täysin sävy sävyyn – unelma vai utopia?

Joskus nuorena minuun teki lähtemättömän vaikutuksen eräs ystävä, joka kyllästyttyään vaatekaappinsa sisältöön, värjäsi kaiken kloridilla valkoiseksi. Siis ihan kaiken, ei vain muutamaa paitaa ja toppia. Osa minusta haluaisi värikoodata samalla intensiteetillä. En ole mikään pilkuntarkka järjestelijä muuten mutta sävy sävyyn sopivat tavarat ja tuotteet kiehtovat minua suuresti.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut esimerkiksi pelkistä mustista kosmetiikkapurnukoista. Olisiko se edes mahdollista? Onko kaikki tarvittava löydettävissä mustassa pakkauksessa? Kuinka pitkälle ajatuksen voi edes viedä? Mitä jos lempituote onkin vaaleanpunaisessa boksissa, kumpi on prioriteettilistalla ykkösenä? Vai auttaako asenne hiljaa hyvä tulee. Usko siihen että kaikki toimivat tuotteet löytyvät loppujen lopuksi oikean värisenä.

Jostain syystä haluaisin kokeilla tätä nimenomaan kosmetiikan kanssa, en oikein edes tiedä miksi. Ehkä etenkin meikeissä korostuu erimallisten ja -väristen purnukoiden kirjo jota pursuaa vähän sieltä sun täältä. Olisi ihanaa jos kaikki olisi monokromaattista vaikka sisältä löytyisikin sitten sitä värikirjoa. Ehkä värikoodauksen toteuttaminen tuntuu helpommalta jossain ainakin kohtuullisen kompaktissa alueessa. Astioissa mustavalkoisuus on esimerkiksi toiminut todella hyvin, kuvioissa saa ja voikin olla eroja kunhan väriskaala on ja pysyy.

Itse en luultavasti edes pystyisi elämäni täydelliseen sävyttämiseen mutta inspiraatona tällaista toteuttavat ihmiset toki toimivat mainiosti. Tässä päästään takaisin siihen näkemykseeni kaikesta, että jos tehdään niin tehdään sitten kunnolla tai ei tehdä ollenkaan. Suomalaisista ihastelen aina vain Kesällä Kerran -blogia, jossa mustavalkoisuus ripauksella keltaista on viety äärimmilleen niin sisustuksessa kuin kaksosten vaatteissa ja tarvikkeissakin. Ulkomaisista blogeista puolestaan jaksan aina vain innostua ja hämmästyä läpinäkyvyyteen ja valkoiseen panostavasta hollantilaisesta Love Aestheticsista, joka sekin on vienyt tämän suunnan niin pitkälle kuin sen ikinä voi viedä.

Vaikka en varsinaisesti itse olekaan vielä pistänyt omaa ideaani käytäntöön, on sydämen menettäminen mm. Make Up Storelle edesauttanut päämäärääni jo kovasti. Vielä kun saisi eliminoitua ne väärän väriset muut meikit ja keskityttyä näihin. Ehkäpä se ongelma ei olekaan niinkään se itse värikoodaus vaan siinä pysyttely ja muihin houkutuksiin sortumattomuus. Tai ehkä minä yritän vain kompensoida tätä muuta kaaosta pyrkimällä organisoimaan täydellisesti edes yhden pienen osan siitä.

Oletko sinä värikoodannut jonkun osa-alueen elämästäsi täysin? Vinkkejä, ideoita, linkkejä aiheesta?

Osa kuvissa näkyvistä meikeistä saatu töiden kautta.

syystuoksuja

Ulkona tuoksuu sade ja tuuli, märät lehdet ja alkava syksy. Itse aion tuoksua samalta kuin kesälläkin, ainakin melkein. En ole mikään vuodenaikatuoksuja enkä osta erikseen kesähajuvetta ja talvituoksua. Tuoksun useimmiten samalta läpi vuoden sillä kuten musiikissa, juomissa, vaatteissa ja kengissäkin, olen jämähtäjä. Kun suosikki löytyy, se jää käyttöön lämpömittarin lukemasta viis. Nykyinen jämähdys on Dieselin Loverdose, jota on menossa jo laskujeni mukaan kolmas kulmikas pullo.

