päivän asu ja prinsessatesti

Päivän asussa ei ole sinänsä mitään erikoista, samalla graffitihameella mennään edelleen ja yläosana toimii kahden mustan topin yhdistelmä. Päällimmäinen pöllöllä varustettu on vuosien takainen alelöytö, jonka kohdalla harmittelen edelleen etten ostanut myös valkoista samanlaista. Alla on joku random-toppi koska pöllöpaidassa ovat melkoisen laajat nuo kainaloaukot.

Koska kesä päätti tulla takaisin, palasin askeleen taaksepäin ja laitoin nuo caprimalliset legginsit. Pelkällä hameella en aamutuimaan enää viitsinyt lähteä vaikka iltapäivän lämpölukemat sen melkein sallisivat.

Päivän juju onkin enemmän hiuksissa, joissa on comebackin tehnyt suttunuttura. O seurasi tarkkaan kun ähersin aamulla kylpyhuoneessa klipsipidennyksiä paikoilleen ja pelleilin pinnien kanssa. Monen tarkentavan kysymyksen ("mitä teet?" "nutturaa" "aha") jälkeen O lopulta selvästi luovutti ja totesi pettyneenä, että "Äiti, ei susta tullut prinsessaa" ja lähti jatkamaan omia touhujaan.

Prinsessatesti jäi siis läpäisemättä mutta kyllä tämä kai työkampauksesta menee silti.

kunhan ei kiristä eikä ole keltainen

Aiemmin sitä jaksoi jotenkin panostaa pukeutumiseen festareilla sun muilla riennoilla. Nykyään kun useimmiten on kyseessä ainakin jonkinasteinen työkeikka ja unienkin vähiin jääminen on etukäteen tiedossa, tulee mukavuus kyllä ehdottomasti etusijalla.

Hiihtelin koko Flown hyvin samoissa vaatteissa kuin normaalistikin töissä, vaihdoin vain alinta mustaa toppia, mustia alusvaatteita ja mustia sukkia. Mitä joustavampi ja väljempi, sen parempi. Näissä vermeissä tungin väkijoukon sekaan, juoksin ympäri festarialuetta ja otin pienet torkutkin takahuoneen toimistotuolille käpertyneenä.

Hiuksetkin saivat elää vapaasti omaa elämäänsä motolla mitä pörröisempi, sen parempi. Mitä vähemmän sitä yrittää pistää johonkin sliipattuun kuosiin, sitä helpompi se on pörröttää takaisin. Ehdoton pelastaja oli jo aiemminkin hehkuttamani Four Reasonsin Silver Mist sillä takkuinen ja sekavakin pehko on heti coolimpi kun sen väri on harmaa eikä kusenkeltainen.

suttunutturan paluu

Kevyt kesätukka on ollut ihan toimiva ratkaisu mutta koska tähtään takaisin pidempään pehkoon, aletaan nyt lähestyä taas sitä rajaa, jossa tukka on liian lyhyt ollakseen pitkä ja liian pitkä ollakseen lyhyt. Olen jo muutaman viikon odottanut, että saan vaihtelua iänikuiseen vaimotukkaani ja nyt pituutta on vihdoin sen verran, että klipsit sai nätisti kiinni. Suttunuttura on palannut!

vanhaa, uutta ja uusvanhaa

Asukuvista onkin (joidenkin anonyymien riemuksi) vierähtänyt taas hetki. Eihän se perusidea nyt tietysti muutu mihinkään, olen legginssikoukussa ja myönnän sen avoimesti. Yläosaksi eksyy milloin mitäkin, jostain syystä useimmiten keväisen mustaa. Tulee ainakin lämmin.

Tänään asu näyttää siis samalta kuin ennenkin mutta jos oikein oikein tarkkaan katsoo, on siellä uusiakin elementtejä. Tai vanhojen lämmittelyä, miten sen nyt sitten ottaa. Hiukset vaalenivat pari astetta aamulla mutta vaaleathan ne olivat jo aiemmin ja jalassa on uudet (täsmälleen samanlaiset kuin aiemmatkin mutta tekonahkaisina) korkkaritennarit. Ovat olleet niin mainiot jalassa nuo edelliset, että kun Spirit Storessa oli 20% alennus kaikesta, kävin kotiuttamassa samanmoiset kaverit täksi kesäksi.

Ainoa oikeasti uusi osa on päällimäisenä näkyvä läpikuultava tunika. Se tarttui eilen mukaan ja ennustan siitä vahvaa kevään luottovaatetta. Nyt alla on musta toppi lintuprintillä mutta jollain värikkäämmällä (esimerkiksi harmaalla?) siitä saa tietysti vielä enemmän irti. Tai ainakin erilaisen vaikutelman. Se on tarpeeksi lerppuva, tarpeeksi hassun mallinen ja siinä on taskut. O:kin tietää, että taskut ovat tärkeät.

Kaikki muu onkin sitten ennallaan. Kaulassa on sama koru kuin aiemminkin, korvissa samat korvikset kuin jo monta viikkoa. Kampaus on pysynyt samana ja aurinkolasejakaan en ole vielä hukannut tai rikkonut. Mitä sitä nyt hyvää vaihtamaan, näillä mennään kesää kohti. Luultavasti myös huomenna ja ensi viikolla.

