kenkiä, kalloja ja kitty

Siivouspäivän saldo oli itseasiassa odotettua pienempi ja isompi. Koska tarkoitus oli saada mahdollisimman paljon tavaraa ja vaatetta vain pois varastoista tilaa viemästä, yritin pitää hinnat kohtuullisina ja tulinkin tosiaan yhtä kassia vähemmän kantaen takaisin toimistolle. Ostoksetkin oli tarkoitus pitää minimissä ja hankkia ainoastaan todella tarpeellista, jossa onnistuinkin yli odotusten.

Kahden euron (!) syyskenkien lisäksi toimistolle muutti mm. keraaminen pinstripe-kuvioitu pääkallo. Kuka nyt voisi elää ilman tällaista, hä?!

Lisäksi aivan loppumetreillä bongasin jotain niin kamalaa, että se on jo ihana tai toisinpäin. En vieläkään oikein tiedä, onko Hello Kitty -juomapullohanajärjestelmä kammottava vai kammottavan hieno mutta tänne se muutti joka tapauksessa. Vesikanisteri kun on pakollinen joka tapauksessa täällä keittiöttömässä toimistossa. Ystäväni lupasi kuitenkin hätätapauksessa adoptoida tämän, jos alan kallistua sen kannalle, että se on sittenkin enemmän kamala. Jään miettimään asiaa, mitä mieltä sinä olet?

*Kittyn vieressä poseerava juomapullo saatu töiden kautta.

karvakorvat parrasvaloissa

Vaikka karvakasat täällä tasaisin väliajoin vilahtavatkin, ajattelin antaa niille myös hetken parrasvaloissa hieman tarkemman esittelyn kera. Olkaa hyvä, tässä ovat taloutemme karvankylväjät.

Rukkanen, tuo sohvaperunoiden kuningas, viilipyttyjen viilipytty on nimensä mukaisesti rauhallinen löllykkä, jonka löytää useimmiten levällään pitkin pituuttaan joko sohvalta, sängystä tai muusta pehmeästä paikasta. Jos ruokakuppi on myöhässä, sen kuulee kyllä. Rukkanen ei varsinaisesti mau'u vaan määkyy ja rääkyy oudolla äänellään, jonka sointi on sen verran tehokas, että sen kuulevat kyllä varmaan naapuritkin. Ainakin se kuuluu parvekkeelta alas kun tulemme kotiin.

Rukkanen on tietysti vain kutsumanimi, ragdoll-poika on oikealta nimeltään Starring Licht en Schauw. Hollantilaisen isän takia valitsimme nimen hollanniksi, se tarkoittaa siis valoa ja varjoa. Valot ja varjot puolestaan tulevat siitä, että Rukkanen yrittää kovasti olla sininaamio bicolor mutta sen nenämerkki on vähän vinksallaan. Tasaisen keskitetyn kolmion sijaan Rukkasella on puolet nenästä valkoista ja puolet sinistä. Alunperin minä oikeastaan etsin ruskeanaamioista tyttöä mutta yksi kuva ja myöhemmin livetapaaminen vahvisti kyllä, että tässä se on. Rukkanen tuli ja hyppäsi pienillä pehmoisilla tassuillaan ja sinisillä silmillään suoraan sydämeen.

Riesa puolestaan muutti meille vähän samalla kaavalla. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että yksi kissa on riittävästi eikä suunnitelmissa ollut eläintarhan kasvattaminen. Sitten vastaan tuli kuva pienestä, kämmenenkokoisesta pikimustasta möykystä, jolla on vain puolikas häntä. Olin myyty ensisekunneista alkaen vaikka matka meille sisälsikin vielä pitkän odotuksen, eläinlääkärin tarkastuksen sekä selän röntgenkuvauksen. Puolikkaan hännän kanssa syntyneellä voi sama vaiva siirtyä myös selän nikamiin ja ilman toimivaa selkärankaa ei elämä ole elämisen arvoista jos sattuu olemaan kissa. Onneksi Riesan selkä on aivan priima ja niin meille muutti pieni sähikäinen laumaa kasvattamaan.