Kulmikas on uusin haastajakin ja tuoksussakin paljon samaa lämpöä, makeutta ja pirskahdus jotain muuta. Tein Tukholman kentällä elämäni ensimmäisen taxfree-tuoksuostoksen ja kotiutin Make Up Storen All Through Genuine -pullon haisteltuani ensin koko repertuaarin läpi. (Kyllä, minulla oli vähän ylimääräistä aikaa siellä Arlandassa.) 

MUSin hajuvesi on aavistuksen sitruksisempi ja jollain lailla vaaleampi, keveydeltään nämä painivat kuitenkin samassa sarjassa ja molempien päätuoksuna tuntuu pehmoinen, vaniljainen pohja. Itseasiassa muoto sopiikin metaforaksi tähän, molemmat ovat kulmikkaita mutta eri tavalla.

P, joka haki minua kentältä oli kuitenkin sitä mieltä, että tuoksun täsmälleen samalta kuin aina ennenkin. Jämähtäjä mikä jämähtäjä. Nythän tuosta Dieselistä on tullut uusi versiokin, se sopisi kavalkadiin ainakin muotonsa puolesta, pitää ehkä käydä tuoksuttelemassa tuoksuisinko senkin kanssa täsmälleen samalta kuin nytkin.

Millainen syystuoksuja sinä olet?

Viimeinen kuva lainattu täältä.

messuosastoja ja suuria uutisia

Miten ihmeessä kerrotaan sellaisesta asiasta ensimmäistä kertaa, joka on itselle ollut sekä arkipäivää että viikonloppuja jo reilusti yli vuoden? Millä sanoilla tällaisen uutisen voi edes aloittaa? Olen yhtä aikaa aivan kauhuissani sekä järjettömän innostunut, ihastunut, rakastunut ja pää pyörällä. Nyt se on vihdoin totta!

Sophie la Girafe, tuo minunkin elämääni suuresti vaikuttanut kirahvi saa nyt oman vauvojen ihonhoitosarjan Sophie la Girafe Babyn jossa ei huikeita raaka-aineita säästellä. Eikä ole säästelty kyllä mitään muutakaan. Kuuden tuotteen ja lahjalaatikon sarja on rakkaudella valmistettua Ecocert-sertifioitua luonnon- ja luomukosmetiikkaa. Loput varmaan arvaattekin, eli sen miten minä oikein liityn tähän.

Kyllä, jokainen puteli, paketti, taulu ja teline on visuaalisessa mielessä allekirjoittaneen käsialaa alusta loppuun. En pysty kuvailemaan teille sitä tunnetta mikä minulla oli kun ensimmäistä kertaa repäisin tutun näytepakkauksen auki ja rasvasin naamani meidän Face Creamillamme Tukholman messukeskuksen hotellissa. Sen saman pakkauksen, jonka ulkoasu on pyörinyt minun näytölläni varmasti satoja kertoja ja syntynyt siinä samaisella näytöllä täysin nollapisteestä.

Tai sitä tunnetta kun koko messuosasto oli myös suunniteltu tämän Sophie la Girafe Baby -sarjan ympärille ja minun osa-alueenani olivat etenkin sen seinäteippaukset, joissa sarjan graafinen ilme toistuu. Siellä ne kaikki lehdet ja kukat sitten komeilivat, viisimetrisessä seinässä.

Olemme kulkeneet huikean matkan kirahvin kanssa mutta tästä se seikkailu vasta alkaa. Sophie la Girafe Baby -ihonhoitotuotteet tulevat Suomessa kauppoihin tämän vuoden marraskuussa. Lisäinfoa sekä kasapäin kuvia luvassa takuuvarmasti jo ennen sitä!

synttärikynnet

Minulla on tapana jemmata kaikenlaista ihanaa ja odottaa oikeaa hetkeä niiden käyttämiseen. Tämä pätee niin taidetarvikkeisiin kuin kosmetiikkaankin. Liian usein sitä oikeaa hetkeä ei muka koskaan tule vaan ihanuudet odottelevat aina vain jotain parempaa, tärkeämpää. Tiistaina oli kuitenkin yksi oikeista hetkistä. Ei kai Amsterdamista tuoduille mustakultaisille brittilippukynsille voi olla sopivampaa tilaisuutta kuin Englannissa syntyneen kolmekymppisten juhliminen.

karhunvatukkaa kylppäriin

Kaikille varmasti tuttuakin tutumpi saippuamerkki Bliw uudisti hiljattain ulkoista habitustaan ja on nyt pakattu kuvituksiltaan vielä selkeämpiin ja graafisempiin pisaraputeleihin. Sain saippuaa testiin juuri sopivaan aikaan, sillä Methodin käsisaippuani olikin juuri loppumaisillaan. Omaa silmää tietysti varsin yllätyksettömästi viehättävät eniten nämä musta ja valkoinen vaikka väri- ja tuoksuvalikoimaa on toki olemassa enemmänkin.

