viimeinen linnake

Kuten tiedätte, vuosi on ollut pitkä ja osin myös raskas. Moni asia kaikki on muuttunut melkein yhdellä rysäyksellä ja välillä on tehnyt tiukkaa pysyä edes itse kärryillä siitä mitä elämässäni tapahtuu. Ainoa muuttumaton asia kaikkien muiden keskellä on ollut tämä blogi. Se on pysynyt myötä- ja vastoinkäymisissä eikä vähiten teidän ansiostanne. Kyllä, puhun juuri sinusta siellä ruudun toisella puolella.

Nyt on tullut aika sanoa kiitos. Kiitos kaikista teistä ihanista lukijoista, jotka saitte minut jakamaan elämääni täällä. Kiitos ihanista kommenteista, asiallisesta ja antoisasta keskustelusta vaikka olenkin hävettävän hidas vastamaan teille. Hauskoista tapaamisista livenä, linkkivinkeistä, shoppailuideoista, mielipiteistä ja myötäelämisestä ja kaikesta. Kiitos.

Sillä nyt on aika pistää palasiksi tämä viimeinen vanhasta minusta muistuttava linnake. Visuaalisesti vaativa 1.0 päättyy tänään ja se päättyy tähän postaukseen. Blogi jää ainakin joksikin aikaa auki luettavaksi ja elämäni arkistoksi. Syy muutokseen kun eivät ole liian henkilökohtaiset tekstit vaan se, etten koe enää mahtuvani näihin raameihin vaan janoan jotain uutta.

///

Janoatko sinä myös?

Tervetuloa!

visuaalisestivaativa.fi

lasilevyjä ja leppäkerttuja

Koska aiempi työhuone oli sarjassaan vasta toinen koskaan kodin ulkopuolella sijainnut ja se ensimmäinenkin oli pelkkä pöytäpaikka, on tässä kahdenkymmenen neliön sisustamisessa ilmennyt aivan uudenlaisia käänteitä. Lisähaasteita asettaa myös täydellinen keittiöttömyys. Edellisessä paikassa kun oli kaikki mukavuudet suihkusta ja pesukoneista(!) alkaen. 

Onneksi on Facebook sillä lähtökohtaisesti en näe mitään järkeä ostaa kaikkea tarvittavaa uutena jos haluamaani lojuu jonkun varastossa tai autotallissa tyhjänpanttina. Pikaiset etsintäkuulutukset ovat tuottaneet yllättävän hyvää tulosta. Viime viikolla huutelin mikron, minijääkaapin ja imurin perään ja tänään peräänkuulutin lasista pöytälevyä. 

Ensi keskiviikkona tänne saapuvat kaikki kolme ensinmainittua ja mikä hauskinta, jääkaappi on sama, jossa olen säilönyt kahvimaitoani ensimmäisellä työhuoneellani. Siellä pöytäpaikkapaikassa muutamia vuosia sitten. Pöytälevy sen sijaan löytyi äsken, villi kuosi on juuri tarpeeksi omituinen leppäkerttuineen päivineen, että se sopii tänne Hello Kitty -hanan ja nykyisen pöydän kaveriksi mainiosti. Jostain syystä minulla on myös sattumalta jemmassa yksi samanlainen setti metallijalkojakin kuin tässä tämänhetkisessä pöydässä. 

Kiitos Facebook ja superaktiiviset ystäväni! Toisen romu on todellakin toisen aarre!

Millaisia löytöjä sinä olet tehnyt netin tai sosiaalisen median välityksellä?

insta(gram)ntvieraita, kirppistelyä ja sushia

Saateltuani lauantaina laivat niinsanotusti satamasta, suuntasin takaisin työhuoneelle. Siivouspäivä oli jo levittäytynyt pitkin puistoja ja katuja, joten ajattelin koukata sitä kautta ennenkuin hakisin mukaan omat uutta kotia etsivät vaatteeni ja tavarani. Instagramiin hurahtanut Elsa oli bongannut blogiin aamulla naputtelemani postauksen, jossa kerroin tulevani kirppistelemään ja kysyi tietysti heti, että mikä puisto. Satuimme näppärästi nokakkain keskellä kirppisvilinää juuri kun olin vastannut olevani matkalla.

Lopulta toimistolleni saapui siis insta(gram)ntvieraita, ensimmäisiä sitten muuttoporukan. Ja tokihan tämä näkyi myös Instagramissa. Sain siis mainiota kahviseuraa ja vähän myös kullanarvoista kanto- eli raahausapua puistoon.

