viimeinen linnake

Kuten tiedätte, vuosi on ollut pitkä ja osin myös raskas. Moni asia kaikki on muuttunut melkein yhdellä rysäyksellä ja välillä on tehnyt tiukkaa pysyä edes itse kärryillä siitä mitä elämässäni tapahtuu. Ainoa muuttumaton asia kaikkien muiden keskellä on ollut tämä blogi. Se on pysynyt myötä- ja vastoinkäymisissä eikä vähiten teidän ansiostanne. Kyllä, puhun juuri sinusta siellä ruudun toisella puolella.

Nyt on tullut aika sanoa kiitos. Kiitos kaikista teistä ihanista lukijoista, jotka saitte minut jakamaan elämääni täällä. Kiitos ihanista kommenteista, asiallisesta ja antoisasta keskustelusta vaikka olenkin hävettävän hidas vastamaan teille. Hauskoista tapaamisista livenä, linkkivinkeistä, shoppailuideoista, mielipiteistä ja myötäelämisestä ja kaikesta. Kiitos.

Sillä nyt on aika pistää palasiksi tämä viimeinen vanhasta minusta muistuttava linnake. Visuaalisesti vaativa 1.0 päättyy tänään ja se päättyy tähän postaukseen. Blogi jää ainakin joksikin aikaa auki luettavaksi ja elämäni arkistoksi. Syy muutokseen kun eivät ole liian henkilökohtaiset tekstit vaan se, etten koe enää mahtuvani näihin raameihin vaan janoan jotain uutta.

///

Janoatko sinä myös?

Tervetuloa!

visuaalisestivaativa.fi

kun kupliva ei lopu kesken

On se hyvä, että aina välillä kutsutaan ihmisten ilmoillekin niin ei tarvitse aina tönöttää vain toimistolla. Käväisin hiljattain A21-baarin Cocktail Loungessa kuulemassa lisää sekä SodaStreamista, että kyseisen putiikin yhteistyöstä vaatesuunnittelija Mirkka Metsolan kanssa. Tällä kertaa ulkoistin myös nerokkaasti kuvaamisen toisaalle ja sain itse nauttia harvinaisesta vapaahetkestä sekä illan antimista ihan rauhassa.

SodaStreamhan on siis vettä hiilihapottava laite, joka ainakin näin vissyn järjettömän suurkuluttajan mielestä vaikutti aika näppärältä. Mirkka Metsola puolestaan liittyy aiheeseen siten, että hän on suunnitellut SodaStreamilaisille työasut. Veden pinnan heijastuksista inspiraationsa saanut printtikuosi oli eläväinen ja väreiksi oli valittu kaunis kombinaatio sinistä ja oranssia. Printtikuosi toistui hauskasti pienissä yksityiskohdissa suurten pintojen lisäksi. Kyllä näissä kelpaa kuplista kertoa.

Illan iloksi paikalla olivat myös A21:sen baaritaiturit tekemässä meille kuplivia drinkkejä. Mikäpä sen mukavampaa kuin viettää kesäistä iltaa pehmoisilla sohvilla lakritsisitruunajuoma kädessä. Tilaisuuden kutsukin kuului, että ilta, josta ei kupliva lopu kesken. Ei loppunut ei.

Ja eivät muuten lopu kesken makuvaihtoehdotkaan. Minä kun olin jotenkin ajatellut, että kaupoista saatavien vissyjen valikoma on suuri mutta hitto vie, tähän masiinaanhan saa seitsemääkymmentäkuutta eri makua. Siis oikeasti! Seitsemääkymmentäkuutta! Metsämarjoja ja sitruunaruohoa, greippi ja granaattiomena, karpalovadelma! En kestä!

Onko jollain teistä tällainen kuplakone? Onko se aidosti niin näppärä kuin miltä se vaikuttaa? Mikä on suosikkimakusi?