Mustasta ja valkoisesta löytyy molemmista siis karhunvatukantuoksuista käsisaippuaa, joka pääsi siis samantien käyttöön. Odotin ehkä hieman esanssisempaa ja marjaisampaa lopputulosta mutta tuoksu on yllättävän mieto ja raikas. Juuri sopiva tähän hommaan siis, minulla kun on paha tapa pestä kiireessä sillä saippualla välillä meikkejäkin.

Pidän kovasti tästä raikkaasta uudesta ilmeestä mutta tässäpä taas tuote, johon sopisi jonkun vierailevan kuvittajankin kädenjälki, eikö vain? Missä olet Ivana Helsinki? Vaadimme telttasaippuaa!

//

Edit, aloin kaivella muistilokeroitani vähän tarkemmin ja kyllä vain, Paola Suhonen ON suunnitellut aiemmin näihin kuvitusta ja olen itsekin itseasiassa ostanut sitä mustaa versiota. Ei mulla sitten muuta.

äiti, onko sulla taas kynsilakkaita

Onhan niitä tietysti aika usein, vaihtelu kun tunnetusti virkistää. Olen myös viime aikoina mieltynyt myös kovasti liukuvärjättyyn versioon kahdella eri sävyllä.

Tumpelokin taikoo tämän kynsiin käden käänteessä kunhan on joku sieni käytössä. Mitä ärjympi väripari, sen parempi. Nämä molemmat (töistä saadut) ovat kyllä varsin näyttäviä ihan yksinäänkin. Opin lakka on vilahdellut Instagramin kynsikuvissa useitakin kertoja ja Make Up Storen yönsinisessä on ihania hilehippusia seassa.

///

Kaikki Kauneudesta

vadelmarahkaa, valvomista ja hyttysiä

Täällä minä istun hiusväri päässä sohvalla, tutkiva journalismini jatkuu. Olen viime yöstä vähän turhan suuren osan käyttänyt täydellisten ballerinojen metsästykseen mutta onneksi olen oma pomoni ja sallin liukuman. Hiustenvärjäyshän on siis tietysti työhomma.

Onpa muuten kumma miten kaikista kengistä juuri minun suosikeistani on minun kokoni jo myyty. Harmillista suorastaan. Yöllä käytin kyllä ihan v-sanaa tuon soinnikkaamman sijaan.

Aamiaiseksi vadelmarahkaa, seuraavaksi vuorossa huumaavaa maitokahvia. Polvissa mustelmien lisäksi yhdeksän hyttysenpuremaa. Ei, en ole ollut mökkilomalla, meillä on niitä töissä. Jostain kaivautuvat ja piru vie, että jättävät isoja paukamia jälkeensä.

Haluaisin uuden tatuoinnin mutta haluamani tekijä on Berliinissä ja hänelle on kuukausien jonot. Laskeskelen tässä juuri, että jäisikö sen verran sukanvarteen, että voisi tehdä pikavisiitin vaikkapa syksyllä.

Näin viime yönä unta kirjanpitäjästäni, hän on ihan mahtava nainen. Unessa oli tosin melko uhkaava tunnelma mutta se johtuu varmasti vain siitä turhasta valvomisesta. Ei missään nimessä esimerkiksi siitä, että maaliskuun kuitit ovat vähän myöhässä.

Vuosia sitten näin kerran sellaistakin unta, että asiakkaani jahtasi minua haulikon kanssa metsässä. Silloin taisi olla deadline aika lähellä.

