vähän kaikkea

Me ollaan viime aikoina tehty vähän kaikkea. On menty vähän sinne minne nenä näyttää, syöty vähän sushia ja vähän jäädykejogurttia, juotu vähän kahvia, on käyty vähän äitin töissä, kuvattu vähän portaissa ja leikitty vähän cityparkouria Mannerheimintiellä. Kohta pitäisi vähän siivota ja tehdä varmaan vähän töitä. Jotain pitäisi vähän varmaan syödäkin taas. Vähänkö kivaa tällainen vähän suunnitelmaton viikonloppu.

päivän asu ja prinsessatesti

Päivän asussa ei ole sinänsä mitään erikoista, samalla graffitihameella mennään edelleen ja yläosana toimii kahden mustan topin yhdistelmä. Päällimmäinen pöllöllä varustettu on vuosien takainen alelöytö, jonka kohdalla harmittelen edelleen etten ostanut myös valkoista samanlaista. Alla on joku random-toppi koska pöllöpaidassa ovat melkoisen laajat nuo kainaloaukot.

Koska kesä päätti tulla takaisin, palasin askeleen taaksepäin ja laitoin nuo caprimalliset legginsit. Pelkällä hameella en aamutuimaan enää viitsinyt lähteä vaikka iltapäivän lämpölukemat sen melkein sallisivat.

Päivän juju onkin enemmän hiuksissa, joissa on comebackin tehnyt suttunuttura. O seurasi tarkkaan kun ähersin aamulla kylpyhuoneessa klipsipidennyksiä paikoilleen ja pelleilin pinnien kanssa. Monen tarkentavan kysymyksen ("mitä teet?" "nutturaa" "aha") jälkeen O lopulta selvästi luovutti ja totesi pettyneenä, että "Äiti, ei susta tullut prinsessaa" ja lähti jatkamaan omia touhujaan.

Prinsessatesti jäi siis läpäisemättä mutta kyllä tämä kai työkampauksesta menee silti.

niin paljon kaikkea eikä silti päätä eikä häntää

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ja jostain syystä niistä aika moni on ilmestynyt minun elämääni tämän vuoden aikana. Saa nähdä yllättävätkö viimeiset neljä kuukautta yhtä paljon kuin jo kuluneet kuukaudet.

Tänään otin aamulla kahvia mukaan kotoa, bussimatkasta tuli kertaheitolla rattoisampi.

Syksy on tullut, olen vihdoin luovuttanut ja vetänyt jalkaani legginsit minihameen sijaan. Ja pisteeksi i:n päälle vielä suuren turvahupun.

Tässä postauksessa ei ole oikein päätä eikä häntää vaikka pari pärstäkuvaa mukana onkin. Blogissa  lienee muutenkin hetken päätöntä ja hännätöntä hiljaiseloa, että ehdin kuroa umpeen kaikki muuton takia levinneet aikataulut. Viihdytä sinä minua sillä aikaa kertomalla miksi luet tätä, kuka olet ja mistä tulet, mitä haluaisit nähdä täällä enemmän ja mitä vähemmän. Sana on vapaa.

Ja jos kuulumiset kiinnostavat kiireenkin keskellä, tsekkaa vaikka tätäkin postausta hallitseva Instagram. Sitä on aina aikaa päivittää, eikö vain?

insta(gram)ntvieraita, kirppistelyä ja sushia

Saateltuani lauantaina laivat niinsanotusti satamasta, suuntasin takaisin työhuoneelle. Siivouspäivä oli jo levittäytynyt pitkin puistoja ja katuja, joten ajattelin koukata sitä kautta ennenkuin hakisin mukaan omat uutta kotia etsivät vaatteeni ja tavarani. Instagramiin hurahtanut Elsa oli bongannut blogiin aamulla naputtelemani postauksen, jossa kerroin tulevani kirppistelemään ja kysyi tietysti heti, että mikä puisto. Satuimme näppärästi nokakkain keskellä kirppisvilinää juuri kun olin vastannut olevani matkalla.

Lopulta toimistolleni saapui siis insta(gram)ntvieraita, ensimmäisiä sitten muuttoporukan. Ja tokihan tämä näkyi myös Instagramissa. Sain siis mainiota kahviseuraa ja vähän myös kullanarvoista kanto- eli raahausapua puistoon.

