ja tihkusateesta huolimatta hymyilytti. Hiiohoi!

vauhtia ja vaatekaapin aarteita

Kunhan olen ensin juonut aamukahvin, odotellut tänne kotiin Mummun ja Papan O:n kanssa, rynnistänyt töihin, hakenut eilen sinne unohtamani reikäpihdit, muotoillut kutistemuoville erään ystäväni ystävän häälahjakorut, juossut kyseisen ystäväni luo uunittamaan ne, laittanut niihin koruosat kiinni ja ne kiinni lahjalaatikkoon, antanut ne ystävälleni, juossut takaisin töihin, tavannut Ninan, kerännyt myytävät kimpsut ja kampsut mukaani ja kävellyt tien yli puistoon, jonka puunlatvat näkyvät työhuoneeni ikkunaan, onkin:

Tule ihmeessä moikkaamaan ja penkomaan uutta kotia etsivää vaatevarastoa!

///

Siivouspäivä

messuosastoja ja suuria uutisia

Miten ihmeessä kerrotaan sellaisesta asiasta ensimmäistä kertaa, joka on itselle ollut sekä arkipäivää että viikonloppuja jo reilusti yli vuoden? Millä sanoilla tällaisen uutisen voi edes aloittaa? Olen yhtä aikaa aivan kauhuissani sekä järjettömän innostunut, ihastunut, rakastunut ja pää pyörällä. Nyt se on vihdoin totta!

Sophie la Girafe, tuo minunkin elämääni suuresti vaikuttanut kirahvi saa nyt oman vauvojen ihonhoitosarjan Sophie la Girafe Babyn jossa ei huikeita raaka-aineita säästellä. Eikä ole säästelty kyllä mitään muutakaan. Kuuden tuotteen ja lahjalaatikon sarja on rakkaudella valmistettua Ecocert-sertifioitua luonnon- ja luomukosmetiikkaa. Loput varmaan arvaattekin, eli sen miten minä oikein liityn tähän.

Kyllä, jokainen puteli, paketti, taulu ja teline on visuaalisessa mielessä allekirjoittaneen käsialaa alusta loppuun. En pysty kuvailemaan teille sitä tunnetta mikä minulla oli kun ensimmäistä kertaa repäisin tutun näytepakkauksen auki ja rasvasin naamani meidän Face Creamillamme Tukholman messukeskuksen hotellissa. Sen saman pakkauksen, jonka ulkoasu on pyörinyt minun näytölläni varmasti satoja kertoja ja syntynyt siinä samaisella näytöllä täysin nollapisteestä.

Tai sitä tunnetta kun koko messuosasto oli myös suunniteltu tämän Sophie la Girafe Baby -sarjan ympärille ja minun osa-alueenani olivat etenkin sen seinäteippaukset, joissa sarjan graafinen ilme toistuu. Siellä ne kaikki lehdet ja kukat sitten komeilivat, viisimetrisessä seinässä.

Olemme kulkeneet huikean matkan kirahvin kanssa mutta tästä se seikkailu vasta alkaa. Sophie la Girafe Baby -ihonhoitotuotteet tulevat Suomessa kauppoihin tämän vuoden marraskuussa. Lisäinfoa sekä kasapäin kuvia luvassa takuuvarmasti jo ennen sitä!

blogipallojen paluu

Blogiklassikko Pauli-serkun pallot hukkuivat muutossa ja jos totta puhutaan, minä luulin pitkään niiden jääneen O:n huoneeseen vanhaan kotiin. Ystäväni kyseli hiljattain, että haluaisinko vaihtopalloja koska heiltä oli hajonnut se varsinainen valosarjaosa ja toi työhuoneelle kasan valkoisia ja kermanvärisiä palloja. Samaan aikaan minun valosarjani teki ihmepalaamisen ja löytyi yllättäen vanhempieni luota.

