lasilevyjä ja leppäkerttuja

Koska aiempi työhuone oli sarjassaan vasta toinen koskaan kodin ulkopuolella sijainnut ja se ensimmäinenkin oli pelkkä pöytäpaikka, on tässä kahdenkymmenen neliön sisustamisessa ilmennyt aivan uudenlaisia käänteitä. Lisähaasteita asettaa myös täydellinen keittiöttömyys. Edellisessä paikassa kun oli kaikki mukavuudet suihkusta ja pesukoneista(!) alkaen. 

Onneksi on Facebook sillä lähtökohtaisesti en näe mitään järkeä ostaa kaikkea tarvittavaa uutena jos haluamaani lojuu jonkun varastossa tai autotallissa tyhjänpanttina. Pikaiset etsintäkuulutukset ovat tuottaneet yllättävän hyvää tulosta. Viime viikolla huutelin mikron, minijääkaapin ja imurin perään ja tänään peräänkuulutin lasista pöytälevyä. 

Ensi keskiviikkona tänne saapuvat kaikki kolme ensinmainittua ja mikä hauskinta, jääkaappi on sama, jossa olen säilönyt kahvimaitoani ensimmäisellä työhuoneellani. Siellä pöytäpaikkapaikassa muutamia vuosia sitten. Pöytälevy sen sijaan löytyi äsken, villi kuosi on juuri tarpeeksi omituinen leppäkerttuineen päivineen, että se sopii tänne Hello Kitty -hanan ja nykyisen pöydän kaveriksi mainiosti. Jostain syystä minulla on myös sattumalta jemmassa yksi samanlainen setti metallijalkojakin kuin tässä tämänhetkisessä pöydässä. 

Kiitos Facebook ja superaktiiviset ystäväni! Toisen romu on todellakin toisen aarre!

Millaisia löytöjä sinä olet tehnyt netin tai sosiaalisen median välityksellä?

kenkiä, kalloja ja kitty

Siivouspäivän saldo oli itseasiassa odotettua pienempi ja isompi. Koska tarkoitus oli saada mahdollisimman paljon tavaraa ja vaatetta vain pois varastoista tilaa viemästä, yritin pitää hinnat kohtuullisina ja tulinkin tosiaan yhtä kassia vähemmän kantaen takaisin toimistolle. Ostoksetkin oli tarkoitus pitää minimissä ja hankkia ainoastaan todella tarpeellista, jossa onnistuinkin yli odotusten.

Kahden euron (!) syyskenkien lisäksi toimistolle muutti mm. keraaminen pinstripe-kuvioitu pääkallo. Kuka nyt voisi elää ilman tällaista, hä?!

Lisäksi aivan loppumetreillä bongasin jotain niin kamalaa, että se on jo ihana tai toisinpäin. En vieläkään oikein tiedä, onko Hello Kitty -juomapullohanajärjestelmä kammottava vai kammottavan hieno mutta tänne se muutti joka tapauksessa. Vesikanisteri kun on pakollinen joka tapauksessa täällä keittiöttömässä toimistossa. Ystäväni lupasi kuitenkin hätätapauksessa adoptoida tämän, jos alan kallistua sen kannalle, että se on sittenkin enemmän kamala. Jään miettimään asiaa, mitä mieltä sinä olet?

*Kittyn vieressä poseerava juomapullo saatu töiden kautta.

#muutto

Uskomatonta kyllä, aloitin pakkaamisen tiistaina aamukymmeneltä ja täällä sitä ollaan. Viimeinen kuorma tuotiin eilen, suurin osa jo silloin tiistaina. Matkaan mahtuu myös monta mutkaa mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vaurioiksi kirjattakoon yksi haava sekä yksi kadonnut lukko.

Jäimme vain kerran jumiin autolla lukitun rautaportin taakse ja mitään ei tuon mainitun sormen lisäksi hajonnut. Hermot ehkä muutamaan kertaan toki mutta eihän meillä lasketa. Onneksi on kahvia, Hello Kitty -laastareita ja ihan mahtavia ihmisiä, jotka mahdollistivat koko muuton itseasiassa kaksi päivää etuajassa. P ja J, superkiitos!

O toimi tietenkin myös apuna sen minkä kerkisi. Useimmiten enemmän kuin olisi ollut tarvetta. Kuvia tuli napsittua aika sekalaisessa järjestyksessä milloin mistäkin kohtaa muuttokuormaa. Vähän sama idea siis kuin päivä asu -kuvissa. Samat laatikot mahdollisimman monesta eri suunnasta.