Instagramista ei päästy eroon puistossakaan, Elsan ja pikkumiehen poistuttua päivittelin ajankuluksi  statustani vähän sinne sun tänne viihdyttävän seuran toivossa ja kappas vaan, ihana I liittyi seuraani loppupäiväksi nähtyään facebook-päivitykseni. Toimisto sai siis lisää vieraita heti samana päivänä ja kirppistelynkin loppusaldo oli ihan hyvä. Taisi I myydä melkein paremmin niitä minun vaatteitani kuin minä siinä vuoronvaihdon aikana.

Koko päivän suhailu ja seisoskelu vaati veronsa ja kun loput (eli alle puolet paikalle tuoduista!) vaatteet oli viety takaisin toimistolle, suuntasimme ansaitulle sushille Annankadulle. Jonka tietysti kuvasin, kuinkas muutenkaan kuin Instagramin #sushipäiväkirjoihin.

///

Visuaalisesti vaativa Instagramissa

Oi Mutsi Instagramissa

vauhtia ja vaatekaapin aarteita

Kunhan olen ensin juonut aamukahvin, odotellut tänne kotiin Mummun ja Papan O:n kanssa, rynnistänyt töihin, hakenut eilen sinne unohtamani reikäpihdit, muotoillut kutistemuoville erään ystäväni ystävän häälahjakorut, juossut kyseisen ystäväni luo uunittamaan ne, laittanut niihin koruosat kiinni ja ne kiinni lahjalaatikkoon, antanut ne ystävälleni, juossut takaisin töihin, tavannut Ninan, kerännyt myytävät kimpsut ja kampsut mukaani ja kävellyt tien yli puistoon, jonka puunlatvat näkyvät työhuoneeni ikkunaan, onkin:

Tule ihmeessä moikkaamaan ja penkomaan uutta kotia etsivää vaatevarastoa!

///

Siivouspäivä

sekalaista sunnuntaipulinaa

En uskalla vielä edes ajatella, että ensi viikolla on edessä työhuoneen muuttaminen. Arvaatte varmaan kuinka paljon on jo pakattu? Jep. Apua!

***

Maailma näytti melko erilaiselta antibioottikuurin aloittamisen ja neljäntoista tunnin yöunien jälkeen.

***

Se aamuiseen Ikea-löytöön johtanut kahvikupillinen puolestaan näytti tältä.

***

Kottaraisen komerokin eli meikäläisen blogikirppis päivittyi pitkästä aikaa. Pari vaatetta menikin jo samantien mutta kyllä siellä olisi vielä kaikenlaista kivaa uutta kotia vailla.

kottaraisenkomerossa.blogspot.fi

***

Siivouspäiväkin näkyy olevan taas tulossa. Jos sää suosii niin sopivasti siinä uuden (ja oikeastaan kyllä vanhankin) työhuoneen nurkilla voisi tietysti pyörähtää puistossa muutaman vaatekappaleen kanssa. Muita tulossa tai halukkaita hengaamaan samassa seurassa?  Lupaan tarjota kaffet ennen tai jälkeen.

***

Kukahan imuroisi täällä kissankarvojen luvatussa maassa?

***

Lifefactory-arvontaan ehtii vielä mainiosti mukaan. Aikaa on tämän sunnuntain keskiyöhön asti!

***

O tulee kohta sieltä puutarhajuhlista. Ja näyttää kuulemma tältä.

***

Imuroin sittenkin ehkä vasta huomenna.

välikausivaateviidakossa

Olen aivan outsider mitä tulee tämän syksyn vaatetrendeihin vaikka se varsinainen outsider eli ulkoileva lapsi on suoraan sanoen kipeästi uusien vaatteiden tarpeessa. Sisävaatetta ja ties mitä tunikaa on kyllä yllinkyllin mutta varusteet syyssateisiin ja kohta kuitenkin perässä seuraaviin pakkasiin ovat kyllä kertakaikkiaan puolitiessä eli siis täysin miettimättä.

