toisen turhake on toisen aarre

Täällä sitä ollaan, pöydät aarteita notkuen. Ainoaksi ongelmaksi alkaa selkeästi muodostua se, että tulee enemmän hamstrattua viereisistä pöydistä kuin myytyä itse. Tule sinäkin ihmeessä piipahtamaan ja tekemään löytöjä! Löydymme osoitteesta Lönnrotinkatu 28 ja aarteita voi metsästää neljään saakka!

 

///

Siivouspäivä

Siivouspäivä facebookissa

aiempi Siivouspäiväpostaukseni

facebook-tapahtuma

kammotuksia ja kalkkiviivoja

Kaiken tapahtumassa olevan hurjan hienon vastapainoksi tänään ollut aivan kammottava päivä. Se aika kuukaudesta muistutti itsestään vähän reippaamman kautta ja vaikka särkylääkkeen voimalla selvisinkin töihin asti, olo on nuutunut, nihkeä ja hankala. Tukkakin on pesemättä, siitepölyallergia on räjähtänyt käsiin ja silmäpusseihin voisi varastoida vaikka mitä.

Matkalla oli vielä pakko käydä postissa, noutamatta oli kaksi pakettia enkä ehdi mitenkään huomenna koukata kotipostiin kiireisen päivän keskellä. Lisäksi kannoin iloisesti (not!) mukanani myös sinne postiin ja takaisin metallisen vaaterekin lauantaita varten. Huppari päällä on hiki ja ilman hupparia kylmä. Töissä alkaa painaa pitkän, rankan rutistuksen tuoma uupumus vaikka kalkkiviivoja lähestytäänkin kovaa vauhtia.

Tiedän, että tulossa on aivan mielettömiä juttuja, enkä malta odottaa, että ne valmistuvat ja näkevät virallisesti päivänvalon mutta juuri nyt meinaa vähän usko horjua. Onneksi on kuivashampoota, peitevoidetta, uusi galaksimekko ja kahvia.

ihossa ja iholla

Tatuoinneistani ja lävistyksistäni on kyselty jonkinlaista koostepostausta. Tässä pieni katsaus ihollani oleviin kuviin, palataan lävistysaiheeseen hieman myöhemmin. Rakastan suuresti kauniisti tehtyjä kuvia, iholla ja muualla mutta oma kroppa on koristeltu vielä aika maltillisin valinnoin. Olen tatuointien kanssa varsinainen jahkailija ja hyvä niin. Jokainen kuva on otettu harkiten eikä yksikään kaduta, samaa linjaa aion jatkaa vastakin vaikka suunnitelmia on tietysti kasapäin jo olemassa.

Ihan ensimmäisen kuvani koskaan otin Rotterdamissa Hollannissa. Vuosien pyörittelyn ja pähkäilyn jälkeen löysin jotain, josta olin aivan varma. Loppujen lopuksi olin niin varma, että ensimmäistä kuvaa jatkettiin viikon päästä toisella, isommalla. Se ihkaensimmäinen on sijoitettu niin ettei sitä voi kuvata tänne herkimpiä lukijoita järkyttämättä. Se on myös tarkoituksella paikassa, jonka näkevät vain harvat ja valitut joten siellä pysyköön.

Toinen kuva, eli se jatko-osa on lonkassa, samaisen Rotterdamilaisen tatuoijan tekemänä. Sen olen itse suunnitellut ja siinä kiteytyy koko elämäni. En ole mikään nyyhkytarina tatuoinnin takana -tyyppi mutta koen, että tässä kuvassa on aidosti sellaisia elementtejä, jotka ovat minulle tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa. Aivan samalla tavoin ajattelin silloin vuonna 2007 kun kuvan otin ja vaikka en ehkä tänä päivänä ottaisi tyylillisesti samanlaista, on sen sanoma edelleen minulle itselleni aivan yhtä ajankohtainen. Se on myös kaikkine halkeamineen ja värinkarkailukohtineenkin niin tärkeä osa minua ja ulkoista olemustani (vaikkei tämäkään tuolta lonkasta normaalien arkivaatteiden kanssa näykään, bikineissäkin vain osaksi), että tuntisin itseni todella orvoksi ilman sitä. 