Kuvat: Sarjakuvaaja Oy / Niko Siponen

///

SodaStream

Mirkka Metsola

niin paljon kaikkea eikä silti päätä eikä häntää

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ja jostain syystä niistä aika moni on ilmestynyt minun elämääni tämän vuoden aikana. Saa nähdä yllättävätkö viimeiset neljä kuukautta yhtä paljon kuin jo kuluneet kuukaudet.

Tänään otin aamulla kahvia mukaan kotoa, bussimatkasta tuli kertaheitolla rattoisampi.

Syksy on tullut, olen vihdoin luovuttanut ja vetänyt jalkaani legginsit minihameen sijaan. Ja pisteeksi i:n päälle vielä suuren turvahupun.

Tässä postauksessa ei ole oikein päätä eikä häntää vaikka pari pärstäkuvaa mukana onkin. Blogissa  lienee muutenkin hetken päätöntä ja hännätöntä hiljaiseloa, että ehdin kuroa umpeen kaikki muuton takia levinneet aikataulut. Viihdytä sinä minua sillä aikaa kertomalla miksi luet tätä, kuka olet ja mistä tulet, mitä haluaisit nähdä täällä enemmän ja mitä vähemmän. Sana on vapaa.

Ja jos kuulumiset kiinnostavat kiireenkin keskellä, tsekkaa vaikka tätäkin postausta hallitseva Instagram. Sitä on aina aikaa päivittää, eikö vain?

olisiko sinusta siihen?

Nyt on tullut se hetki, että Ainoa Graphic Design etsii vihdoin virallisesti yleismiesjaskaa tai pystynmihinvaanpirkkoa. Innostunut luova hullu saa harjoittelupaikan keskeltä kaoottisia aikatauluja, helvetin hyvää kahvia, huonoa huumoria ja mainiota menoa.

Paikan saanut pääsee heti aitojen asiakastöiden pariin, kokeilemaan rajojaan, näyttämään kyntensä ja kurkistamaan yhden naisen keskisuuren mainostoimiston maailmaan. Ollakseni kuitenkin rehellinen, luvassa on varmasti myös ympäripyöreitä päiviä ja sekalaista juoksupoikahommaa. Kantin on kestettävä muuttuvat tilanteet, nopealla aikataululla annetut tehtävät ja toimenkuva, joka ulottuu tulitemppujen kuvaamisesta aina kahvimaidon ostamiseen asti. Mikä on minun arkeani, on oleva myös sinun arkeasi ja siitä kahdeksankymmentä prosenttia on jotain ihan muuta kuin siistien kuvien tekemistä koneella.

Jos pensselit ja/tai kamera pysyvät kädessä, taitto-ohjelma on ainakin etäisesti tuttu ja uskot kestäväsi lempeää diktatuuria, laita sähköpostiviesti osoitteeseen ainoa.fi@gmail.com ja perustele miksi juuri sinun pitäisi päästä Ainoan ensimmäiseksi assariksi, oikeaksi kädeksi ja vasemmaksi varpaaksi.

Paikka täytetään välittömästi kun oikea henkilö osuu kohdalle tai viimeistään lokakuun alussa. Tässä leikissä nopeat siis todellakin syövät hitaat.

///

Aiempia mietteitäni samasta aiheesta eli siitä kuinka annetaan sielu päivähoitoon

hiiohoi

Lauantai käynnistyi merellisissä (ja hieman paniikinomaisissa) tunnelmissa kun säntäsin viimeistelemään tilaustyönä pyydettyä korusettiä laivoineen ja purjehdusaiheisine puhekuplineen. Unohdettuani reikäpihdit kotiin en voinut tehdä koruja valmiiksi alkuperäisen suunnitelman mukaan edellisenä iltana vaan aloitin homman vasta aamutuimaan töissä.