Tähän mennessä on nyt edetty viimevuotisella Reiman keltapilkullisella välikausitakilla, itseasiassa se meneekin vielä hetken kai, koko on sen verran reilu ja väri pirteä (kyllä, tämä on tärkeää!). Sitten seuraakin se seuraava ongelma, millaiset niiden ulkohousujen pitäisi olla? Leggareissa on pärjännyt hellekeleillä ja aika pitkään niiden jälkeenkin, nyt pitäisi olla jo paksumpaa. Toppahousut ovat talvea varten ja aivan liian kuumat eli pitäisi varmaan löytää jotkut välikausimallit? Henkseleillä vai ilman? Millaisella pinnalla? Apua?

Kiertelin minä kaupungillakin tässä männä päivänä nämä ulkovaatedilemmat takaraivossani ja lopputulos oli se, että näin kaikkea hauskaa ja ostin lisää niitä kivannäköisiä sisävaatteita ja kehitin itselleni pakkomielteen Molo Kidsin pesukarhupipoon*.

Kaupunkikierros auttoi kuitenkin sen verran, että selkeästi joukosta erottui ainakin tätä syyskautta ajatellen tuo mainittu Reima, jonka uudistuneen ilmeen myötä vaatteissakin on taas reilusti väriä ja vauhtia. Melkein jokainen hyllynreunasta huomion kiinnittänyt vaate oli tämän samaisen merkin, se kertonee jo jotain. Pikapyräys nettisivuilla poiki vielä lisää ihanuuksia. Kirkkaankeltaisen välikausitakin* lisäksi ihastuin suuresti myös Hanna-mekkoon*, jonka leikkaus näytti hauskalta ja joka toimisi sisävaatteen lisäksi myös teknisenä alusvaatteena.

Kierroksestani intoutuneena muistin saaneeni myös tunnukset Reiman materiaalipankkiin joten päätin käydä kurkistamassa sen samalta istumalta. Sieltähän löytyi tietenkin vielä lisää kaikkea sellaistakin mikä ei ole ehtinyt vielä kauppoihin asti. Ei tämä päätöksentekoa ainakaan helpota millään lailla.

Tiedän, että nyt riittäisivät vain nämä välikausipohdinnat mutta kun se talvi tulee varmasti ihan yhtä salakavalasti. Suurin ongelmani talvipukeutumista koskien on tällä hetkellä valinta haalarin ja housujen ja takin välillä. Kumpi sen nyt pitäisi olla? Olisiko haalari kuitenkin näppärämpi O:n (eli päiväkodintätien) pukea vai sujahtaisiko kaksiosainen ulkoiluasu kuitenkin nopeammin ylle kun pihaleikit kutsuvat? Meneeköhän se viime vuoden musta haalari vielä päälle? Edes hetken? Ja voisinko kuitenkin ostaa vielä yhden hupparin O:lle?

Jotenkin olen aiempina vuosina ollut huomattavasti paremmin kartalla näistä kaikista kiemuroista tai ainakin minusta on tuntunut siltä, että homma on hanskassa. Jotkut hanskatkin muuten pitäisi varmaan hankkia pieneksi jääneiden tilalle.

Mitä teillä on pienillä päällä juuri nyt ja mitä aiotte vielä hankkia? Onko joku ihan yhtä pihalla kuin minä (ja lapseni)? Auttakaa nyt naista mäessä ja lasta kohta satavassa lumessa!

buranalla tehdään ihmeitä

Koska O sai kutsun (ja kyydin) puutarhajuhliin (miksen minä saa muuten tällaisia kutsuja, kysyn vaan!), tungin itseni täyteen buranaa jotta saisin tällä viikolla edes jotain etäisesti töitä muistuttavaa tehtyä.

Asu koostui epämääräisesti yhdistellyistä vaatekappaleista jotka sattuivat olemaan puhtaana (mikä pyykkikasa muka, missä?) sekä Tukholmasta ostetusta lörppähupparista. Hupparin tosin totesin olevan aivan liikaa kun pääsin bussiin asti.

Näissä vermeissä (ja tällä hymyllä, kiitos burana!) ajattelin pyörähtää tänään myös mahtavien Riikan ja Susannan kirjajulkkareissa Suvilahdessa. OK – Omin käsin -opus on kertakaikkiaan pakko saada, en malta odottaa!