Tänään minulla ei ole yhtään valokuvaa, joka sopisi tähän oudon epätodelliseen tunnelmaan. Joudutte pärjäämään ilman. Ja minä myös.

mystistä postia

Kun on muuttanut uuteen osoitteeseen, jota melkein kukaan ei vielä virallisia tahoja lukuunottamatta tiedä, on todella mystistä löytää eteisestä teille on isokokoinen kirje -lappu. Etenkin jos on varustettu yhtä lyhyellä muistilla kuin allekirjoittanut, jonka aivokapasiteetti on loppunut jo aikoja sitten. Menin siis hämmentyneenä postiin ja sain käteeni pinkin Finlaysonin kuosilla koristellun kuoren. Sisältö sai hymyilemään postin pihassa leveästi.

Olin nimittäin autuaasti unohtanut osallistuneeni Ipanaisen Sinulle on postia -tempaukseen tänäkin vuonna. On ihanaa saada postia, vielä ihanampaa saada ihanaa postia ja kaikkein parasta saada sitä aivan yllättäen. Minun salainen postiystäväni on selkeästi leikkinyt salapoliisia oikein toden teolla, kuoresta paljastui nimittäin niin askartelu- ja maalaustarvikkeita kuin kaakaota ja himoitsemaani käsirasvaakin.

Etenkin tuo Absintti-käsirasva lämmitti mieltä ja lähti samantien kaakaon kanssa töihin mukaan. Jos sinulla ei ole yhtä ihanaa salaista ystävää niin kyseistä rasvaa voit ostaa myös täältä*.

Kaikkein eniten nauratti kuitenkin mukana tullut kirje, jossa luvattiin, että seuraavassa paketissa on myös kahvia. Kiitos ihana salainen ystäväni! Ja kiitos ihana Ipanaisen Anni kun jaksat järjestää tällaisia tempauksia!

///

Ipanainen

Sinulle on postia -tempaus
aiempi postaukseni tuosta ihanasta käsivoiteesta

*koska olen myynyt sieluni markkinavoimille, mainoslinkit on merkitty asteriskein

jumituskuva

Kun kuvaa paljon alkaa väistämättä tulla maneereja kuvaamiseen. Sitä kuvaa aina tiettyä nurkkaa olohuoneesta tai kasvojaan tietystä kulmasta. Omalla tavallaan nämä maneerit ovat mielestäni myös hauskoja, Minttu kirjoitti jossain vaiheessa huomanneensa kuvaavansa usein varpaitaan. Nehän ovat näppärästi etenkin blogilinssiä (eli sitä Canonin 50 millistä) käyttävälle kameran ulottuvilla ilman, että tarvitsee viritellä kuvauskalustoa mihinkään. Minultakin löytyy kasapäin jalkakuvia, tosin useimmiten kengillä tennareilla varustettuna. Huomasin kuitenkin, että myös eräs toinen helposti saatavilla oleva, kätevästi kuvattava osa on näkynyt etenkin Instagramin puolella usein.

Mitä sinä kuvaat usein?

///

Mintun varpaat

laput silmillä

Kun on kellon ympäri päätetyötä tekevä, multiallerginen, pölyävällä kadulla asuva ja työskentelevä, liikaa valvova yksilö, ei kertakaikkiaan voi kieltäytyä kunniasta testata näiden kaikkien vaikutusta lieventävää tuotetta. Dr. Hauschkan silmävirkiste kuulosti hyvältä ja tuntui vielä paremmalta.

Lääkeampullia muistuttavasta miniputelista kaadetaan nestettä vanulappuihin (tai mukana tulleen ohjeen mukaan yhteen, joka leikataan puoliksi) ja sitten vain laput silmille kymmeneksi minuutiksi. Vaikutus on välitön, silmät tuntuivat tuoreemmilta ja silmäpussien eturintaman edustajana huomasin tehon kestävän koko päivän. Silmäni näyttivät suuremmilta ja kauniimmilta vielä illallakin. Jestas.

Tuotteen vaikuttavina aineina on tuoteselosteen mukaan mm. silmäruohoa (miten osuvaa!), fenkolia sekä mustaa teetä. Kahvia en kyllä tällä tuotteella korvaa vaikka siinä teetä onkin mutta väsyneistä aamuista ja pitkiksi venyvistä illoista tämä pelastaa kyllä paljon. Ainoaksi ongelmaksi jää, että missä ihmeen välissä ihmisellä on muka aikaa istua kymmenen minuuttia silmät kiinni kun kotona ne pitäisi kaksivuotiaan kanssa olla selässäkin ja siellä pölyisen kadun työpaikallakin on aika kiire.