Riesa ei, kuten Rukkanenkaan, mau'u normaalisti vaan muistan kun se oli juuri tuotu ja se istui tuolilla ja kuului pieni kimeä "i". Katsoimme molemmat P:n kanssa toisiamme, nostimme kulmakarvojamme ja kysyimme, että kuuluiko se oikeasti tuosta kissasta. Rukkasen rääyntään tottuneelle pieni ii oli omituista. Nyt siihen on jo tottunut. Riesasta lähtee kaikenlaisia erilaisia i-kirjaimia mutta i:tä ne ovat kyllä poikkeuksetta aina. I. Iiiiiih. Iu. Ih. Iiii.

Riesa on kaveriaan raisumpi ja vauhdikkaampi. Näin sisäkissan elämässä tuo puuttuva hännänpuolikaskaan ei niin haittaa. Häntähän on kissan tasapainon kannalta elintärkeä ja kyllä Riesastakin tarkkaan katsoen sen pienen keskivertoa kömpelömmän liikkumisen huomaa. Riesa itse ei luultavasti tiedä tuon taivaallista siitä, että häneltä muka puuttuu jotain. Tai ainakaan se ei menoa eikä vauhtia hidasta kyllä pätkääkään.

Toimeen kissat tulevat vähän vaihtelevasti. Mitään maailmansotaa meillä ei enää ole, Riesa on pienestä asti pistänyt kovan kovaa vastaan. Ruokakupilla ei kuitenkaan käydä yhtä aikaa ja vierekkäin nukkumiseenkin jätetään aina jonkinasteinen hajurako. Siihen nähden kuitenkin, että Rukkanen ehti kuitenkin olla talon diktaattori muutaman vuoden, ovat karvakasat sopeutuneet toisiinsa mainiosti. Mitään sydänystäviä ja pesukavereita heistä ei tule koskaan mutta senkin käyttämättömän rakkauden ne purkavat molemmat meihin ihmisiin. Etenkin O:hon, joka on nyt jo luonut aivan käsittämättömän hienon suhteen molempiin kissoihin. Ja kissat häneen.

Lisää postauksia, joissa kissat vilahtavat, löydät tagilla kissat eli täältä.

mustalla niityllä

Meillä on täällä varsinainen eläintarha, joka laiduntaa mustalla, rehottavalla niityllä. Kaikki lajit sulassa sovussa, ainakin vielä. Osa eläimistä asuu valkoisissa laatikoissa, tuntuvat viihtyvän nekin.

kynäpurkkeja ja kissanleluja

Viihdettä on revittävä sieltä mistä sitä eniten saa kun molemmat ovat kipeinä. Sängynpohjallakaan ei malteta koko päivää maata joten korvaavaakin aktiviteettia on keksittävä. Me olemme tänään yskimisen, aivastelun ja niistämisen lomassa mm. lukeneet läpi kaikki taloudesta löytyneet lehdet ja etenkin mainokset, nukkuneet aivan överipitkät päikkärit, piirtäneet sekä paperille, että kynäpurkkiin, katsoneet kokkausohjelmia ja heittäneet kaikki kissanlelut yksi kerrallaan pitkin olohuonetta.

Onneksi äsken tuli pikkukakkonen ja sen jälkeen alkaa periaatteessa suihkuaika joka saakin viihteellisyytensä takia kestää vaikka iltatoimiin asti minun puolestani. Eikä siitä lämpimästä vesihöyrystäkään varmaan haittaa ole. Kuvasta päätellen meillä voisi yrittää viihtyä myös imuroimalla, O on varmasti samaa mieltä, minä taidan kokeilla sitä kikkaa vasta huomenna.

täältä tullaan Tukholma

Ihan kohta kutsuu lentokenttä ja edessä on kaksi yötä Tukholmassa. Nyt jos koskaan on hyvä aika jakaa parhaat vinkit kyseiseen kaupunkiin. Mitä nähdä, missä shoppailla, mistä ruokaa ja mihin illalla? Antaa tulla sillä aikaa kun minä kuumeisesti pakkaan kahden karva-assarin avustuksella.

pa(l)ikkansa kullakin

Ei taida olla kaikki palikat kohdallaan meidän perheen kissoillakaan.

pensseleitä ja pääjalkaisia

Työhuoneella saattaa syntyä jotain mutta parhaat teokset tulevat kyllä kotoa. Kävin eilen vähän täydentämässä taidetarvikevarastoa koska olin luvannut O:lle, että voisimme maalata pitkästä aikaa. Ajatus lähti oikeastaan siitä kun O teki ensimmäisen pääjalkaisensa viime viikolla suihkun huurtuneeseen lasiseinään.