Kello tikitti ja korujen piti olla lähtövalmiina 10.45, jotta kaasona toimiva ystäväni ehtii kampaajalle. Tietenkään juuri silloin ei ensin löydy printterin piuhaa ja sitten kun se löytyy, on muste lopussa. Piirrä, anna kuivua, leikkaa, skannaa, kopioi, liitä, sommittele, tulosta. Ja tee kaikki kahtena siltä varalta, että niille käy jotain. Lopulta sain kaiken töissä tehtävän valmiiksi (uskomatonta kyllä!), pakkasin loput koruosat ja tarvittavat työkalut mukaan ja juoksin ystäväni luo uunittamaan ja viimeistelemään kaivatut korut.

Luojan kiitos S asuu kävelymatkan päässä työhuoneeltani. Taisin silti tehdä ennätyksen tuolle matkalle uhkaavasti kymmentä lähestyvää kelloa vilkuillen. Perillä levitin lasisen ruokapöydän puolilleen tarvikkeita ja kävin töihin.

Oikeastihan S tilasi vain korvikset mutta koska laiva-aihe oli niin oiva, päätin lisätä soppaan myös origamipaattikaulakorun. Ja tietysti myös kortin, joka sopii tyyliin. Olivat kuulemma myös polttareissa taitelleet paperiveneitä, mikä selvisi vasta korttia näyttäessäni.

Ehdimme kuin ehdimmekin ja korut lahjarasioissa ja kortti (ja hillitön määrä muuta tavaraa) mukanaan S otti taksin ja suuntasi puiselle purjelaivalle juhlimaan. Minä sen sijaan kävelin hieman aiempaa rauhallisemmin takaisin töihin ja tihkusateesta huolimatta hymyilytti. Hiiohoi!

vauhtia ja vaatekaapin aarteita

Kunhan olen ensin juonut aamukahvin, odotellut tänne kotiin Mummun ja Papan O:n kanssa, rynnistänyt töihin, hakenut eilen sinne unohtamani reikäpihdit, muotoillut kutistemuoville erään ystäväni ystävän häälahjakorut, juossut kyseisen ystäväni luo uunittamaan ne, laittanut niihin koruosat kiinni ja ne kiinni lahjalaatikkoon, antanut ne ystävälleni, juossut takaisin töihin, tavannut Ninan, kerännyt myytävät kimpsut ja kampsut mukaani ja kävellyt tien yli puistoon, jonka puunlatvat näkyvät työhuoneeni ikkunaan, onkin:

Tule ihmeessä moikkaamaan ja penkomaan uutta kotia etsivää vaatevarastoa!

///

Siivouspäivä

#muutto

Uskomatonta kyllä, aloitin pakkaamisen tiistaina aamukymmeneltä ja täällä sitä ollaan. Viimeinen kuorma tuotiin eilen, suurin osa jo silloin tiistaina. Matkaan mahtuu myös monta mutkaa mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vaurioiksi kirjattakoon yksi haava sekä yksi kadonnut lukko.

Jäimme vain kerran jumiin autolla lukitun rautaportin taakse ja mitään ei tuon mainitun sormen lisäksi hajonnut. Hermot ehkä muutamaan kertaan toki mutta eihän meillä lasketa. Onneksi on kahvia, Hello Kitty -laastareita ja ihan mahtavia ihmisiä, jotka mahdollistivat koko muuton itseasiassa kaksi päivää etuajassa. P ja J, superkiitos!

O toimi tietenkin myös apuna sen minkä kerkisi. Useimmiten enemmän kuin olisi ollut tarvetta. Kuvia tuli napsittua aika sekalaisessa järjestyksessä milloin mistäkin kohtaa muuttokuormaa. Vähän sama idea siis kuin päivä asu -kuvissa. Samat laatikot mahdollisimman monesta eri suunnasta.

Vanha työhuone näytti tyhjänä hieman haikealta. Jätin hiljaiset kiitokset kuluneesta tasan vuodesta. Jäljellä on enää loppusiivous, jonka käyn tekemässä kun ehdin. Ensin on pakko paikata muuton aiheuttamaa valmistuneiden töiden vajetta hieman täällä uudella toimistolla.