Toisaalta iltaan asti kestävät säihkysilmät houkuttavat niin paljon, että tänään nousin ennen O:ta istumaan laput silmillä. Ja sitten voikin sujuvasti tulla tähän ruudun ääreen rasittamaan niitä kirjoittamalla aiheesta. Ainakin silmäni näyttävät hyvältä rasittuessaan lisää. Vapise katupöly ja kukkiva leppä, täältä tullaan!

///

Dr. Hauschka

eroista ja kynsilakasta

Eroaminen on kamalaa, siitä ei pääse mihinkään. Kynsilakat, sisustusasiat ja hiustenvärjäys eivät ole. Siitäkään ei pääse mihinkään. Kommenttiboksissa pohdittiin taannoin, olenko niitä jotka tuntuvat vain porskuttavan rinta rottingilla kohti uutta elämää ilman sen suurempia tunnekuohuja. Jäin miettimään asiaa ja myönnän, että täällä blogin puolella onkin nähty enemmän uutta puhdsta keittiötäni kuin likaisia yksityiskohtia kahden aikuisen ihmisen riidoista.

Tunnistan kyllä kommentissa kuvaillun ihmistyypin. Se on se tyyppi joka eron jälkeen laihtuu, leikkaa hiukset, näyttää säteilevältä ja kertoo innoissaan lähtevänsä Itävaltaan viikonlopuksi ja ostavansa sen jälkeen uuden nahkasohvan. Siis ei Jyrki vaan ollut mua varten tiedätkö.

Minulla ei ole varaa nahkasohvaan ja hiuksetkin lyhenivät jo ennen eroa. Tuossa ihaniin asioihin keskittymisessä on kuitenkin avain tähän kaikkeen. Minä en kirjoita kynsilakasta siksi etteikö sydän olisi riekaleina vaan siksi, että tarvitsen jotain joka pitää minut järjissäni tämän kaiken keskellä. Jotain tavanomaista, helppoa ja ihanaa. Jotain yksinkertaista ja selkeää edes hetkeksi jotta voi ajatella ne rumimmat ja hankalimmat ajatukset vasta yöllä makuuhuoneen patjalla pimeydessä yksin.

Eroja on myös erilaisia. Vauvapalstoilla ruoditaan parasta aikaa sylki roiskuen syitä bloggaajien eroihin, pohditaan, että pitääköhän ne enää edes blogia sitten. Puhutaan rumasti vieraista ihmisistä ja arvaillaan syiksi ihan absurdeja asioita. Eikö heistä (teistä?, tämähän linkataan sinne kuitenkin) kukaan ole muka eronnut itse ja tiedä miltä se tuntuu? On eroja, joihin päädytään yhtäkkiä, on eroja, joiden syyt ovat kalvaneet pitkään, on eroja, jotka tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta ja on eroja, joissa hiivutaan erilleen. On niitä eroja, joissa vain toinen haluaa erota ja sitten on niitä, joissa molemmat ovat ainakin siitä eroamisesta samaa mieltä vaikkeivät muusta olisikaan.

Myös reagointi eron jälkeen riippuu eron syistä ja muodosta. On helpompi lähteä Itävaltaan jos on yhteisymmärryksessä kasvettu erilleen kuin silloin jos taustalta paljastuu jotain rumaa ja raakaa. Joidenkin erojen jälkeen itketään vanhalla sohvalla kuukausikaupalla, toisten jälkeen mennään sinne sohvakauppaan ostamaan uusi. Omia syitäni en tarkoituksella ole halunnut täällä avata, ne lukekoon rivien välistä ketkä lukevat. Detaljit kuuluvat vain minulle ja meille. Meikkiosastolla olen kuitenkin vieraillut.

Eroa seuranneista tunteista, käytännön asioista ja kynsilakasta sen sijaan voin ja haluan kirjoittaa mielin määrin. Siitä millaista on muuttaa, juoda aamukahvia yksin ja kaksin O:n kanssa, värjätä hiukset vaaleiksi, laittaa makuuhuoneeseen verhot ja herätä O:n vierestä aamulla. Siitä minä haluan kirjoittaa. Niistä asioista jotka tällä hetkellä muodostavat minun elämääni ainoat normaalit rutiinit ja jotka pitävät minut kiinni todellisuudessa.