Äsken kävin askartelemassa uudet vaaleat pallot keltaisten paikalle ja koko härvelin kuolemaa uhmaten kiikkerällä tuolilla seisten, apukäsien ja -tassujen ristitulessa parvekkeen kattoon. Vain huomatakseni ettei minunkaan valosarjani toimi. Noh, onhan se kivan näköinen tietysti näinkin.

paperilautasia ja biojätettä

Työpöydällä juuri nyt. Tai jos tarkkoja ollaan niin näytöllähän nämä ovat. Osa jätteidenlajittelukylteistä on jo tosin tositoimissa Suvilahdessa. Kuvatodisteita luvassa roppakaupalla viikonloppuna.

 

työnteon strategia

Päiväkodin aloittamisesta johtuen tämän viikon työt saavat löytää paikkansa toisenlaisen päiväohjelman riekaleista. Suomeksi siis pääosin O:n päiväunien aikaan tai yöllä. Jotkut projekteista eivät kuitenkaan valitettavasti odota, että jälkikasvu sopeutuu päiväkotiin, joten illalla piti hetkeksi keksiä äkkiä toimiva harhautustaktiikka. Strategiani oli melko improvisoitu mutta toimiva.

Otetaan Elloksen syyskuvasto ja annetaan lapselle käteen pienet sakset. Tämä toimi ylivoimaisesti pisimmän aikaa (se kuvasto on aika paksu) ja vaikka taktiikka aiheuttaakin jonkin verran jälkisiivousta, ovat siivottavat partikkelit helposti poistettavissa.

Annetaan lapsen tehdä omia muistiinpanoja samaan paperiin, jossa on työmerkintöjä ja lisäksi improvisoidaan nopeasti minitoimisto kirjahyllyn alatasolle ja väitetään, että värikäs roskis on toimistotuoli. Samalla voi itse naputella tietokonetta ylemmällä hyllyllä ja tulosta syntyy. Molemmissa kerroksissa.

Viimeisen rutistuksen ajaksi avataan telkkari sokkona ja toivotaan, että sieltä tulee lastenohjelmia. Tuli sieltä, ne olivat tosin ruotsiksi mutta se ei tuntunut haittaavan.

Lopputuloksena tyytyväinen lapsi, riveittäin lisää salaperäisiä to do -asioita paperilla, valmiit työt, tyytyväiset asiakkaat ja helpottunut äiti.

pilkkutehdas

"Mitä sä piirsit?"
"Se on pilkkutehdas."

Selvä. I rest my case.

tässä mitään miehiä tarvita

Keittiön yrttihyllyt ovat odotelleet muutosta asti kattoon kiinnitettäviä koukkuja. Olen vaivihkaa huudellut facebookissa sekä livenä poramiehen perään. Eilen ostin elämäni ensimmäisen vasaran ja tänään yksinkertaisesti päätin, että ei tässä mitään miehiä tarvita ja ruuvasin koukut itse.

Samalla draivilla ja imaginaarisia henkseleitäni paukutellen jatkoin heräteostosvalaisimen kanssa ja aloin koota sitä olohuoneen lattialla. Tässä mitään miehiä todellakaan tarvita, puhisin itsekseni kun taistelin ruuvien, minikokoisten jakoavainten ja epäselvän kokoamisohjeen kanssa. Olin omasta mielestäni jo voiton puolella kun O tuli viereen katsomaan ja kysyi varovasti, että "äiti, osaatko nyt varmasti?"

hampaat

Oikealla luonnontieteellisen museon näkemys hampaista, vasemmalla O:n.

lasipurkkien lumoissa

Olen tarkoituksella säästellyt tätä tämän viikon hauskinta hommaa tänne loppuviikolle ja hoitanut kaikki tylsemmät naputtelut ensin alta pois. Tänään tartuin taas pensseleihin (kuten lupasin!) ja aloin loihtia paperille Wean Green -lasipurnukoita. Nämä näppärät säilytysputelithan löytyvät Big Small Shopin valikoimista ja minun tehtävänäni oli tehdä niistä muotokuva. Otin pitkästä aikaa myös vaihekuvia joten tekin pääsette kurkistamaan miltä minun työpäiväni on pääosin näyttänyt, mallikuvasta aina valmiiseen kuvitukseen asti.

///

Big Small Shop