Vaikka on ihanaa olla täällä korkeiden ikkunoiden keskellä, on silti pakko sanoa, että muuttaminen itsessään on aivan kamalaa. Ja niinkuin minä maaliskuussa kotia muuttaessani vannoin, että nyt ei kyllä vähään aikaan. P:kin nauroi vannoneensa ettei koskaan enää kun muutti työhuonettani sinne edelliseen paikkaan.

Luojan kiitos se on ohi!

onko elämää flown jälkeen?

Vaikka allekirjoittaneesta ympäripyöreiden päivien aikana ja varmasti teistäkin blogin kuvaoksennusten keskellä välillä tuntuikin siltä, on Flown jälkeen kuitenkin todistettavasti elämää. Ainakin näillä Pantonen tuoleilla, jotka ovat siis toimineet takamusten alla Suvilahdessa ja asuvat nyt minun uudella työhuoneellani.

Verkkokauppa Out of the Dark myy nimittäin Flown jälkimainingeissa alueella käytettyjä ja sen jälkeen puhdistettuja (design)huonekaluja sopuhintaan. Tuoleissa on itseasiassa festivaalin ajankin ollut kiinni lappu, jossa lukee "osta minut". Mikä mainio idea!

Selettin Pantone-tuolit sopivat tänne järjettömän hyvin. Harmi etten itse sattunut kuvaamaan näitä kyseisiä tuoleja käytössä, silloin niillä olisi vielä enemmän tunnearvoa. Toisaalta, nämä ovat kuitenkin sen Flown tuoleja, jossa kuvasin Nick Cavea. Ei huono sekään.

///

Out of the Dark

sekalaista sunnuntaipulinaa

En uskalla vielä edes ajatella, että ensi viikolla on edessä työhuoneen muuttaminen. Arvaatte varmaan kuinka paljon on jo pakattu? Jep. Apua!

***

Maailma näytti melko erilaiselta antibioottikuurin aloittamisen ja neljäntoista tunnin yöunien jälkeen.

***

Se aamuiseen Ikea-löytöön johtanut kahvikupillinen puolestaan näytti tältä.

***

Kottaraisen komerokin eli meikäläisen blogikirppis päivittyi pitkästä aikaa. Pari vaatetta menikin jo samantien mutta kyllä siellä olisi vielä kaikenlaista kivaa uutta kotia vailla.

kottaraisenkomerossa.blogspot.fi

***

Siivouspäiväkin näkyy olevan taas tulossa. Jos sää suosii niin sopivasti siinä uuden (ja oikeastaan kyllä vanhankin) työhuoneen nurkilla voisi tietysti pyörähtää puistossa muutaman vaatekappaleen kanssa. Muita tulossa tai halukkaita hengaamaan samassa seurassa?  Lupaan tarjota kaffet ennen tai jälkeen.

***

Kukahan imuroisi täällä kissankarvojen luvatussa maassa?

***

Lifefactory-arvontaan ehtii vielä mainiosti mukaan. Aikaa on tämän sunnuntain keskiyöhön asti!

***

O tulee kohta sieltä puutarhajuhlista. Ja näyttää kuulemma tältä.

***

Imuroin sittenkin ehkä vasta huomenna.

haastetta sarvista

Kuten tiedätte, minulla on haastevamma mutta ajattelin tällä kertaa tarttua härkää eli haastetta sarvista ja vastailla sormia vetreyttääkseni ihanan Tyyliholistin minulle viskaamaan kysymyspinoon. Kysymykset on selvästi suunnattu enemmän muotipuolen blogeihin mutta ei se mitään, täältä pesee silti!

1. Minne matkustaisit juuri nyt?
Amsterdamiin on aina kova ikävä (ja edulliset lennot), toisaalta Berliini on keikkunut haavelistalla jo kauan eikä vähiten erään tatuointitaiteilijan takia. Lottovoittoa odotellessa.

2. Lontoo vai Pariisi?
Pariisissa en ole käynyt mutta synnyinmaan pääkaupunki vetää kyllä pidemmän korren. Puhun sitäpaitsi huomattavasti sujuvampaa englantia kuin ranskaa. Lontoo siis, viimeksi olen vieraillut siellä ysiluokalta juuri päässeenä. Olisihan se korkea aika jo kirmata takaisin, eikö vain?