Vanha työhuone näytti tyhjänä hieman haikealta. Jätin hiljaiset kiitokset kuluneesta tasan vuodesta. Jäljellä on enää loppusiivous, jonka käyn tekemässä kun ehdin. Ensin on pakko paikata muuton aiheuttamaa valmistuneiden töiden vajetta hieman täällä uudella toimistolla.

Vaikka on ihanaa olla täällä korkeiden ikkunoiden keskellä, on silti pakko sanoa, että muuttaminen itsessään on aivan kamalaa. Ja niinkuin minä maaliskuussa kotia muuttaessani vannoin, että nyt ei kyllä vähään aikaan. P:kin nauroi vannoneensa ettei koskaan enää kun muutti työhuonettani sinne edelliseen paikkaan.

Luojan kiitos se on ohi!

onko elämää flown jälkeen?

Vaikka allekirjoittaneesta ympäripyöreiden päivien aikana ja varmasti teistäkin blogin kuvaoksennusten keskellä välillä tuntuikin siltä, on Flown jälkeen kuitenkin todistettavasti elämää. Ainakin näillä Pantonen tuoleilla, jotka ovat siis toimineet takamusten alla Suvilahdessa ja asuvat nyt minun uudella työhuoneellani.

Verkkokauppa Out of the Dark myy nimittäin Flown jälkimainingeissa alueella käytettyjä ja sen jälkeen puhdistettuja (design)huonekaluja sopuhintaan. Tuoleissa on itseasiassa festivaalin ajankin ollut kiinni lappu, jossa lukee "osta minut". Mikä mainio idea!

Selettin Pantone-tuolit sopivat tänne järjettömän hyvin. Harmi etten itse sattunut kuvaamaan näitä kyseisiä tuoleja käytössä, silloin niillä olisi vielä enemmän tunnearvoa. Toisaalta, nämä ovat kuitenkin sen Flown tuoleja, jossa kuvasin Nick Cavea. Ei huono sekään.

///

Out of the Dark

kääpiöpöytä, tikkaat ja muita tarinoita

Kun tutut tavarat tuo tilaan, jonka koko mittakaava on erilainen, alkaa kaikki näyttää kummalliselta. Aiemmassa työhuoneessani majaillut lasipöytä oli mielestäni iso ja nyt tänne viisi metriä korkeaan huoneeseen kannettuna se näyttää aivan säälittävän pieneltä, kääpiöpöydältä.

Sama kutistuminen koskee Ikean mustaa sohvaa, joka muutti kanssani. Se vei melkein koko ikkunaseinän edellisessä paikassa. Täällä se hengailee vähän orpona ja hukkuu huoneen toiseen päähän kokonaan. Tarvitsee kaveriksi ainakin maton ellei kaksi. Vastapäätä mahtuisi helposti toinen samanmoinen.

Mittakaavanmuutos tuntuu yllättävän omituiselta. Sitä on jotenkin tottunut tietyllä korkeudella oleviin asioihin ja kun ne pistetään päälaelleen, olo on vähän orpo. Pöytä on sama kuin ennenkin, samoin tuoli mutta minä olen jotenkin muuttunut muuttanut. Näkökulma on siinäkin mielessä erilainen, että ennen istuin kivijalassa ja nyt tähyilen ikkunasta puidenlatvoja täällä kolmannessa kerroksessa.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa tästä työtilasta, näin sieluni silmin ne kaikki klassikkokuvat, joissa istutaan romanttisesti ikkunasyvennykseen laitetulla lampaantaljalla ulos vilkuillen ja kahvia juoden. Täällä se onnistuu ainoastaan jos joku nostaa minut tuonne korkeuksiin. Tarvitsisin melkein tikkaat siihenkin, että näen ikkunasta ulos.

kahdeksikosta kakkoseksi

Aamut käyvät vähiin. Ensi viikolla minä menen jo muutaman pysäkin pidemmälle samalla bussilla. Varsinainen pakkaaminen alkaa heti tämän menossa olevan aamukahvin jälkeen mutta pikkutavaraa ja kuvia seiniltä tyhjensin jo eilen. Ja yhtäkkiä siitä kaikesta tuli todellista.

Tyhjien seinien keskellä mietin kaikkia niitä täällä koettuja hetkiä, itkuja ja nauruja. Molempia on riittänyt. Mietin miten selviän jälleen kerran yhdestä muutosta. Tämä työhuone on niitä harvoja asioita, joka on pysynyt muiden myllerrysten keskellä muuttumattomana. Nyt senkin aika on ohi.