///

OK – Omin käsin Facebookissa

pallokalapaita

Tämä ei ole varsinaisesti Tukholman tuliainen vaikka Mini Rodininkin liikkeessä siellä ohi kulkeissani pyörähdinkin. Suoraan sanoen tuliaiset ja koko matkalaukku ovat edelleen purkamatta sillä olen maannut kuumeessa sohvalla vilttien alla kotiutumisestani lähtien.

Tämän kuitenkin avasin ja kyseessä on matkani aikana postiluukusta tupsahtanut huuto.net-ostos, joka oli jälleen kerran sitä pakko saada -osastoa. Onneksi O:kin tuntuu jakavan rakkauteni pallokaloihin ja halusi paidan paitsi heti päälle, myös pitää sitä yöllä.

Minuun vetoaa ihastuttavan printin lisäksi paidan pehmoinen tuntu, saa nähdä kestääkö se pesua myös. O taisi ihastua paitaan ihan muuten vain ja eivätpä nämä ole muuten ensimmäiset pallokalat kaapissa. Meillä on kovassa käytössä myös kauan sitten kirpparilta löydetyt marimekon pökät pallokalakuvioidulla taskulla.

Tämä uusi paita on taas niitä printtejä, jollaisia haluaisin itsekin suunnitella. Sitä päivää odotellessa puen O:n tyytyväisenä pallokaloihin. Taitaa haluta O laittaa tämän maanantaina päiväkotiinkin. Pitää tosin ehkä neuvotella se kerran pyykkiin ennen sitä. Taidan yrittää lahjontaa niillä oikeilla tuliaisilla, että se onnistuu.

kaatosateita, keijuja ja graffitihameita

Hupparini ja tositoimiin päässyt graffitihame ovat vieläkin likomärkiä kaikesta siitä sateessa juoksemisesta tänään. Oma mokahan tämä toki on kun kaapista ei löydy kumisaappaita ja sateenvarjokin on teillä tietymättömillä. Onneksi tänään kuitenkin kastuminen kannatti, monessakin mielessä.

Uusi työhuone oli juuri niin huikea kuin ajattelinkin mutta suurempi yllätys odotti tänään pöydälläni kun tulin aamulla (sanomattakin lienee selvää, että muistuttaen uitettua koiraa) töihin. Ihme keijuja meillä töissä käy öisin kun sinne ilmestyy tällaisia Characterin laatikoita ihan tuosta noin vaan ihmisten pöydille. Ja laatikosta löytyy täsmälleen sellainen pieni a-kirjainvalaisin, josta olen haaveillut iät ja ajat!

Olin oikeasti aivan äimänä, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu kunnes ystäväni J tunnusti, että kyseessä on yllätyssyntymäpäivälahja hieman jälkikäteen toimitettuna. Ei varmaan tarvitse alleviivata, että J tuntee makuni aika hyvin. Eikä varmaan sitäkään miten hienolta tämä tulee näyttämään uuden työhuoneen ikkunalaudalla! J, oot paitsi meedio, myös aivan mahtava! Kiitos!

///

Character

kunhan ei kiristä eikä ole keltainen

Aiemmin sitä jaksoi jotenkin panostaa pukeutumiseen festareilla sun muilla riennoilla. Nykyään kun useimmiten on kyseessä ainakin jonkinasteinen työkeikka ja unienkin vähiin jääminen on etukäteen tiedossa, tulee mukavuus kyllä ehdottomasti etusijalla.

Hiihtelin koko Flown hyvin samoissa vaatteissa kuin normaalistikin töissä, vaihdoin vain alinta mustaa toppia, mustia alusvaatteita ja mustia sukkia. Mitä joustavampi ja väljempi, sen parempi. Näissä vermeissä tungin väkijoukon sekaan, juoksin ympäri festarialuetta ja otin pienet torkutkin takahuoneen toimistotuolille käpertyneenä.

Hiuksetkin saivat elää vapaasti omaa elämäänsä motolla mitä pörröisempi, sen parempi. Mitä vähemmän sitä yrittää pistää johonkin sliipattuun kuosiin, sitä helpompi se on pörröttää takaisin. Ehdoton pelastaja oli jo aiemminkin hehkuttamani Four Reasonsin Silver Mist sillä takkuinen ja sekavakin pehko on heti coolimpi kun sen väri on harmaa eikä kusenkeltainen.