Onko sinulla jokin vaate tai tyyli, johon olet jämähtänyt? Luottovaate, joka useimmiten eksyy päälle?

kahvia, kloridia ja galaksihameita

Tulin äsken takaisin töihin kassi täynnä kahvia ja kloridia, molemmista lisää hieman myöhemmin. Toivottavasti jo tänään. Yöunet jäivät aivan liian erittäin lyhyiksi mutta onneksi aamun pelasti eilen 40% alesta ostamani toppi, jonka kiskaisin ensitöikseni päälleni. Kaveriksi liukuvärille vielä galaksihame ja eikun sateeseen. Topin päällä tietysti maailman rumin takki, tällä kertaa OnePiecen hupparilla höystettynä.

Oota mä laitan mun tukan.

Eek! Auto! Ja kaksoisleuka! 

Oota mä laitan mun tukan uudestaan.

aamumietteitä ja -naamoja

Aamulla aurinko paistoi silmiin sillalla, kuulokkeissa ja työhuoneessa soi Annie Mall, on soinut jo monta päivää. Ihan kohta valmistuu kasa Aalto-yliopiston oppaita, niitä joita jaetaan uusille opiskelijoille. Seitsemästä enää kaksi on kesken. Nimikin on osuva, selviytymisopas. Kukahan tekisi tällaisen myös elämää varten?

tutkivaa journalismia

Kai se on vain aloitettava jostain päästä. Otetaan nyt vaikka ensin tämä minun oma pääni. Kaikki Kauneudesta -sivustolla starttaavat ihan kohta blondiviikot joten minä päätin pikku-uutisten sijaan tutkia tätä asiaa hieman syvällisemmin, niin sanotusti juuritasolta. Tutkiva hunajablondijournalisti tässä siis hei. 

 

 

kakkua ja kiharoita

Aina sama laulu. Mitä ihmettä mä laitan päälle. No, tänään laitoin neljävuotisjuhlille ihan simppelisti mustan hameen ja Amsterdamista ostetun turkoosiharmaan ötökkätopin. Siitä on tullut luottovaate, juhlava mutta omaperäinen, ihana päällä, mahtuu kakkuakin mahaan kasapäin eikä ole niin nuukaa kun on väljää mallia. Siis sekä toppi, että omistaja.

Tukkaan yritin vääntää kikkuroita, ajattelin, että näyttäisi hauskalta jos toinen puoli on ihan sliipattu ja toinen rentona kihararyöppynä. Olisihan se näyttänyt jos ne eivät olisi lässähtäneet heti alkuunsa kotona edestakaisin säntäillessä. Eivät tainneet olla oikein aineet ja välineetkään kohdallaan kun niin harvoin mitään tällaista käherrystä tulee tehtyä. Ajatus on tärkein ja sitä rataa.

Korttikin on aika minimalistinen, O:n taiteilusta saksittu nelonen ja sisällä nelinkertaiset onnittelut. Päivänsankari oli kuitenkin varsin mielissään jätesäkkiin jesseteipillä (arvatkaapa vaan, ovatko kaikki pakkaustarvikkeet työhuoneella kodin sijasta ja arvatkaapa vaan muistinko sitä kun lähdin perjantaina töistä...) pakatusta virvelistä. Varsinainen äijäpaketti sanon minä.

Ja varsinaiset olivat kyllä juhlatkin. Menoa, meininkiä ja sitä kakkua riitti niin paljon, että O karjui koko kotimatkan kurkku suorana, että ei mennä kotiin.

pääjohtajan pakeilla

Niin. Se uusi tukka. On ollut niin vuoristorataa tämä elämä uuden pään kanssa, etten ole ehtinyt edes naputella koko juttua tänne tarkemmin. Vaan nyt korjataankin koko tilanne mitä pikimmiten.

Jonkinlaisesta blogiyhteistyöstä kampaajalla käynnin muodossa oli puhetta jo viime vuoden puolella mutta suoraan sanoen olin niin urautunut nutturaani, että idea tuntui vähän pliisulta. Olisin ollut sellainen tusina-asiakas, vähän latvoista ja joku tumma ruskea väri päälle, kiitos. Ei sillä, etteikö ammattitaitoinen kampaaja tekisi tätäkin huolella ja taidolla mutta noin niinkuin blogissa raportoinnin kannalta koko homma tuntui vähän turhan lattealta.

Olen monessa muussakin asiassa aika joko tai -tyyppiä eikä hiusten laitto tai leikkauskaan tee poikkeusta. Ensin hiihdetään samassa nutturassa kesät talvet ja kun se halu muutokseen iskee, on muutosta sitten kanssa tultava oikein olan takaa. Tai olan yli. Kun olin hautonut hiustenlyhennyshimoani tarpeeksi kauan, päätin, että nyt on mainio aika mennä testaamaan se kampaajan tuolikin siinä samalla.

