hiiohoi

Lauantai käynnistyi merellisissä (ja hieman paniikinomaisissa) tunnelmissa kun säntäsin viimeistelemään tilaustyönä pyydettyä korusettiä laivoineen ja purjehdusaiheisine puhekuplineen. Unohdettuani reikäpihdit kotiin en voinut tehdä koruja valmiiksi alkuperäisen suunnitelman mukaan edellisenä iltana vaan aloitin homman vasta aamutuimaan töissä.

Kello tikitti ja korujen piti olla lähtövalmiina 10.45, jotta kaasona toimiva ystäväni ehtii kampaajalle. Tietenkään juuri silloin ei ensin löydy printterin piuhaa ja sitten kun se löytyy, on muste lopussa. Piirrä, anna kuivua, leikkaa, skannaa, kopioi, liitä, sommittele, tulosta. Ja tee kaikki kahtena siltä varalta, että niille käy jotain. Lopulta sain kaiken töissä tehtävän valmiiksi (uskomatonta kyllä!), pakkasin loput koruosat ja tarvittavat työkalut mukaan ja juoksin ystäväni luo uunittamaan ja viimeistelemään kaivatut korut.

Luojan kiitos S asuu kävelymatkan päässä työhuoneeltani. Taisin silti tehdä ennätyksen tuolle matkalle uhkaavasti kymmentä lähestyvää kelloa vilkuillen. Perillä levitin lasisen ruokapöydän puolilleen tarvikkeita ja kävin töihin.

Oikeastihan S tilasi vain korvikset mutta koska laiva-aihe oli niin oiva, päätin lisätä soppaan myös origamipaattikaulakorun. Ja tietysti myös kortin, joka sopii tyyliin. Olivat kuulemma myös polttareissa taitelleet paperiveneitä, mikä selvisi vasta korttia näyttäessäni.

Ehdimme kuin ehdimmekin ja korut lahjarasioissa ja kortti (ja hillitön määrä muuta tavaraa) mukanaan S otti taksin ja suuntasi puiselle purjelaivalle juhlimaan. Minä sen sijaan kävelin hieman aiempaa rauhallisemmin takaisin töihin ja tihkusateesta huolimatta hymyilytti. Hiiohoi!

prinsessoja ja värikoodauksen aatelia

Tämän täytyy olla värikoodauksen aatelia. Mustavalkoisen minimalistista visuaalista ilmettä noudattavan Onno Helsingin kanssa palaveritkin ovat näemmä monokromaattisia. Ainakin kahvikuppien ja koneiden osalta. Puheenaiheet sen sijaan seilasivat kaikissa mahdollisissa sävyissä.

Oman värinsä täällä meidän olohuoneessamme pidettyyn palaveriin toi pieni Prinsessa Hilloposki kruunuineen ja korvakoruineen päivineen. Muutamissa muistiinpanoissakin näkyy kuninkaallinen kädenjälki. Kyllä kelpasi juoda kahvia vaihtuvan taidenäyttelyn ja nonstopina tarjoiltujen puisten leivosten keskellä.

///

Onno Helsinki Facebookissa

korukirous

Mikä hemmetti siinä on, että aina kun ostan uuden korun, se hukkuu heti ensimmäisenä käyttöpäivänä. Tällä kertaa ei taida olla yhtä ihastuttavia pelastavia enkeleitä lähellä kuin viimeksi, tänään hukkunut koru on nimittäin ostettu viime torstaina Tukholmasta ja oli tänään ensimmäistä ja näemmä myös viimeistä päivää kädessä. Jäi siitä sentään yksi kuva muistoksi, perhana. Ja miksi ne kadonneet eivät koskaan ole muutaman euron rihkamaa vaan aina ne vähän hintavammat hankinnat, kysyn vaan?!

asukuvien valheellisuudesta

Asukuvien tarkoitus on esitellä päivän asu, eikö vain? Vaikka kuinka pyrkisi autenttisuuteen, itse ainakin huomaan, että vaikka asu sinänsä onkin ihan aito niin etenkin asustepuolta tulee karsittua jonkun verran itse kuvaustilanteessa. En nyt puhu niinkään mistään hiuskoristeista tai sormuksista vaan siitä, että harvoin sinne kuvaan oikeasti tallentuu myös se järjetön tavaramäärä, joka minulla on melkein poikkeuksetta mukana.

Minä en ainakaan kuulu niihin tyylikkäinä kaupungilla tepasteleviin ihmisiin, jotka selviävät pelkällä kärpäsenkakan kokoisella clutchilla koko päivän. Suoraan sanottuna iltamenoissakin kannan usein isompaa laukkua mukana vaikka se hetkeksi narikkaan parkkeerattaisiinkin. Näin ollen siis asukuvat, joissa laukut on jätetty kameran viereen kuvan ulkopuolelle eivät todellakaan kerro koko totuutta.