Kolmas tatuointi puolestaan näkyy useinkin, käytännössä lähes aina. Kyynärtaipeesta löytyvässä symbolissa on varoitusmerkkejä. Minulle ne kertovat nopeasta syttymisestä asioihin, elämään, rakkauteen, mihin vain ja alla oleva ruksi on paitsi esteettisesti viehättävä, myös pilke silmäkulmassa tehty viittaus siihen, että se herkästisyttyvyys on joidenkin mielestä myös ärsyttävää. Oman tien kulkeminen antaa usein aihetta piikittelyyn ja paskanjauhantaan, yritän tämän avulla muistaa ettei siitä kannata välittää.

Eikä toki pidä unohtaa sitä, että tämä sama symboli löytyy P:n kyynärtaipeesta hieman isompana. Parisuhdetatuointeja karsastetaan aika tavalla mutta minä elän niin, etteivät huomenna kaduta tänään tehdyt valinnat. Ei aika P:n kanssa katoa minnekään menneisyydestäni, se on muovannut minua ihmisenä, viitoittanut tulevaa ja antanut jotain niin käsittämättömän hienoa kuin O. Tämä(kään) kuva ei ole kaduttanut minua sekuntiakaan vaan kannan sitä käsivarressani ylpeydellä hamaan loppuun asti. Vaikka se toinen samoin kuvioitu käsi onkin nykyään eri osoitteessa. Molemmat kuvat on iholle tehnyt yhteinen ystävämme, joka haluaa jostain aivan käsittämättömästä syystä pysytellä anonyyminä.

Hieman käsivarren symbolin jälkeen ilmestyi selkään sitaattimerkkejä. Nekin ovat aivan eri tavalla esillä kuin nuo alkupään kuvat ja sinullekin varmasti monista asukuvista tutut. Sitaatit ovat minulle täynnä merkityksiä. Ne ovat typografinen symboli, niiden sisällä on ajatuksia, lainauksia, huomioita, nostoja. Ne ovat viittaus kirjallisuuteen, tekstiin, tekstin tuottamiseen, ajatteluun. Ja se mitä kysytään itseasiassa eniten, eli miksi ne eivät ole suomalaisittain samoin päin. Ensimmäinen syy on se, että ne ovat kauniimmat ja symmetrisemmät näin. Toinen, suurempi syy on se, että ne ovat tältä osin myös kryptinen viittaus syntymämaahani Englantiin. Lisäksi lähes aina ravintolaympäristössä (eli Rocksissa, onko Helsingissä muka muita ravintoloita?) joku haluaa tietää lukeeko niiden välissä jotain. Ei lue. Ainakaan vielä.

Viimeisin (vaan ei missään nimessä viimeinen jos minulta kysytään) ja suurin kuvani on edelleen hieman kesken. Oikeassa yläreidessäni on syntymäpäivälahjaksi minulle tehty teksti, joka sekin kertoo tavallaan oman tiensä kulkemisesta. Oman itsensä arvostamisesta ja omien päätösten, valintojen ja elämän arvostamisesta. Se on muistutus siitä, että minä olen kaunis ja ihana vaikka aina ei tunnukaan siltä. Kesken se on siltä osin, että Helvetica Boldia olevat kirjaimet odottelevat vielä mustaa täyttöväriä. Tässä ja sitaateissa edelleen sama tekijä eli hyvä ystäväni. Suunnitelma ja asettelu ovat toki minun omiani molemmissa. 