3. Missä maassa/kaupungissa haluaisit asua?
Palaa kohtaan yksi. Olen kerran jo meinannut jättää palaamatta sieltä Suomeen ja yksi pala sydämestä tulee aina olemaan siellä. Sitäpaitsi puhun hollantiakin paremmin kuin ranskaa. ;)

4. Rakkain laukkusi?
Laukut eivät ole mikään ykkösprioriteettini, rakastan rikki aina kulloisenkin käytössä olevan. Nyt tiensä päätä lähestyy vinhaa vauhtia täälläkin moneen kertaan nähty Cheap Mondayn puolijoukkueteltta. Korvaajan etsintä on paniikinomaisesti käynnissä.

6. Mitä et missään tapauksessa pukisi yllesi?
Onpas hankala kysymys. Periaatteessa en koskaan sano ei koskaan, ajan ja paikan pitää vain olla oikea. Tällä hetkellä en kyllä näe itseäni esimerkiksi trendikkäissä porkkananmallisissa housuissa, jotka kaikkien muiden päällä näyttävät törkeän hyvältä, etenkin oudolla printtikuosilla varustettuna.

7. Paras /huonoin nettikauppa kokemuksesi?
Oikeastaan tähän mennessä ei ole ollut kuin hyviä kokemuksia ja kokemusta nettishoppailusta on aika laajalti. Ehkäpä näitä voisi rankata enemmänkin ongelmatilanteisiin reagoinnilla, jossa Ebay on kyllä aivan ykkönen siihen nähden, että siellä tehdään kauppaa yleensä Ebaysta riippumattoman tahon kanssa.

8. Kuinka kauan voisit olla shoppailematta?
En rehellisesti sanottuna tiedä. Välillä tulee törsättyä enemmän ja sitten taas tiukisteltua tarkemmin. Seilaan vaiheesta vaiheeseen taloudellisen tilanteen ja erilaisten tarpeiden ja halujen mukaan.

9. Suosikkisuunnittelijasi?
Tämä on nyt vähän se sellainen rekkakuski vastaa kukkakauppiaan kysymykseen -osa. Mutta kyllähän tietysti Maison Martin Margiela vetoaa ja Ann Demeulemeester sykähdyttää vaikka tuon sukunimen joudunkin joka hemmetin kerta googlaamaan, että se menee oikein. Palillon printeissä on sitä jotakin ja sitten tietysti ei voi jättää mainitsematta Claude Garamondia, millä ei tietenkään ole enää mitään tekemistä vaatteiden kanssa. Suunnittelija kuin suunnittelija.

10. Syksyn must have hankinta?

Hiton hienot kumisaappaat tietysti!

Haasteen heitän eteenpäin Silent Discoon, Karnevaalikauteen sekä Tunnetilaan. Ottakaas tytöt koppi!

Ja voi hemmetti, linkatessani tuon viimeisen, muistin saaneeni Ninalta myös haasteen tässä hiljattain. Siihen en ole tietenkään vielä reagoinut. Lupaan palata asiaan senkin kanssa. Hiton haastevamma!

///

Tyyliholistin vastaukset samoihin kysymyksiin

pienistä asioista suuri ilo

Satunnainen (ja vapaasta viikonlopusta johtuen myös keskeytymätön) aamukahvisurffailuni johdatteli minut äsken ihastuttavan pienen löydön jäljille. Paino aidosti sanalla pienen sillä katsokaas mitä Ikeasta löytyy nykyään.

Kyllä. Kaikki blogiklassikkotuotteet nukkekotikoossa! Jopa se matto! Kuka lähtee mun kanssa Ikeaan?

Kuva lainattu Ikean sivuilta.

///

HUSET - Nukkekodin kalusteet

O:n nukkekodin nykyisetkin kalusteet ovat Ikeasta