Eilen  päätin ottaa hieman aidomman kuvan töihin lähtevästä kantojuhdasta aka allekirjoittaneesta. Mukana siis päivän asun (Dieselin ikivanha tunika, koko kesän asukuvissa näkynyt musta minihame) lisäksi myös kädessä oleva kassi, jossa on painovedos kirjekuorineen, iso päälaukku, jossa on tietysti aivan järjetön määrä kaikkea tarpeellista, esimerkinomaisesti voit vaikka kurkata mitä sieltä löytyi helmikuussa.

Hupparin taskuun on puolestaan jemmattu mm. puhelin, bussikortti, työavaimet sun muuta pientä tarpeellista, jonka etsimiseen laukun syövereistä menisi liikaa aikaa. Kaulaa koristavat kuulokkeet pääsivät tositoimiin heti kuvien ottamisen jälkeen, samoin päässä keikkuvat aurinkolasit ja käytetyn kaukolaukaisimen sujautin sinne samaan hupparintaskuun talteen.

&

Minun viimeviikkoisilla työkavereillani on kummallinen käsitys syntymäpäivistä. Juhlimme siis I:n syntymäpäivää ja jostain täysin käsittämättömästä syystä kyseinen I halusi lahjoa minua. Kaulaani muutti siis kaunis kullanvärinen ampersand ja siinä saa pysyäkin, lähellä sydäntä. Sama merkki on sydäntä lähellä muutenkin ja myös tatuointihaaveissa, loppusijoituspaikka on vain vielä vähän auki.

lähtemisen anatomiaa

Kun kaksi naista yrittää päästä lähtemään aamulla ajoissa, on meininki melkoista. Perinteinen vaatteiden valinta on vain yksi tärkeä osa kokonaisuutta, O tosin valitsi omansa jo eilen illalla. "Nämä minä laitan isin luo huomenna." Minulla oli hieman vaikeampaa.

Lisäksi pitää valita myös oikeanlaiset ponnarit lasipurkista, äiti halusi tehdä kaksi lettiä, O olisi halunnut kolme. Kahvikin meinasi jäädä siinä tohinassa kokonaan juomatta. "Joitko nyt äiti kaikki kahvit?"

Kissakaulakorun kanssa arvottiin pitkään. Ensin O meinasi ottaa sen vain käteen mukaan mutta katoamista peläten annoin ukaasin, että kaulaan tai ei ollenkaan. "Onko sulla äiti kaulakoru?" No on minulla. Sen jälkeen piti olla O:llakin.

Sitten pitää tietysti myös pakata reppuun kaikki tarpeellinen. Ruokia ei kuulemma tarvita mutta kirjoja sinne meni lopulta senkin edestä. "Saanko äiti kaataa nämä kaikki tähän?"

Lopulta mukaan piti saada myös koko talouden ainoa reppuun mahtumaton pehmolelu. Kun huolehdin siitä, että sitä on vaikea O:n kantaa bussissa, oli vastaus heti valmiina. "Äiti voi sit kantaa sitä." Niinpä tietysti.

Aurinkolasit ja lippis saatiin päähän sulassa sovussa, aurinkorasvaakin ehdittin laittaa. Itse harmittelin hikistä bad hair dayta ja O sai vielä lähtiessä loogisen raivarin siitä, ettemme ole menossa Italiaan. Oi tätä naisen logiikkaa.

siivouspäivän satoa

Viikonloppu jatkui aivan yhtä vauhdikkaissa merkeissä kuin vaatepaniikkiperjantaikin ja siksi kaikki tulee vähän viiveellä vasta tänne. Lauantain loppusaldo oli aika mainio vaikka Siivouskaupalla sijaintinsa vuoksi olikin sen verran hiljaista, että loppupäiväksi suuntasimme puistoon vaatekasseinemme.

Lupasin itselleni, että shoppaaminenkin on sallittu, kunhan pääpaino on eroon pääsemisellä eikä hamstraamisella. Oikeastaan ulkoistin sen myynninkin ystävälleni jolla oli homma (ja päässälaskutaito) paremmin hallussa ja tein itse muutaman mahtavan löydön. Niistä kolme saman viltin jakaneen Ninan valikoimasta.

Kaikkein ihanimmaksi osoittautui heti ranteeseen kokoaikaisesti muuttanut 2OR+byYATin nahkainen rannekoru, joka ystävystyi heti aiemmin ranteessa yksin majailleen Memento Vivere -laatan kanssa.

muista elää ja muita ihania

Lähiaikojen pienet ihanimmat ovat ehdottomasti töiden kautta saatu Efva Attlingin tekstilaatalla varustettu rannekoru sekä H&M:n Homen mustalla läntillä varustettu astia, joka on siis kaveri aiemmalle kanilautaselle.