Niin että, minä aion seuraavaksi lakata kynteni Make Up Storen sävyllä Claire ja hakea toisen kupin kahvia. Millä sinä selviät tästä päivästä?

tutkivaa journalismia

Kai se on vain aloitettava jostain päästä. Otetaan nyt vaikka ensin tämä minun oma pääni. Kaikki Kauneudesta -sivustolla starttaavat ihan kohta blondiviikot joten minä päätin pikku-uutisten sijaan tutkia tätä asiaa hieman syvällisemmin, niin sanotusti juuritasolta. Tutkiva hunajablondijournalisti tässä siis hei. 

 

 

se on loppu nyt

Surullinen näky kohtasi minua tänä aamuna. Huikea, koukuttava ja paras meikkipohjani ikinä on lopussa. Yhteiseloamme kesti varsin kauan enkä voi tarpeeksi hehkuttaa tätä mahtavaa tuotetta jolla tästäkin pallinaamasta saa palaverikelpoisen muutamassa minuutissa. Pääsin KIDE-sarjan makuun kauan sitten ihanan Tunnetilan Ninan järjestämissä MSCHIC-iltamissa ja siitä asti olemme olleet erottamattomat. Siis minä ja KIDE, olen minä Ninaakin nähnyt onneksi usein.

Tämän sarjan osalta puiset purnukat eivät jääneet yhteen eivätkä kahteen vaan niitä on ehtinyt kertyä kylpyhuoneeseen jo vino pino. Hieman syväluotaavampaa artikkelia aiheesta naputtelin taannoin Kaikki Kauneudesta -sivustolle ja se löytyy täältä. Valitsinpa purkit myös AD:n valinnaksi kun ovat kerran niin ihania.

Tänään sudin siis vielä viimeiset rippeet KIDE KU -rasian ivory-sävystä naamaani ja seuraavaksi suuntaankin täydentämään varastojani taas. En kertakaikkiaan suostu tekemään meikkipohjaa enää millään muulla tuotteella. Piste. Siinäpä tämä kiteytettynä.

Mikä on sinun luottotuotteesi, jota ilman naamaan piirtelystä ei tule mitään?

///

MSCHIC KIDE

Kylpyhuoneen kalteva torni -artikkeli

MSCHIC-iltamat -postaus

aiempi postaukseni kyseisestä meikkipohjasta ja sen käytöstä

yöllisiä

Jatketaan oman naaman esittelyllä edelleen. Mitäpä sitä keskellä yötä töistä tullessa muuta tekisi kun kokeilisi ärjyn värisiä meikkejä ja huuliviolettiakinpunaakin ensimmäistä kertaa vuosiin. Jäi jotenkin sellaista turhauttavaa pois käytettävää energiaa sormenpäihin kiehumaan ja se piti purkaa johonkin. Ilmeet tarkoituksella yhtä övereitä kuin meikkikin ja meikit saatu töiden kautta kuten tukkaan tarttunut origamiperhonenkin. Mitä tähän nyt sitten sanoisi. Taidan purkaa sitä seuraavaksi taas ihan oikeisiin  asioihin kuten niihin töihin.

pensselipäivä

Kulutin yhden iltapäivän tässä taannoin värikkäissä merkeissä. Pöydällä lojui sivellin jos toinenkin ja pääsin sotkemaan vähän vesiväreilläkin.

Työpuolella ei muutenkaan ole ollut kovin mustavalkoista tai hiljaista, päinvastoin. Nyt on vain menossa niin monta projektia joista en saa hiiskua sanaakaan ennen niiden virallista lanseerausta. Onneksi välillä on tällaisia nopeampiakin tempauksia.

Lopputulos näytti tältä ja koko artikkelin voit käydä lukemassa täältä.

Nämä töiden kautta saadut siveltimet päätyivät lopulta keraamiseen ruttumukiin lavuaarinreunaa piristämään ja samalla päivittäiseen käyttöön. Vaikka olenkin monissa asioissa mustan kannalla, on pakko myöntää, että kirkkaankeltaisella siveltimellä sutiminen on hauskempaa.

///

Kaikki kauneudesta

sivellinartikkeli Väri-ilotulitus