Nappasin kotimatkalla Tigerista pari lehtiötä ja täydensin valikoimaa Tiimarin värikynillä ja Suomalaisen Kirjakaupan pensseleillä. Ruokapöydästä tuli loistava ateljee ja Rukkanen toimitti assistentin virkaa.

O maalasi, piirsi ja kokeili hieman sekatekniikkaakin (ja pöytään piirtämistä). Yksi toisensa jälkeen paperit täyttyivät leijonista ja sylovoneista.

Nyt jätin maalit, pensselit ja piirustuslehtiöt tarkoituksella ikkunalaudalle esille, jotta ne muistetaan ottaa siitä useamminkin taas käyttöön. Jos en minä muista niin O kyllä muistaa.

Juuri nyt istun täällä työhuoneella taas ja itseasiassa minunkin pitäisi pitkästä aikaa tarttua pensseleihin. Saa nähdä mitä minun papereihini tänään ilmestyy.

maanantaitunnelmissa

Aamulla aurinko paistoi kotitoimistoon ja assistentit haukottelivat makeasti ennen leviämistään pitkin sohvia.

Minä sen sijaan kuorrutin puoli keittiötä lämpimällä maitovaahdolla, siivosin kissanoksennusta eteisen peililipastosta ja juoksentelin edestakaisin tarvittavia tavaroita etsien ja kelloa vilkuillen.

Bussissa luin työsähköposteja ja ajoin pysäkkini ohi. Melkoisen lenkin jälkeen pääsin vihdoin töihin, olisi ehkä sittenkin vain pitänyt ottaa niistä assareista mallia. Maanantai, tähän palataan vielä!

sillä siisti

Jotta ne kotipostauksen kuvat oli mahdollista edes saada, pidimme sunnuntaina varsinaisen supersiivouspäivän. Resepti oli varsin yksinkertainen, koko päivää aikaa, mahdollisimman kevyet vaatteet päälle, hyvät aseet ja eikun kimppuun.

Kolusimme kämpän joka nurkan ja mutkan niin imurilla kuin mopilla ja räteilläkin ja täytyy kyllä myöntää, että jo oli aikakin. Perussiivousta on kyllä tehty aina kun on ehditty mutta tällaista kunnon hinkkaamista tämä koti on kyllä kipeästi kaivannut.

Kylpyhuone sai kyytiä myös, kannoin kaikki tavarat ulos ja annoin O:n läträtä sydämensä kyllyydestä. Pesimme seiniä myöten joka kolkan ja siellä olivat ankat, pesusienet ja mikrokuituliinat sulassa sovussa. Olen myös sitä mieltä, että lapsi ehdottomasti mukaan toimintaan. Minulle tämä on ehkä pakollinen paha mutta O:lle ratkiriemukas päivä. Samalla ehkä tarttuu puolihuolimattomasti mukaan jonkinlainen terve käsitys taloudenhoidollisista seikoistakin. Tai ainakin hyvä katsaus imurilla ratsastamisesta sekä moppaamisesta akrobaattisissa asennoissa.

Nukkekodissakin vietettiin siivouspäivää ja kaikki Ikea-kalusteet pääsivät pesulle. Lisäksi pyyhin koko komeuden kostealla joten nyt kelpaa taas asukkaiden palata.

Uskomatonta mutta totta, kylppärin peseminen jäi kuitenkin lopulta yllättäen kakkoseksi sillä hauskimman puuhan tittelin vei auttamatta moppaaminen. Onnioon limenvihreällä mopilla se kävi varsin näppärästi meiltä kummaltakin ja tuli kuulkaa puhdasta. O tosin moppaili vielä pitkään sen jälkeenkin.

Nautin siististä kodista mutta kiireen takia täällä vallitsee usein melkoinen kaaos. Oli ihanaa paitsi illalla urakan jälkeen olla puhtaassa kodissa, myös jakaa koko ruljanssi innokkaan apurin kanssa, joka ei malta olla hihkumatta tauotta, että "äiti kato, mä moppaan!".

