hiiohoi

Lauantai käynnistyi merellisissä (ja hieman paniikinomaisissa) tunnelmissa kun säntäsin viimeistelemään tilaustyönä pyydettyä korusettiä laivoineen ja purjehdusaiheisine puhekuplineen. Unohdettuani reikäpihdit kotiin en voinut tehdä koruja valmiiksi alkuperäisen suunnitelman mukaan edellisenä iltana vaan aloitin homman vasta aamutuimaan töissä.

Kello tikitti ja korujen piti olla lähtövalmiina 10.45, jotta kaasona toimiva ystäväni ehtii kampaajalle. Tietenkään juuri silloin ei ensin löydy printterin piuhaa ja sitten kun se löytyy, on muste lopussa. Piirrä, anna kuivua, leikkaa, skannaa, kopioi, liitä, sommittele, tulosta. Ja tee kaikki kahtena siltä varalta, että niille käy jotain. Lopulta sain kaiken töissä tehtävän valmiiksi (uskomatonta kyllä!), pakkasin loput koruosat ja tarvittavat työkalut mukaan ja juoksin ystäväni luo uunittamaan ja viimeistelemään kaivatut korut.

Luojan kiitos S asuu kävelymatkan päässä työhuoneeltani. Taisin silti tehdä ennätyksen tuolle matkalle uhkaavasti kymmentä lähestyvää kelloa vilkuillen. Perillä levitin lasisen ruokapöydän puolilleen tarvikkeita ja kävin töihin.

Oikeastihan S tilasi vain korvikset mutta koska laiva-aihe oli niin oiva, päätin lisätä soppaan myös origamipaattikaulakorun. Ja tietysti myös kortin, joka sopii tyyliin. Olivat kuulemma myös polttareissa taitelleet paperiveneitä, mikä selvisi vasta korttia näyttäessäni.

Ehdimme kuin ehdimmekin ja korut lahjarasioissa ja kortti (ja hillitön määrä muuta tavaraa) mukanaan S otti taksin ja suuntasi puiselle purjelaivalle juhlimaan. Minä sen sijaan kävelin hieman aiempaa rauhallisemmin takaisin töihin ja tihkusateesta huolimatta hymyilytti. Hiiohoi!

työnteon strategia

Päiväkodin aloittamisesta johtuen tämän viikon työt saavat löytää paikkansa toisenlaisen päiväohjelman riekaleista. Suomeksi siis pääosin O:n päiväunien aikaan tai yöllä. Jotkut projekteista eivät kuitenkaan valitettavasti odota, että jälkikasvu sopeutuu päiväkotiin, joten illalla piti hetkeksi keksiä äkkiä toimiva harhautustaktiikka. Strategiani oli melko improvisoitu mutta toimiva.

Otetaan Elloksen syyskuvasto ja annetaan lapselle käteen pienet sakset. Tämä toimi ylivoimaisesti pisimmän aikaa (se kuvasto on aika paksu) ja vaikka taktiikka aiheuttaakin jonkin verran jälkisiivousta, ovat siivottavat partikkelit helposti poistettavissa.

Annetaan lapsen tehdä omia muistiinpanoja samaan paperiin, jossa on työmerkintöjä ja lisäksi improvisoidaan nopeasti minitoimisto kirjahyllyn alatasolle ja väitetään, että värikäs roskis on toimistotuoli. Samalla voi itse naputella tietokonetta ylemmällä hyllyllä ja tulosta syntyy. Molemmissa kerroksissa.

Viimeisen rutistuksen ajaksi avataan telkkari sokkona ja toivotaan, että sieltä tulee lastenohjelmia. Tuli sieltä, ne olivat tosin ruotsiksi mutta se ei tuntunut haittaavan.

Lopputuloksena tyytyväinen lapsi, riveittäin lisää salaperäisiä to do -asioita paperilla, valmiit työt, tyytyväiset asiakkaat ja helpottunut äiti.

suttunutturan paluu

Kevyt kesätukka on ollut ihan toimiva ratkaisu mutta koska tähtään takaisin pidempään pehkoon, aletaan nyt lähestyä taas sitä rajaa, jossa tukka on liian lyhyt ollakseen pitkä ja liian pitkä ollakseen lyhyt. Olen jo muutaman viikon odottanut, että saan vaihtelua iänikuiseen vaimotukkaani ja nyt pituutta on vihdoin sen verran, että klipsit sai nätisti kiinni. Suttunuttura on palannut!