Minun kampaajahistorianihan on melkein yhtä köyhä kuin se ympäri viime vuoden nähty nutturakin. Olen yhtä poikkeusta (ne työhuoneen avajaiset) lukuunottamatta saksinut ja värjännyt pehkoni itse sitten ylioppilasjuhlien. Ja uskokaa kun kerron, että niistä on aika kauan. Tuntui hassulta istua jonkun toisen käsittelyyn ja varsinkin kun muutos oli niin suuri. Onneksi kampaamo Pääjohtajan omistaja Sari oli heti mukana ideassani ja sai myös kiinni visiostani varsin pian. Ensimmäinen iso nippu leikattiin ponnarista irti alle puoli tuntia ovesta saapumiseni jälkeen.

Seurasin suurella mielenkiinnolla Sarin taitavaa työskentelyä, etenkin raidoituksen työstämisessä. Välillä tuntui siltä, että käsiä oli triplasti enemmän kuin tavallisella kuolevaisella. Prosessi etenkin mallin saksimisesta suurin piirtein, raidoituksen ja värjäyksen kautta viimeistelyyn. Folioita, klipsejä ja violettia mönjää ei puuttunut. Eikä vauhtia, värin pois pestyään Sari pyöräytti vielä kulmakarvanikin kuosiin pinsettien ja sopivan värin avulla niin näppärästi, että olen vieläkin vähän äimänä.

Lopputulos oli ja on uskomaton ihan kaikin puolin. Olin itse asiassa niin innoissani jo puolivälissä, etten muistanut edes kuvata kampaamoa muilta osin vaikka se tarkoituksena olikin. Olin kuullut paikasta paljon hyvää, eräs trendikäs ystäväni käy aina aika ajoin hakemassa Pääjohtajasta uuden pään ja olen joka kerta ihastellut lopputulosta. En silti kiellä, etteikö minua olisi jännittänyt etukäteen. On minua jännittänyt joka kerta itsekin saksiin tarttuessani, saati sitten kun joku muu lähestyy niillä päänahkaani.

Sarin päästän kyllä päänahkani lähelle mielihyvin toistekin. Tunnelma oli rento ja juttu luisti. Minusta tuntui, että toiveitani kuunneltiin ja ne huomioitiin täysin. Jälkeenpäin jännittäminen tuntui vähän hassulta, miksi ihmeessä en ole tehnyt näin jo aiemmin. Uusi pää tuntuu kevyeltä niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Uhkuin oikein hyvää tuulta suunnatessani työhuoneelle käsittelyn jälkeen.

On suorastaan hämmentävää miten paljon energiaa voi saada uudesta kampauksesta. Kaikki vaatteetkin näyttävät aivan erilaiselta, meikkisävyistä puhumattakaan. Varsinainen laittopuoli ja -aineet ovat vielä vähän hakusessa mutta siihenkin sain Sarilta oivia vinkkejä. Palaan hieman myöhemmin tarkemmin arjen sujumiseen puolet lyhyemmän pehkon kanssa, tämän postauksen pääanti olkoon innostus ja riemu. Voisipa jokaisen päivän aloittaa (tällaisen) kampaajan tuolista.

Parturi Kampaamo Pääjohtaja sijaitsee aivan ydinkeskustassa, Mikonkatu kolmentoista sisäpihalla. Ihan siis siinä rautatientorin kupeessa. Auki liike on omistajansa sanoin säännöllisen epäsäännöllisesti joten jos uusi pää (tai vaikka se alussa mainittu latvojen tasaus) on suunnitelmissa, poikkea ihmeessä paikalle tai soita vaikka samantien.

Käytkö sinä kampaajalla? Löytyykö luottoleikkaaja? Saksitko itse summamutikassa mieluummin?

///

Parturi Kampaamo Pääjohtaja

Pääjohtaja Facebookissa

no se uusi pää

Tulin viikolla uuden tukan kera kotiin ja lueskelin laiskasti sama iltana keskustelupalstoja. Kaikkein jyrkimmin eräässä kampausketjussa tuomittiin ja suomittiin takaa lyhyt, edestä pitkä "isin tyttö goes rock" -pehko, etenkin jos se on toispuoleisesti leikattu ja värjätty teinimäisesti kaksiväriseksi. Check, Check, Checkcheckcheckcheck. 

Luv it. Sallittakoon tämä teini-ilmaisu koska minulla on yllä mainittu teinipehkokin. Terkkuja isille!

klip klip

Eilen oli jännittävä päivä. Palaan asiaan tuonnempana mutta en malta olla vilauttamatta jo vähän.

paperiklipsi ja blogivinkki

Aamuvalo + harakanpesäpehko + metallinen paperiklipsi = täydellinen nuttura.

 

Idea hamstrattu ihanasta Love Aesthetics -blogista, jota pitää suorastaan kadehdittavaan minimalismiin yltävä hollantilainen Ivania Carpio. Olen seurannut tätä blogia jo kauan ja sieltä virtaa joka kerta tyyneyttä, mielenrauhaa ja inspiraatiota tällaisen harakan harakanpesäelämään.

///

Love Aesthetics

Love Aestheticsin paperiklipsipostaus

nutturapäät

O sai amallai'en nutturan kuin minulla.

Isi aitto! 

Nauratti.