Toki kahden kissan ja yhden melkein kolmevuotiaan kanssa se siisteys ei kovin kauaa kestä. Suoraan sanoen kissankarvojen osalta tarvitaan noin sekunnin kolmasosa kun ne imeytyvät takaisin kaikkiin tekstiileihin imuroinnin jälkeen. Meillähän on tietysti myös näppärästi sekä musta, että valkoinen yksilö, jotta karvojen peittoalue saadaan tasaiseksi tekstiilin väristä riippumatta.

Mutta siistiä oli yhtäkaikki ainakin hetken. Sen verran, että ehti juuri ja juuri valokuvata.

Siivotaanko teillä kerralla kaikki vai vähän kerrallaan? Hinkkaatko kaakelinvälejä hammasharjalla vai omistatko villakoirakennelin?

kinuskia ja kahvikapseleita

Meillä täällä Café Kottaraisessa oli näin pilvisen ankeasta sunnuntaisäästä huolimatta kuitenkin varsin mukava aamiaismenu. Pääosassa ovat tietenkin kahvit ja koska olen kallellaan aivan lääpälläni edelleen meillä asustavaan Nepresson Lattissimaan*, pyöräytetään ne tietysti sillä. Samaisella putiikilla on tapana perusvalikoiman lisäksi lanseerata aika ajoin myös kausimakuja. Muistatte varmaan kun koukutuin kookokseen niin, että oksat pois?

Nyt kesän kynnyksellä lanseeraattiin uusimmat erikoismaut ja nyt valikoimassa on vihdoin niitä minunkin jo alun alkaen peräänkuuluttamia makeita makukahveja. Sain kaikki kolme makua testattavaksi ja kookos oli selvästi vasta alkusoittoa, nyt kapseleista löytyy siis myös vaniljainen Vanilio, tummasuklainen Ciocattino sekä kinuskinen Caramelito.

Makean ystävänä odotin uutuusmakuja suurella innolla ja ne ovatkin pörisseet keittimessäkin kovasti heti kun ne käsiini sain. Vanilja on aivan ehdoton ykkönen, se on pehmeä, täyteläinen ja juuri sopivan vaniljainen. Ei sokerinen vaan lämmin ja täydellinen suosikkijuomaani latteen.

Caramelito sen sijaan oli vähän pettymys, odotin siltä jotenkin enemmän. Hienoinen kinuskinen vivahde löytyy kyllä jos oikein kaivelee mutta jotain jää silti kaivelemaan. Karamellisuus ei jotenkin välity mausta vaikka kahvina tämä on toki hyvää silti.

Suklainen Ciocattino on taas varsin suuhunsopiva myös, senkin suklaisuus on enemmän tiramisumainen ja tumma kuin sokerinen ällömakea. Tumma suklaa maistuu meikäläiselle muutenkin joten tämä hienostuneesti suklainen kahvi sulatti myös sydämen. Vaniliota ei kuitenkaan mikään voita vaan se on tällä hetkellä aivan kirkkaasti kärkisijalla ja taitaa siellä hetken aikaa pysyäkin.

Kausimaut eivät yleensä jää pysyvään valikoimaan vaan ovat nimensä mukaisesti kausimakuja. Kookoksista jemmailin vielä pitkään viimeisiä kapseleita suurina aarteinani, kunnes eräänä aamuna se viimeinen kapseli oli kadonnut. Paljon myöhemmin se löytyi sohvan alta kissankynsillä lävistettynä, joten viimeinen kuppi kookoskahvia jäi nyt iäksi saamatta. Onneksi nämä uudet ovat varsin kova vastus kookoksellekin ja mikä parasta, nämä jäävät pysyvään valikoimaan! Ei enää koskaan sunnuntaiaamua ilman vaniljakahvia!

Hifistelijät osaisivat varmasti kertoa näille myös täydelliset makuparit mutta mepä löysimmekin sellaisen  itsekin. Ei ole kahvia, joka ei maistuisi hyvältä itse leivottujen kahden suklaan vadelmamuffinssien kanssa.

Mitä teillä syödään ja juodaan sunnuntaiaamuna?

///

Nespresso

*Kahvikone ja uutuusmakukapselit saatu Nespressolta

harmaata

Musta ja valkoinen sekoittuvat harmaaksi massaksi. Harmaita asioita, esineitä, ajatuksia ja säätiloja. Samaa mössöä kaikki. Lieneekö tämä sitten sitä kuuluisaa tyyntä myrskyn edellä.