äiti, onko sulla taas kynsilakkaita

Onhan niitä tietysti aika usein, vaihtelu kun tunnetusti virkistää. Olen myös viime aikoina mieltynyt myös kovasti liukuvärjättyyn versioon kahdella eri sävyllä.

Tumpelokin taikoo tämän kynsiin käden käänteessä kunhan on joku sieni käytössä. Mitä ärjympi väripari, sen parempi. Nämä molemmat (töistä saadut) ovat kyllä varsin näyttäviä ihan yksinäänkin. Opin lakka on vilahdellut Instagramin kynsikuvissa useitakin kertoja ja Make Up Storen yönsinisessä on ihania hilehippusia seassa.

///

Kaikki Kauneudesta

tutkivaa journalismia

Kai se on vain aloitettava jostain päästä. Otetaan nyt vaikka ensin tämä minun oma pääni. Kaikki Kauneudesta -sivustolla starttaavat ihan kohta blondiviikot joten minä päätin pikku-uutisten sijaan tutkia tätä asiaa hieman syvällisemmin, niin sanotusti juuritasolta. Tutkiva hunajablondijournalisti tässä siis hei. 

 

 

hyvä dinosauruspäivä

Jokainen tilaisuus, jossa saa askarrella dinosauruksen, täytyy ehdottomasti hyödyntää. Tänään niitä tilaisuuksia oli peräti kaksi.

pensselipäivä

Kulutin yhden iltapäivän tässä taannoin värikkäissä merkeissä. Pöydällä lojui sivellin jos toinenkin ja pääsin sotkemaan vähän vesiväreilläkin.

Työpuolella ei muutenkaan ole ollut kovin mustavalkoista tai hiljaista, päinvastoin. Nyt on vain menossa niin monta projektia joista en saa hiiskua sanaakaan ennen niiden virallista lanseerausta. Onneksi välillä on tällaisia nopeampiakin tempauksia.

Lopputulos näytti tältä ja koko artikkelin voit käydä lukemassa täältä.

Nämä töiden kautta saadut siveltimet päätyivät lopulta keraamiseen ruttumukiin lavuaarinreunaa piristämään ja samalla päivittäiseen käyttöön. Vaikka olenkin monissa asioissa mustan kannalla, on pakko myöntää, että kirkkaankeltaisella siveltimellä sutiminen on hauskempaa.

///

Kaikki kauneudesta

sivellinartikkeli Väri-ilotulitus

jemmanalle

Ympärille kertyvä tavaramäärä ahdistaa ja ärsyttää mutta aina välillä jemmailusta on jotain hyötyäkin. Säästän usein kaikenlaista, en ole vuosiin ostanut esimerkiksi pakkausmateriaalia vaan hoidan kaikki (asiakas)postitukset varastojani hyödyntämällä. Kuoret, laatikot, paperit ja pakkausmuovit ovat kaikki peräisin minulle lähetetyistä paketeista.

Askartelu- ja pakkaussälän lisäksi jemmailen kaikenlaista muutakin. Takataskussa on yhtä sun toistakin kivaa myös O:lle. Niitä päiviä varten kun pitää äkkiä taikoa jotain tekemistä. Tänä aamuna avasimme vihdoin minun Amsterdamista tuomani jemmanallepaketin.

Punaisesta pahvilootasta paljastui valkoinen nalle, johon voi piirtää. Oikeastaan sen voisi ohjeiden mukaan lähettää myös postikorttina mutta me tyydyimme ainoastaan testaamaan kahta kotoa löytynyttä permanenttitussia ja kustomoitu karhu saa jatkaa elämäänsä leikeissä.

O oli tietenkin aivan innoissaan ja aloitti piirtämällä nallelle nenän, navan ja tassut. Selkään ilmesty pitkä viiva ja kuvien ottamisen jälkeen lisättiin vielä vaippa. Onneksi jemmasin!