Kuten sanoin, olen loppujen lopuksi aika maltillinen tämän tatuoimisen kanssa. Mietin ja makustelen pitkäänkin ennenkuin pistän tuulemaan. Tällä hetkellä on kyllä melko suurellisia suunnitelmia seuraaviksi kuviksi. Saa nähdä milloin ne siirtyvät toteutusasteelle.

Minkälaisia kuvia sinulla on ja miksi?

yöllisiä ilmestyksiä

Herätessäni tänä aamuna löysin kirjahyllystäni roikkumasta siihen yön aikana ilmestyneen maailman kauneimman galaksiprinttisen liehutunikan. Henkarissa oli kiinni lappu, jossa luki, että käyttöön tai kirpparille. Meni hetken aikaa ennenkuin tajusin mistä oli kyse, kunnes muistin, että äitini kävi eilen tuomassa laukkuunsa unohtuneet O:n aurinkolasit sillä aikaa kun olin töissä ja mainitsi käväisevänsä tuossa lähikirppiksellä. Itse tulin yömyöhään kotiin enkä hämärässä lukuvalon hohteessa tullut edes vilkaisseeksi kirjahyllyyn, saati, että olisin erottanut sieltä mitään. Äidilläni on joko todella hyvä tatsi siihen, mikä sopii minun tyyliini tai erittäin tehokas kristallipallo, tämä menee käyttöön nimittäin samantien. Autenttista ilmestymispaikkaa en teille viitsinyt sotkunsa puolesta kuvata mutta itse vaatekappaleen ikuistin tietenkin heti. 

Huomasin muuten, että tungen nykyään joka kuvaan nuo pahvitalot ja saman nallen. Ne edustavat selkeästi kuvastailaukseni aallonharjaa juuri nyt. Joku päivä vielä repäisen ja laitankin kuvaan nallen sijaan valkoisen kulhon tai jotain muuta yhtä villiä. Varokaa vaan. 

karhunvatukkaa kylppäriin

Kaikille varmasti tuttuakin tutumpi saippuamerkki Bliw uudisti hiljattain ulkoista habitustaan ja on nyt pakattu kuvituksiltaan vielä selkeämpiin ja graafisempiin pisaraputeleihin. Sain saippuaa testiin juuri sopivaan aikaan, sillä Methodin käsisaippuani olikin juuri loppumaisillaan. Omaa silmää tietysti varsin yllätyksettömästi viehättävät eniten nämä musta ja valkoinen vaikka väri- ja tuoksuvalikoimaa on toki olemassa enemmänkin.

Mustasta ja valkoisesta löytyy molemmista siis karhunvatukantuoksuista käsisaippuaa, joka pääsi siis samantien käyttöön. Odotin ehkä hieman esanssisempaa ja marjaisampaa lopputulosta mutta tuoksu on yllättävän mieto ja raikas. Juuri sopiva tähän hommaan siis, minulla kun on paha tapa pestä kiireessä sillä saippualla välillä meikkejäkin.

Pidän kovasti tästä raikkaasta uudesta ilmeestä mutta tässäpä taas tuote, johon sopisi jonkun vierailevan kuvittajankin kädenjälki, eikö vain? Missä olet Ivana Helsinki? Vaadimme telttasaippuaa!

//

Edit, aloin kaivella muistilokeroitani vähän tarkemmin ja kyllä vain, Paola Suhonen ON suunnitellut aiemmin näihin kuvitusta ja olen itsekin itseasiassa ostanut sitä mustaa versiota. Ei mulla sitten muuta.

kolminkertainen pukeutumispaniikki

Perinaiselliseen tyyliin minulla on tietenkin tapana panikoida milloin mistäkin tilaisuudesta, että mitä hittoa minä oikein laitan sinne päälle. Ei siinä mitään, nyt perjantaille on ilmestynyt kolme aivan eri henkistä tilaisuutta, joista yhteenkään ei voi mennä alasti eli on laitettava jotain tilaisuuden henkeen sopivaa päälle. Paniikkini on kolminkertainen.