Instagramista ei päästy eroon puistossakaan, Elsan ja pikkumiehen poistuttua päivittelin ajankuluksi  statustani vähän sinne sun tänne viihdyttävän seuran toivossa ja kappas vaan, ihana I liittyi seuraani loppupäiväksi nähtyään facebook-päivitykseni. Toimisto sai siis lisää vieraita heti samana päivänä ja kirppistelynkin loppusaldo oli ihan hyvä. Taisi I myydä melkein paremmin niitä minun vaatteitani kuin minä siinä vuoronvaihdon aikana.

Koko päivän suhailu ja seisoskelu vaati veronsa ja kun loput (eli alle puolet paikalle tuoduista!) vaatteet oli viety takaisin toimistolle, suuntasimme ansaitulle sushille Annankadulle. Jonka tietysti kuvasin, kuinkas muutenkaan kuin Instagramin #sushipäiväkirjoihin.

///

Visuaalisesti vaativa Instagramissa

Oi Mutsi Instagramissa

Ellu hei, unohda sekamehupurkit, voitit juuri Lifefactory-pullon!

Tattadaa! Viime sunnuntaina päättyneen Lifefactory-arvonnan voittaja on siis selvillä ja se on Ellu, kommentillaan "Ellu18/8/13 22:19 Lapsilla on jo omat hienot retkipullonsa, mutta äiti joutuu reissuilla litkimään vetensä vanhasta sekamehu- tai siideripullosta. Noloa. Siispä turkoosi 450-millinen sporttikorkkinen kaunokainen olisi ihana."

Eli unohda Ellu sekamehut, täältä tulee jotain paljon parempaa tilalle! Laita sähköpostia allekirjoittaneelle niin saadaan palkinto sinulle mahdollisimman pian. 

Harmi kun voittajia ei voi arpoa kuin yhden, vaan eipä hätää. Big Small Company halusi hemmotella teitä muita vielä alekoodilla ja mikä parasta, ei pelkästään Lifefactorya koskien vaan hitto vie koko Big Small Shopin valikoimaa! Nyt jos koskaan kannattaa shopata!

Alennuksen saa siis koodilla VAATIVA13 ja se on voimassa keskiviikkoon 4.9. asti. Antaa palaa!

///

Big Small Shop

vauhtia ja vaatekaapin aarteita

Kunhan olen ensin juonut aamukahvin, odotellut tänne kotiin Mummun ja Papan O:n kanssa, rynnistänyt töihin, hakenut eilen sinne unohtamani reikäpihdit, muotoillut kutistemuoville erään ystäväni ystävän häälahjakorut, juossut kyseisen ystäväni luo uunittamaan ne, laittanut niihin koruosat kiinni ja ne kiinni lahjalaatikkoon, antanut ne ystävälleni, juossut takaisin töihin, tavannut Ninan, kerännyt myytävät kimpsut ja kampsut mukaani ja kävellyt tien yli puistoon, jonka puunlatvat näkyvät työhuoneeni ikkunaan, onkin:

Tule ihmeessä moikkaamaan ja penkomaan uutta kotia etsivää vaatevarastoa!

///

Siivouspäivä

onko elämää flown jälkeen?

Vaikka allekirjoittaneesta ympäripyöreiden päivien aikana ja varmasti teistäkin blogin kuvaoksennusten keskellä välillä tuntuikin siltä, on Flown jälkeen kuitenkin todistettavasti elämää. Ainakin näillä Pantonen tuoleilla, jotka ovat siis toimineet takamusten alla Suvilahdessa ja asuvat nyt minun uudella työhuoneellani.

Verkkokauppa Out of the Dark myy nimittäin Flown jälkimainingeissa alueella käytettyjä ja sen jälkeen puhdistettuja (design)huonekaluja sopuhintaan. Tuoleissa on itseasiassa festivaalin ajankin ollut kiinni lappu, jossa lukee "osta minut". Mikä mainio idea!

Selettin Pantone-tuolit sopivat tänne järjettömän hyvin. Harmi etten itse sattunut kuvaamaan näitä kyseisiä tuoleja käytössä, silloin niillä olisi vielä enemmän tunnearvoa. Toisaalta, nämä ovat kuitenkin sen Flown tuoleja, jossa kuvasin Nick Cavea. Ei huono sekään.