Rannekoru on ollut joka päivä ranteessa muistuttamassa elämisestä, lautaselta olen testannut ainakin munakkaan sekä karhunvatukkavadelmapiirakan syöntiä. Molemmat toimivat. Tiukimmin mukana menossa on ollut kuitenkin metallinvärinen kahdeksankulmio. Sen kevyt muoto lohduttaa oikeassa kädessä myös niinä päivinä kun vasemman käden nimetön tuntuu erityisen tyhjältä. Onneksi hieman lohdutti se piirakkakin.

viinirypäleitä ja villejä kuoseja

Kuten vihjailin, me käväisimme viime sunnuntaina Oi Mutsilassa tai pikemminkin Oi Mutsilan naapurissa, jonne Oi Mutsi oli järjestänyt vähän ohjelmaa. Nosh Organics -vaatemerkki esittäytyi ja me olimme tietenkin tikkana paikalla. Merkin nimi on tuttu blogeista mutta omakohtaista kokemusta minulla tai meillä ei siitä (vielä?) ole.

Kuosikirjoa

Aika moni lapseton ystäväni pyöritteli epäuskoisena silmiään kun kerroin olleeni viikonloppuna lastenvaatekutsuilla. Minä itse en taas tiedä kumpi sieltä oikein lähti onnellisempana kotiin, O, joka oli juossut, leikkinyt ja herkutellut sydämensä kyllyydestä vai minä, joka olin juonut kahvia, herkutellut ja laiskotellut sydämeni kyllyydestä.

Näkyyks etiketti?

Ne tärkeimmät. Hashtag on muuten #noshorganics

Päivässä oli jotain sellaista rentoutta, joka aina välillä tuppaa elämästä puuttumaan. Vaatteet olivat valloittavia raikkaine väreineen ja ihanine kuoseineen. Salaatti hyvää, Bionade-limppari vielä parempaa, kahvista nyt puhumattakaan. Mutta seura, seura se vasta koko homman kruunasikin. Moni nimi sai naaman ja kun melkein kaikilla muillakin on sekä lapsi, että kamera mukana ja molemmat aktiivikäytössä, ei itselläkään ole orpo olo salaattiannosta kuvatessa tai neljännellä viinirypäleiden santsauskierroksella.

En tiedä kiinnostiko pikkuväkeä enemmän nuo ihanat vaatteet vai tarpeeksi alas sijoitettu suklaakeksitarjotin.

Varsinaista tilausta en sitten lopulta vaatteista tehnyt kuitenkaan. Kuosit kutkuttelivat mutta vaatekaappi on sen verran täynnä juuri nyt, että pitää ensin vähän inventoida sieltä turhia pois. Eniten minua houkuttelivat froteiset rantakamat eli hame ja huppari. Pohdimme porukalla, että nämä olisivat aika näppärä puoliksi pyyhkeen virkaakin ajava kesäasu uimapuvun päälle. Väritkin olivat ihania, oranssia ja kunnollista, ärjyä pinkkiä. Vaaleanpuna-allergikko kiittää.

Näillä kesä tulisi varmasti.

Ihana oranssi!

Vaatteiden lisäksi esiteltiin Noshin kanssa yhteistyötä tekevän Nompun koruja. Puisia ja turvallisia pallokoruja on käsittämättömän herkullisissa väreissä. Itse en ehkä niin lämpene näille Aarikka-henkisille rannemalleille mutta pallo tai pari esimerkiksi hiuspampulassa voisi olla oikein omiaan O:lle.

Keltaiset pallerot ponnariin!

Viereisessä ompeluhuoneessa oli esittelyn jälkeen mahdollisuus surauttaa Noshin kankaasta jälkikasvulle pipo. Itse en puhu saumuria kuin auttavasti joten jätin käsityöhommat muille ja nautin sillä aikaa ainakin viidennestä kahvikupposestani, jonka juominen ei keskeytynyt koska lapsia viihdyttämään suklaalla lahjotut tulleet ihastuttavat naapurintytöt juoksivat O:n kanssa peräkanaa ja olivat milloin leijonia ja milloin jotain muuta.

Hyvä pupu, parempi mieli.

Loppujen lopuksi metrossa matkusti siis kaksi varsin väsynyttä kutsuilijaa. Toinen umpiunessa ja toinen nuokkuen työntöaisassa. Kiitos Nosh, kiitos Marika ja superkiitos Oi Mutsi. Tätä lisää!

///

Oi Mutsi Mutsi

Nosh Organics

Nomppu