Ensin pitäisi pyörähtää pressitilaisuudessa, jonne ei tietenkään ole mitään pukukoodia. Olisi suotavaa kuitenkin näyttää edes vähän ihmismäiseltä. Tämä ensimmäinen tilaisuus ei ole oikeastaan mikään ongelma, normaalina työpäivänä menisin tänne työvaatteissa eli luultavasti leggareissa, hameessa ja topissa. No problem. Nyt joudun kuitenkin juoksemaan suoraan täältä valokuvaamaan publiikkia eli todistustenjakotilaisuutta ARTSiin Arabiaan. Siellä pitäisi puolestaan näyttää juhlavalta mutta ei liian juhlavalta. Kyseessä on juhlatilaisuus mutta valokuvaajan ominaisuudessa minun pitäisi olla jokseenkin tyylikkään huomaamaton. Vaatteissa pitäisi myös olla helppo kyykkiä tai olla muuten hassuissa asennoissa tarvittaessa, sama koskee eritoten kenkiä.

Jotta päivä olisi täydellinen vaatekatastrofi, tulen publiikista hetkeksi työhuoneelle järjestelemään lauantain kirppistelyjä ja toivottavasti myös tekemään vähän töitä. Kotiin en välissä viitsisi juosta kun taas alkuillasta pitäisi olla vapaasti ja rennosti mutta tyylikkäästi pukeutunut Le Bonkin kesäterassilla. Jestas. Onko kaikki pakko järjestää samana päivänä, kysyn vaan?

Onhan tässä toki ripaus tarkoituksellista draamailua mukana ja olen ihan tietoinen siitä, että kyseessä on malliesimerkki first world problemista mutta panikoin silti. Apua. Mitä ihmettä minä oikein laitan päälle perjantaina?

köysiä, kasseja ja kutkuttavia projekteja

Eilen tapahtui jotain aivan mahtavaa. Siis sen lisäksi, että kävin lounaalla Sävelessä, ostin pesulahenkareita ja toin yhden Peugeotillisen kirppiskamaa vanhempieni luota. Kävin nimittäin nauttimassa kahvikupposen mahtavassa seurassa Made in Kalliossa, noh, tietenkin kalliossa.

Made in Kallio sijaitsee osoitteessa Vaasankatu 14 ja sen lisäksi, että siellä toimii kahvila, se on myös työtila melkoiselle kokoonpanolle eri alojen edustajia. Kellarikerroksessa syntyy ihan kaikkea puuhuonekaluista kenkiin ja kangaskasseihin asti. Kanssani kahvipöydän ääreen istuivat Bagnanas-merkin takana häärivät tyypit. Muistattehan vielä kun kerroin näistä kestävän kehityksen periaatteita kunnioittaen valmistetuista, huikeilla printeillä varustetuista veskoista? Ja nyt, nyt tulee se päivän huippukohta. Tattadaa! Arvatkaa kenen suunnittelema printti liittyy kovaan kaartiin syyskuussa? Noh? Arvatkaa nyt! Oi kyllä!

 

Tekisi mieli vähän vaikka tanssahdella, niin hauskalta tämä projekti vaikuttaa ja mikä parasta, te pääsette aitiopaikalta seuraamaan sen etenemistä. Bagnanas haluaa ylipäätään valottaa yrityksen ja tuotteiden taustoja perinpohjin ja koska minä ajattelen töistäni samoin, päätimme tehdä tästä alusta loppuun kulissien takaakin ikuistetun tapauksen.

Ensimmäinen askel ja kahvikupillinen on nyt nyt otettu, seuraavaksi alkaa armoton luonnostelu. Kun olen kaivanut mietintämyssystäni muutaman konkreettisen idean, pääsette tekin mukaan kommentoimaan ja kehittämään niitä. Katsotaan sitten mitä syyskuussa on käsissä. En tiedä vielä itsekään tarkalleen mihin suuntaan ollaan menossa mutta tämän enempää en voisi olla innoissani.