///

Out of the Dark

sekalaista sunnuntaipulinaa

En uskalla vielä edes ajatella, että ensi viikolla on edessä työhuoneen muuttaminen. Arvaatte varmaan kuinka paljon on jo pakattu? Jep. Apua!

***

Maailma näytti melko erilaiselta antibioottikuurin aloittamisen ja neljäntoista tunnin yöunien jälkeen.

***

Se aamuiseen Ikea-löytöön johtanut kahvikupillinen puolestaan näytti tältä.

***

Kottaraisen komerokin eli meikäläisen blogikirppis päivittyi pitkästä aikaa. Pari vaatetta menikin jo samantien mutta kyllä siellä olisi vielä kaikenlaista kivaa uutta kotia vailla.

kottaraisenkomerossa.blogspot.fi

***

Siivouspäiväkin näkyy olevan taas tulossa. Jos sää suosii niin sopivasti siinä uuden (ja oikeastaan kyllä vanhankin) työhuoneen nurkilla voisi tietysti pyörähtää puistossa muutaman vaatekappaleen kanssa. Muita tulossa tai halukkaita hengaamaan samassa seurassa?  Lupaan tarjota kaffet ennen tai jälkeen.

***

Kukahan imuroisi täällä kissankarvojen luvatussa maassa?

***

Lifefactory-arvontaan ehtii vielä mainiosti mukaan. Aikaa on tämän sunnuntain keskiyöhön asti!

***

O tulee kohta sieltä puutarhajuhlista. Ja näyttää kuulemma tältä.

***

Imuroin sittenkin ehkä vasta huomenna.

haastetta sarvista

Kuten tiedätte, minulla on haastevamma mutta ajattelin tällä kertaa tarttua härkää eli haastetta sarvista ja vastailla sormia vetreyttääkseni ihanan Tyyliholistin minulle viskaamaan kysymyspinoon. Kysymykset on selvästi suunnattu enemmän muotipuolen blogeihin mutta ei se mitään, täältä pesee silti!

1. Minne matkustaisit juuri nyt?
Amsterdamiin on aina kova ikävä (ja edulliset lennot), toisaalta Berliini on keikkunut haavelistalla jo kauan eikä vähiten erään tatuointitaiteilijan takia. Lottovoittoa odotellessa.

2. Lontoo vai Pariisi?
Pariisissa en ole käynyt mutta synnyinmaan pääkaupunki vetää kyllä pidemmän korren. Puhun sitäpaitsi huomattavasti sujuvampaa englantia kuin ranskaa. Lontoo siis, viimeksi olen vieraillut siellä ysiluokalta juuri päässeenä. Olisihan se korkea aika jo kirmata takaisin, eikö vain?

3. Missä maassa/kaupungissa haluaisit asua?
Palaa kohtaan yksi. Olen kerran jo meinannut jättää palaamatta sieltä Suomeen ja yksi pala sydämestä tulee aina olemaan siellä. Sitäpaitsi puhun hollantiakin paremmin kuin ranskaa. ;)

4. Rakkain laukkusi?
Laukut eivät ole mikään ykkösprioriteettini, rakastan rikki aina kulloisenkin käytössä olevan. Nyt tiensä päätä lähestyy vinhaa vauhtia täälläkin moneen kertaan nähty Cheap Mondayn puolijoukkueteltta. Korvaajan etsintä on paniikinomaisesti käynnissä.

6. Mitä et missään tapauksessa pukisi yllesi?
Onpas hankala kysymys. Periaatteessa en koskaan sano ei koskaan, ajan ja paikan pitää vain olla oikea. Tällä hetkellä en kyllä näe itseäni esimerkiksi trendikkäissä porkkananmallisissa housuissa, jotka kaikkien muiden päällä näyttävät törkeän hyvältä, etenkin oudolla printtikuosilla varustettuna.

7. Paras /huonoin nettikauppa kokemuksesi?
Oikeastaan tähän mennessä ei ole ollut kuin hyviä kokemuksia ja kokemusta nettishoppailusta on aika laajalti. Ehkäpä näitä voisi rankata enemmänkin ongelmatilanteisiin reagoinnilla, jossa Ebay on kyllä aivan ykkönen siihen nähden, että siellä tehdään kauppaa yleensä Ebaysta riippumattoman tahon kanssa.