Eilen allekirjoitin uuden sopimuksen, vuokratakuukuitti taskussa. Tänään iltapäivällä avaan ensimmäistä kertaa uuden toimitilani lasioven omalla avaimellani. Ennen sitä avasin kuitenkin tämän vanhan tutun oven ja istuin aamukahville. Antamaan itselleni hetken aikaa sopeutua ennenkuin pakkaan jälleen kerran elämäni laatikoihin.

Ensi viikosta alkaen yritykseni postinumeron kahdeksikko muuttuu kakkoseksi.

pienistä asioista suuri ilo

Satunnainen (ja vapaasta viikonlopusta johtuen myös keskeytymätön) aamukahvisurffailuni johdatteli minut äsken ihastuttavan pienen löydön jäljille. Paino aidosti sanalla pienen sillä katsokaas mitä Ikeasta löytyy nykyään.

Kyllä. Kaikki blogiklassikkotuotteet nukkekotikoossa! Jopa se matto! Kuka lähtee mun kanssa Ikeaan?

Kuva lainattu Ikean sivuilta.

///

HUSET - Nukkekodin kalusteet

O:n nukkekodin nykyisetkin kalusteet ovat Ikeasta

ötökkä katossa

Satuin mainitsemaan äidilleni, että Stockmannilla* olisi ihana Ivana Helsingin Lento-varoitin* kantistarjouksessa ja että se näyttäisi huomattavasti paremmalta kuin olohuoneen näkyvimmälle paikalle sijoitettu tavisvaroittimeni. Äitini totesi siihen, että he ovat joskus moisen kapistuksen saaneet lahjaksi eikä sillä ole oikein mitään paikkaa. Tänään ötökkä sitten lennähti olohuoneen seinälle katonrajaan ja vanha varoitin sai lähtöpassit. Pieni mutta mukava muutos tämäkin. Pidän siitä, että arkiset ja tarpeelliset asiat näyttävät kauniilta ja tässä tapauksessa toiveeni toteutuu kyllä täysin.

*Myin sieluni markkinavoimille, joten nämä ovat mainoslinkkejä

kynäpurkkeja ja kissanleluja

Viihdettä on revittävä sieltä mistä sitä eniten saa kun molemmat ovat kipeinä. Sängynpohjallakaan ei malteta koko päivää maata joten korvaavaakin aktiviteettia on keksittävä. Me olemme tänään yskimisen, aivastelun ja niistämisen lomassa mm. lukeneet läpi kaikki taloudesta löytyneet lehdet ja etenkin mainokset, nukkuneet aivan överipitkät päikkärit, piirtäneet sekä paperille, että kynäpurkkiin, katsoneet kokkausohjelmia ja heittäneet kaikki kissanlelut yksi kerrallaan pitkin olohuonetta.

Onneksi äsken tuli pikkukakkonen ja sen jälkeen alkaa periaatteessa suihkuaika joka saakin viihteellisyytensä takia kestää vaikka iltatoimiin asti minun puolestani. Eikä siitä lämpimästä vesihöyrystäkään varmaan haittaa ole. Kuvasta päätellen meillä voisi yrittää viihtyä myös imuroimalla, O on varmasti samaa mieltä, minä taidan kokeilla sitä kikkaa vasta huomenna.

kaatosateita, keijuja ja graffitihameita

Hupparini ja tositoimiin päässyt graffitihame ovat vieläkin likomärkiä kaikesta siitä sateessa juoksemisesta tänään. Oma mokahan tämä toki on kun kaapista ei löydy kumisaappaita ja sateenvarjokin on teillä tietymättömillä. Onneksi tänään kuitenkin kastuminen kannatti, monessakin mielessä.

Uusi työhuone oli juuri niin huikea kuin ajattelinkin mutta suurempi yllätys odotti tänään pöydälläni kun tulin aamulla (sanomattakin lienee selvää, että muistuttaen uitettua koiraa) töihin. Ihme keijuja meillä töissä käy öisin kun sinne ilmestyy tällaisia Characterin laatikoita ihan tuosta noin vaan ihmisten pöydille. Ja laatikosta löytyy täsmälleen sellainen pieni a-kirjainvalaisin, josta olen haaveillut iät ja ajat!

Olin oikeasti aivan äimänä, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu kunnes ystäväni J tunnusti, että kyseessä on yllätyssyntymäpäivälahja hieman jälkikäteen toimitettuna. Ei varmaan tarvitse alleviivata, että J tuntee makuni aika hyvin. Eikä varmaan sitäkään miten hienolta tämä tulee näyttämään uuden työhuoneen ikkunalaudalla! J, oot paitsi meedio, myös aivan mahtava! Kiitos!