Captain Stubing ja Andy Warhol // kuva lainattu Bagnanasilta

Lähtiessäni sain vielä mukaani uusimmalla printillä varustetun Bagnanas-kassinkin. Mustapohjainen nyöriprintti on nimeltään Captain Stubing ja se on saanut innoituksensa iki-ihanasta Love Boat -sarjasta. Kassi pääsi poseerauskuvien jälkeen myös samantien ihan oikeasti käyttöön ja sen uumenissa kannoin kotiin sekä vessapaperia, että kissanruokaa. Uutuuksissa oli monta muutakin ihanuutta, saa nähdä miten pärjään näin timantinkovassa seurassa.

Vapise Louis Vuitton, täältä tullaan!

///

Bagnanas

Bagnanas facebookissa

Made in Kallio

allekirjoittaneen aiempi Bagnanas-postaus

äiti, onko sulla taas kynsilakkaita

Onhan niitä tietysti aika usein, vaihtelu kun tunnetusti virkistää. Olen myös viime aikoina mieltynyt myös kovasti liukuvärjättyyn versioon kahdella eri sävyllä.

Tumpelokin taikoo tämän kynsiin käden käänteessä kunhan on joku sieni käytössä. Mitä ärjympi väripari, sen parempi. Nämä molemmat (töistä saadut) ovat kyllä varsin näyttäviä ihan yksinäänkin. Opin lakka on vilahdellut Instagramin kynsikuvissa useitakin kertoja ja Make Up Storen yönsinisessä on ihania hilehippusia seassa.

///

Kaikki Kauneudesta

järjestystä elämään

Olen melkoinen huithaipeli mitä tulee laajasti ottaen siivoamiseen tai kodin tavaroiden järjestelyyn mutta pienessä mittakaavassa olenkin sitten varsinainen nipo. En hätkähdä lattialla lainehtivaa lelumerta mutta esimerkiksi tehdyt työt on oltava ojennuksessa, jokainen omassa mapissaan per vuosi ja muutama isompi asiakas ihan privaatissa kansiossaan.

Kaikkien kansioiden ei suinkaan tarvitse olla samaa sarjaa mutta olen ottanut sen linjan, että mustaa sen olla pitää. Hamstraan kierrekansioita niin Tiimarin alennusmyynneistä kuin kirppiksiltäkin ja tänään löysin niihin myös ison nivaskan muovitaskuja huimaan 1,50 euron hintaan. Oi mitä organisointionnea!

Lisäksi kävin matkan varrella ostamassa myös aimo kasan ihastuttavan minimalistisia pesulahenkareita. Ne ovat paitsi teollisuushengessä kauniita, mutta lisäksi ne menevät myös hämmästyttävän pieneen tilaan kun säilytystilaa on vähän. Hyödynnän nämä ensin lauantain kirppistelyssä ja vien sitten kotiin varsinaiseen käyttöön. Vinkin ostopaikasta löysin mahtavasta Raw Design -blogista, jonka postauksista inspiroidun muutenkin oikeastaan joka kerta.

Nyt on taas elämä järjestyksessä.

///

Raw Design

pienet suuret muutoksetl

Eilen syntymäpäiväkemujen jälkimainingeissa sain jonkun hormonihäiriön ja pistin kotona vähän järjestystä uusiksi. Olohuoneeseen jämähtänyt vuokraisännän peruja oleva kammottava lipastotasohirvitys sai lähtöpassit ja valkoiset Ikean tasot muodostavat nyt yhtenäisen linjan.

Olin ensin ajatellut ostaa yhden tason lisää mutta loppujen lopuksi nuo lelusäkit sopivatkin paljon näppärämmin noihin päätyihin kun sinne jää niille tilaa. Eivät seilaa sitten ihan niin paljon ympäri asuntoa vaikka ei sekään nyt tietysti mikään maailmanloppu ole.