8. Kuinka kauan voisit olla shoppailematta?
En rehellisesti sanottuna tiedä. Välillä tulee törsättyä enemmän ja sitten taas tiukisteltua tarkemmin. Seilaan vaiheesta vaiheeseen taloudellisen tilanteen ja erilaisten tarpeiden ja halujen mukaan.

9. Suosikkisuunnittelijasi?
Tämä on nyt vähän se sellainen rekkakuski vastaa kukkakauppiaan kysymykseen -osa. Mutta kyllähän tietysti Maison Martin Margiela vetoaa ja Ann Demeulemeester sykähdyttää vaikka tuon sukunimen joudunkin joka hemmetin kerta googlaamaan, että se menee oikein. Palillon printeissä on sitä jotakin ja sitten tietysti ei voi jättää mainitsematta Claude Garamondia, millä ei tietenkään ole enää mitään tekemistä vaatteiden kanssa. Suunnittelija kuin suunnittelija.

10. Syksyn must have hankinta?

Hiton hienot kumisaappaat tietysti!

Haasteen heitän eteenpäin Silent Discoon, Karnevaalikauteen sekä Tunnetilaan. Ottakaas tytöt koppi!

Ja voi hemmetti, linkatessani tuon viimeisen, muistin saaneeni Ninalta myös haasteen tässä hiljattain. Siihen en ole tietenkään vielä reagoinut. Lupaan palata asiaan senkin kanssa. Hiton haastevamma!

///

Tyyliholistin vastaukset samoihin kysymyksiin

pienistä asioista suuri ilo

Satunnainen (ja vapaasta viikonlopusta johtuen myös keskeytymätön) aamukahvisurffailuni johdatteli minut äsken ihastuttavan pienen löydön jäljille. Paino aidosti sanalla pienen sillä katsokaas mitä Ikeasta löytyy nykyään.

Kyllä. Kaikki blogiklassikkotuotteet nukkekotikoossa! Jopa se matto! Kuka lähtee mun kanssa Ikeaan?

Kuva lainattu Ikean sivuilta.

///

HUSET - Nukkekodin kalusteet

O:n nukkekodin nykyisetkin kalusteet ovat Ikeasta

välikausivaateviidakossa

Olen aivan outsider mitä tulee tämän syksyn vaatetrendeihin vaikka se varsinainen outsider eli ulkoileva lapsi on suoraan sanoen kipeästi uusien vaatteiden tarpeessa. Sisävaatetta ja ties mitä tunikaa on kyllä yllinkyllin mutta varusteet syyssateisiin ja kohta kuitenkin perässä seuraaviin pakkasiin ovat kyllä kertakaikkiaan puolitiessä eli siis täysin miettimättä.

Tähän mennessä on nyt edetty viimevuotisella Reiman keltapilkullisella välikausitakilla, itseasiassa se meneekin vielä hetken kai, koko on sen verran reilu ja väri pirteä (kyllä, tämä on tärkeää!). Sitten seuraakin se seuraava ongelma, millaiset niiden ulkohousujen pitäisi olla? Leggareissa on pärjännyt hellekeleillä ja aika pitkään niiden jälkeenkin, nyt pitäisi olla jo paksumpaa. Toppahousut ovat talvea varten ja aivan liian kuumat eli pitäisi varmaan löytää jotkut välikausimallit? Henkseleillä vai ilman? Millaisella pinnalla? Apua?

Kiertelin minä kaupungillakin tässä männä päivänä nämä ulkovaatedilemmat takaraivossani ja lopputulos oli se, että näin kaikkea hauskaa ja ostin lisää niitä kivannäköisiä sisävaatteita ja kehitin itselleni pakkomielteen Molo Kidsin pesukarhupipoon*.

Kaupunkikierros auttoi kuitenkin sen verran, että selkeästi joukosta erottui ainakin tätä syyskautta ajatellen tuo mainittu Reima, jonka uudistuneen ilmeen myötä vaatteissakin on taas reilusti väriä ja vauhtia. Melkein jokainen hyllynreunasta huomion kiinnittänyt vaate oli tämän samaisen merkin, se kertonee jo jotain. Pikapyräys nettisivuilla poiki vielä lisää ihanuuksia. Kirkkaankeltaisen välikausitakin* lisäksi ihastuin suuresti myös Hanna-mekkoon*, jonka leikkaus näytti hauskalta ja joka toimisi sisävaatteen lisäksi myös teknisenä alusvaatteena.