///

Character

blogipallojen paluu

Blogiklassikko Pauli-serkun pallot hukkuivat muutossa ja jos totta puhutaan, minä luulin pitkään niiden jääneen O:n huoneeseen vanhaan kotiin. Ystäväni kyseli hiljattain, että haluaisinko vaihtopalloja koska heiltä oli hajonnut se varsinainen valosarjaosa ja toi työhuoneelle kasan valkoisia ja kermanvärisiä palloja. Samaan aikaan minun valosarjani teki ihmepalaamisen ja löytyi yllättäen vanhempieni luota.

Äsken kävin askartelemassa uudet vaaleat pallot keltaisten paikalle ja koko härvelin kuolemaa uhmaten kiikkerällä tuolilla seisten, apukäsien ja -tassujen ristitulessa parvekkeen kattoon. Vain huomatakseni ettei minunkaan valosarjani toimi. Noh, onhan se kivan näköinen tietysti näinkin.

home sweet home

Sieltä se vain jostain puskee kuitenkin se pesänrakennusvimmakin. Yrttihyllyt ja Vincentin kokoaminen eivät ole olleet ainoat muutokset kotipesässä. Ei täällä nyt tietenkään mitään kovin massiivista voi näissä neliöissä tehdä mutta jotkut asiat löysivät taas paremmin paikkansa.

O:n maalaama taulu pääsi sohvan yläpuolelle. Oikeastaan säästelen tuota paikkaa eräille ihanuuksille, jotka pelastin roskistuomiolta mutta niin suurten kehysten löytäminen kohtuuhinnalla on osoittautunut hieman haastavaksi. Siihen asti siis nautimme O:n varhaisen kauden tuotannosta ja täytyy myöntää, että kyllähän tuo väripläjäys kummasti koko huoneen ilmettä piristää.

Muutkin muutokset ovat yhtä simppeleitä. Valokirjain muutti ikkunalaudalle rennosti nojailemaan, kuiskuttelemaan kahvikoneen kanssa salaa.

Pöydälle nostin pitkästä aikaa taas tarjottimen ja kasasin siihen pikaisen blogiasetelman. Itäneen sipulin säilyketölkissä, muutaman ruttumukin ja kermakon.

Suolakidelamppu muutti valkoisten rivitalojen kaveriksi ja nyt sen johtokin ylettyy pistokkeeseen asti. Ja O laittamaan sen päälle.

Nyt tarvitaan enää se teollisuusvalaisin ja joku kätevä ja pätevä puuseppä auttamaan unelmieni sängyn rakentamisessa. Ja kröhöm, se lamppu Vincentiin.

Tehdäänkö teillä minimuutoksia koko ajan vai mieluummin kerralla kaikki uusiksi?

hyllytetyt

Kuten hehkutin sivulauseessa, sain vihdoin ne yrttihyllyt keittiön kattoon kiinni. Sain tosin heti myös erään kaksilahkeisen kommentin, että kai minä tiedän, että hyllyt tulevat yleensä seinään eivätkä kattoon. Pyh, nämä kyseiset hyllyt kuuluvat nimenomaan koukuilla kattoon ja sulostuttavat nyt keittiötä vihreillä asukkaillaan.

Asukkaat puolestaan ovat laiskuussyistä suurimmaksi osaksi suoraan lähikaupan vihannesosastolta ja kaksi keskimmäistä puolestaan niitä O:n ja minun toissavuotisista siemenistä kasvatettuja. Molempi parempi, kunhan ovat vihreitä ja mielellään syötäviä.

Mitään kukkia en edelleenkään kotiini halua mutta kasvit tuovat tänne kuitenkin jotain sellaista tunnelmaa, jota olen kaivannut. Ylärivi odottelee vielä asukkaita mutta alarivinkin täyttäminen muutti keittiön ilmettä kummasti. Ja nämähän näin avokeittiöstä näkyvät muuallekin olohuoneeseen koko ajan mikä ei haittaa ollenkaan.

Hyllyt itsessään ovat ne täälläkin moneen kertaan nähdyt kierrätysmateriaaleista valmistetut pleksit rautalangoin. Jokin näissä tekstinpalasissa ja keveässä ulkomuodossa puhutteli minua silloin samantien ja edelleen. Sijoituspaikkakin oli tiedossa heti kun näin tulevan keittiöni. Sen kaappien ja ikkunan välissä kun on täydellinen kapea railo kuin näille tehtynä.

Nyt ei tarvitse enää kuin onnistua pitämään nämä hengissä. Onneksi lähikauppa palvelee tarvittaessa joka päivä.