Valitettavasti (samaisen vuokraisännän samaisia peruja oleva) telkkari on mallia syvä kohlo ja haukkaa sen verran paljon tilaa, ettei tasoja voi laittaa seinään kiinni. Tilipäivää ja litteää telkkaria odotellessa vedin koko tasorivin saman verran irti seinästä. Vinkkejä tyylikkäistä ja kohtuuhintaisista littanoista otetaan vastaan.

Se mikä ei näy mutta vei eniten aikaa olivat johdot, jotka olivat majailleet pitkin lattiaa. Vedin kaikki niin siististi kuin osasin noihin tasoihin sisälle ja nyt eivät kerää turhaan pölyä siellä alla tai takanakaan. Luojan kiitos P oli halunnut ammoisina aikoina tehdä yhteen niistä reiän tuonne takalevyyn.

Kaiken kaikkiaan muutos ei ole loppujen lopuksi kovin suuri mutta sitäkin tärkeämpi. Pienessä tilassa kaikki toimimattomat yksityiskohdat korostuvat ja nyt olohuoneen ilme on paljon yhtenäisempi. Jos jollakulla nyt heräsivät sympatiat tuota hyljättyä lipastotasoa kohtaan, sen saa noutaa ilmaiseksi pois kuljeksimasta meiltä. Töihin en sitä lauantaiksi kyllä raahaa mutta minun luotani saapi noutaa ja lupaan ilomielin myös auttaa kantamaan sen alas toisesta kerroksesta.

Samalla innolla kävin vähän kaappeja läpi ja löysin (jo aiemmin muutossa eroteltujen lisäksi) kolme(!) kassillista kirppisvaatetta ja asustetta. Teidän on parasta lauantaina saapua sankoin joukoin paikalle! Koska liikun pääosin julkisilla, toin tänään töihin vasta yhden noista säkeistä. Loput kaksi roudaan huomenna ja ylihuomenna, lisäksi nappaan autokyydin avulla ne aiemmin kirppispöytää varten varatut mukaan vanhemmiltani.

Ja tekaisinpa äsken vielä työpäivän alkajaisiksi facebook eventinkin tästä. Mukaan täältä!

///

Komerot tyhjiksi viimeistä nurkka myöten!

Siivouspäiväpostaus

tähtiä ja jalkapalloja

Ihan kohta säntäämme ovesta ulos ja otamme nokan kohti viisivuotispäiviä. Star Wars -teemainen Angry Birds -peli on pakattu teemaan sopivasti tähtipaperiin ja kortissa on sankarin toiveet tuntien jalkapalloja.

ilmapalloja ja tammentaimia

Eilen ehti tapahtua niin paljon, että on vaikea uskoa sen kaiken mahtuneen yhteen päivään. Etenkin kun liikkeelle päästiin vasta kolmen maissa iltapäivällä. O sai ilmapallon, ystäväni J tammentaimen, minä mahan täyteen Ravintolapäivän herkkuja ja sushia ja alle tammentaimen mittaiset pääsivät vielä puistoilemaankin sydämensä kyllyydestä. Ehdimme myös koukata Design District Marketin kautta, tavata tuttuja, hyppiä Temppeliaukion kirkon kallioilla, piirtää katuliidulla, nähdä monta ratikkaa, matkustaakin yhdellä sellaisella, syödä rusinoita, parantaa maailmaa ja nauttia kesän tavoin venyvästä lämpimästä illasta.

Myönnettäköön, että se venähti sen verran tehokkaasti, että päivän touhuista malttamattomana nukkumisen väliin jättänyt O availi äänijänteitä kotimatkalla varsin tehokkaasti. Ja heräsipä kerran yölläkin itkemään, että tahtoo keinumaan. Minä sen sijaan sain päivästä niin paljon puhtia, että jaksoin pitkästä aikaa O:n nukahtamisen jälkeen katsella hömppäsarjoja telkkarista ja kruunata päivän herkutteluannoksen Ben&Jerrysillä.