Kierroksestani intoutuneena muistin saaneeni myös tunnukset Reiman materiaalipankkiin joten päätin käydä kurkistamassa sen samalta istumalta. Sieltähän löytyi tietenkin vielä lisää kaikkea sellaistakin mikä ei ole ehtinyt vielä kauppoihin asti. Ei tämä päätöksentekoa ainakaan helpota millään lailla.

Tiedän, että nyt riittäisivät vain nämä välikausipohdinnat mutta kun se talvi tulee varmasti ihan yhtä salakavalasti. Suurin ongelmani talvipukeutumista koskien on tällä hetkellä valinta haalarin ja housujen ja takin välillä. Kumpi sen nyt pitäisi olla? Olisiko haalari kuitenkin näppärämpi O:n (eli päiväkodintätien) pukea vai sujahtaisiko kaksiosainen ulkoiluasu kuitenkin nopeammin ylle kun pihaleikit kutsuvat? Meneeköhän se viime vuoden musta haalari vielä päälle? Edes hetken? Ja voisinko kuitenkin ostaa vielä yhden hupparin O:lle?

Jotenkin olen aiempina vuosina ollut huomattavasti paremmin kartalla näistä kaikista kiemuroista tai ainakin minusta on tuntunut siltä, että homma on hanskassa. Jotkut hanskatkin muuten pitäisi varmaan hankkia pieneksi jääneiden tilalle.

Mitä teillä on pienillä päällä juuri nyt ja mitä aiotte vielä hankkia? Onko joku ihan yhtä pihalla kuin minä (ja lapseni)? Auttakaa nyt naista mäessä ja lasta kohta satavassa lumessa!

täysin sävy sävyyn – unelma vai utopia?

Joskus nuorena minuun teki lähtemättömän vaikutuksen eräs ystävä, joka kyllästyttyään vaatekaappinsa sisältöön, värjäsi kaiken kloridilla valkoiseksi. Siis ihan kaiken, ei vain muutamaa paitaa ja toppia. Osa minusta haluaisi värikoodata samalla intensiteetillä. En ole mikään pilkuntarkka järjestelijä muuten mutta sävy sävyyn sopivat tavarat ja tuotteet kiehtovat minua suuresti.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut esimerkiksi pelkistä mustista kosmetiikkapurnukoista. Olisiko se edes mahdollista? Onko kaikki tarvittava löydettävissä mustassa pakkauksessa? Kuinka pitkälle ajatuksen voi edes viedä? Mitä jos lempituote onkin vaaleanpunaisessa boksissa, kumpi on prioriteettilistalla ykkösenä? Vai auttaako asenne hiljaa hyvä tulee. Usko siihen että kaikki toimivat tuotteet löytyvät loppujen lopuksi oikean värisenä.

Jostain syystä haluaisin kokeilla tätä nimenomaan kosmetiikan kanssa, en oikein edes tiedä miksi. Ehkä etenkin meikeissä korostuu erimallisten ja -väristen purnukoiden kirjo jota pursuaa vähän sieltä sun täältä. Olisi ihanaa jos kaikki olisi monokromaattista vaikka sisältä löytyisikin sitten sitä värikirjoa. Ehkä värikoodauksen toteuttaminen tuntuu helpommalta jossain ainakin kohtuullisen kompaktissa alueessa. Astioissa mustavalkoisuus on esimerkiksi toiminut todella hyvin, kuvioissa saa ja voikin olla eroja kunhan väriskaala on ja pysyy.

Itse en luultavasti edes pystyisi elämäni täydelliseen sävyttämiseen mutta inspiraatona tällaista toteuttavat ihmiset toki toimivat mainiosti. Tässä päästään takaisin siihen näkemykseeni kaikesta, että jos tehdään niin tehdään sitten kunnolla tai ei tehdä ollenkaan. Suomalaisista ihastelen aina vain Kesällä Kerran -blogia, jossa mustavalkoisuus ripauksella keltaista on viety äärimmilleen niin sisustuksessa kuin kaksosten vaatteissa ja tarvikkeissakin. Ulkomaisista blogeista puolestaan jaksan aina vain innostua ja hämmästyä läpinäkyvyyteen ja valkoiseen panostavasta hollantilaisesta Love Aestheticsista, joka sekin on vienyt tämän suunnan niin pitkälle kuin sen ikinä voi viedä.

Vaikka en varsinaisesti itse olekaan vielä pistänyt omaa ideaani käytäntöön, on sydämen menettäminen mm. Make Up Storelle edesauttanut päämäärääni jo kovasti. Vielä kun saisi eliminoitua ne väärän väriset muut meikit ja keskityttyä näihin. Ehkäpä se ongelma ei olekaan niinkään se itse värikoodaus vaan siinä pysyttely ja muihin houkutuksiin sortumattomuus. Tai ehkä minä yritän vain kompensoida tätä muuta kaaosta pyrkimällä organisoimaan täydellisesti edes yhden pienen osan siitä.

Oletko sinä värikoodannut jonkun osa-alueen elämästäsi täysin? Vinkkejä, ideoita, linkkejä aiheesta?

Osa kuvissa näkyvistä meikeistä saatu töiden kautta.

kunnes tapaamme taas

Se tunne kun alat randomisti googlata harjoittelijan palkkaamiseen liittyviä asioita ja päädyt yhtäkkiä sattumalta sivulle, jonka etusivun kuvissa killistelet itse.

///

korkeakouluosaajat.fi

ötökkä katossa

Satuin mainitsemaan äidilleni, että Stockmannilla* olisi ihana Ivana Helsingin Lento-varoitin* kantistarjouksessa ja että se näyttäisi huomattavasti paremmalta kuin olohuoneen näkyvimmälle paikalle sijoitettu tavisvaroittimeni. Äitini totesi siihen, että he ovat joskus moisen kapistuksen saaneet lahjaksi eikä sillä ole oikein mitään paikkaa. Tänään ötökkä sitten lennähti olohuoneen seinälle katonrajaan ja vanha varoitin sai lähtöpassit. Pieni mutta mukava muutos tämäkin. Pidän siitä, että arkiset ja tarpeelliset asiat näyttävät kauniilta ja tässä tapauksessa toiveeni toteutuu kyllä täysin.

*Myin sieluni markkinavoimille, joten nämä ovat mainoslinkkejä

kun kumisaappaiden etsintä karkaa käsistä

Kaikki alkoi erään lukijan vinkkaamista rain level -saappaista, jotka saivat minut vakavasti harkitsemaan ensimmäisten aikuisiän kumisaappaideni ostoa. Toinen varteenotettava syy ovat aamuihin rantautuneet, käytännössä vuolaita tulvia muistuttavat syyssateet joiden jäljiltä olen jo useina päivinä saapunut töihin litimärissä sukissa. Jollain ilveellä olen tähän asti pärjännyt saappaitta mutta nyt myönnän, että minun on ehkä taivuttava luonnovoimien ja ulkona viihtyvän kolmivuotiaan edessä.

Sivusilmääni osui myös Elloksen kuvastosta eräs puolivartinen peruspari, joka nyörityksineen sopisi mainiosti meikäläisen varpaiden suojaksi sateisiin. Rain leveleistä kuitenkin innostuneena päätin vielä juuri ennen tilausta googlata hieman mitä muuta on tarjolla. Lähinnä ajattelin löytäväni ehkä hieman hauskemman malliset saappat nyörein varustettuna.

Ja voi jestas että olikin muuten tarjontaa, nyöreillä ja ilman. Tiesin kyllä, että näitäkin, kuten kaikkea muutakin arkipäiväistä, on saatavilla kukkakuoseista leoparditäplillä varustettuihin pareihin asti mutta hämmennyin mykistyin Ebayn valikoiman edessä silti.

Suurimman siivun tarjonnasta nyörien ja perusprinttien sijaan haukkasivat yllättäen täysin käsittämättömät kengät. Ensisilmäyksellä pidin läpinäkyviä enemmänkin maihareita muistuttavia rain bootseja aivan pelletouhuna mutta noin kolmen ja puolen minuutin selailun jälkeen olin jo aivan myyty. Liukuvärjätyt läpinäkyvät sadekengät! Mikä keksintö!

Tuollaiset on kertakaikkiaan pakko saada jos kerran kumisaappaat on ostettava kuitenkin. Nyt pitäisi enää päättää minkä värisenä. Tosin täytyy myöntää, että eniten kutkuttelevat kuitenkin nämä harmaat ja mustat versiot.

Kolahtaako kirkas kumikenkä vai oletko enemmän perinteisen parin kannalla? Nokiat niiden olla pitää vai maihareille mahdollisuus?

Kuvalainat: Betterlivingthroughdesign, Ellos, sekä Ebaysta täältä, täältä, täältä ja täältä.