perinnöllistä

Kun uudet keltaiset kumisaappaatkaan eivät riitä, on siirryttävä järeämpiin aseisiin. Tai ainakin korkeampiin korkoihin.

Sen täytyy olla jollain lailla perinnöllistä.

kenkiä, kalloja ja kitty

Siivouspäivän saldo oli itseasiassa odotettua pienempi ja isompi. Koska tarkoitus oli saada mahdollisimman paljon tavaraa ja vaatetta vain pois varastoista tilaa viemästä, yritin pitää hinnat kohtuullisina ja tulinkin tosiaan yhtä kassia vähemmän kantaen takaisin toimistolle. Ostoksetkin oli tarkoitus pitää minimissä ja hankkia ainoastaan todella tarpeellista, jossa onnistuinkin yli odotusten.

Kahden euron (!) syyskenkien lisäksi toimistolle muutti mm. keraaminen pinstripe-kuvioitu pääkallo. Kuka nyt voisi elää ilman tällaista, hä?!

Lisäksi aivan loppumetreillä bongasin jotain niin kamalaa, että se on jo ihana tai toisinpäin. En vieläkään oikein tiedä, onko Hello Kitty -juomapullohanajärjestelmä kammottava vai kammottavan hieno mutta tänne se muutti joka tapauksessa. Vesikanisteri kun on pakollinen joka tapauksessa täällä keittiöttömässä toimistossa. Ystäväni lupasi kuitenkin hätätapauksessa adoptoida tämän, jos alan kallistua sen kannalle, että se on sittenkin enemmän kamala. Jään miettimään asiaa, mitä mieltä sinä olet?

*Kittyn vieressä poseerava juomapullo saatu töiden kautta.

prinsessoja ja värikoodauksen aatelia

Tämän täytyy olla värikoodauksen aatelia. Mustavalkoisen minimalistista visuaalista ilmettä noudattavan Onno Helsingin kanssa palaveritkin ovat näemmä monokromaattisia. Ainakin kahvikuppien ja koneiden osalta. Puheenaiheet sen sijaan seilasivat kaikissa mahdollisissa sävyissä.

Oman värinsä täällä meidän olohuoneessamme pidettyyn palaveriin toi pieni Prinsessa Hilloposki kruunuineen ja korvakoruineen päivineen. Muutamissa muistiinpanoissakin näkyy kuninkaallinen kädenjälki. Kyllä kelpasi juoda kahvia vaihtuvan taidenäyttelyn ja nonstopina tarjoiltujen puisten leivosten keskellä.

///

Onno Helsinki Facebookissa

kun kumisaappaiden etsintä karkaa käsistä

Kaikki alkoi erään lukijan vinkkaamista rain level -saappaista, jotka saivat minut vakavasti harkitsemaan ensimmäisten aikuisiän kumisaappaideni ostoa. Toinen varteenotettava syy ovat aamuihin rantautuneet, käytännössä vuolaita tulvia muistuttavat syyssateet joiden jäljiltä olen jo useina päivinä saapunut töihin litimärissä sukissa. Jollain ilveellä olen tähän asti pärjännyt saappaitta mutta nyt myönnän, että minun on ehkä taivuttava luonnovoimien ja ulkona viihtyvän kolmivuotiaan edessä.

Sivusilmääni osui myös Elloksen kuvastosta eräs puolivartinen peruspari, joka nyörityksineen sopisi mainiosti meikäläisen varpaiden suojaksi sateisiin. Rain leveleistä kuitenkin innostuneena päätin vielä juuri ennen tilausta googlata hieman mitä muuta on tarjolla. Lähinnä ajattelin löytäväni ehkä hieman hauskemman malliset saappat nyörein varustettuna.

Ja voi jestas että olikin muuten tarjontaa, nyöreillä ja ilman. Tiesin kyllä, että näitäkin, kuten kaikkea muutakin arkipäiväistä, on saatavilla kukkakuoseista leoparditäplillä varustettuihin pareihin asti mutta hämmennyin mykistyin Ebayn valikoiman edessä silti.

Suurimman siivun tarjonnasta nyörien ja perusprinttien sijaan haukkasivat yllättäen täysin käsittämättömät kengät. Ensisilmäyksellä pidin läpinäkyviä enemmänkin maihareita muistuttavia rain bootseja aivan pelletouhuna mutta noin kolmen ja puolen minuutin selailun jälkeen olin jo aivan myyty. Liukuvärjätyt läpinäkyvät sadekengät! Mikä keksintö!

Tuollaiset on kertakaikkiaan pakko saada jos kerran kumisaappaat on ostettava kuitenkin. Nyt pitäisi enää päättää minkä värisenä. Tosin täytyy myöntää, että eniten kutkuttelevat kuitenkin nämä harmaat ja mustat versiot.

Kolahtaako kirkas kumikenkä vai oletko enemmän perinteisen parin kannalla? Nokiat niiden olla pitää vai maihareille mahdollisuus?

Kuvalainat: Betterlivingthroughdesign, Ellos, sekä Ebaysta täältä, täältä, täältä ja täältä. 

kunhan ei kiristä eikä ole keltainen

Aiemmin sitä jaksoi jotenkin panostaa pukeutumiseen festareilla sun muilla riennoilla. Nykyään kun useimmiten on kyseessä ainakin jonkinasteinen työkeikka ja unienkin vähiin jääminen on etukäteen tiedossa, tulee mukavuus kyllä ehdottomasti etusijalla.

Hiihtelin koko Flown hyvin samoissa vaatteissa kuin normaalistikin töissä, vaihdoin vain alinta mustaa toppia, mustia alusvaatteita ja mustia sukkia. Mitä joustavampi ja väljempi, sen parempi. Näissä vermeissä tungin väkijoukon sekaan, juoksin ympäri festarialuetta ja otin pienet torkutkin takahuoneen toimistotuolille käpertyneenä.

Hiuksetkin saivat elää vapaasti omaa elämäänsä motolla mitä pörröisempi, sen parempi. Mitä vähemmän sitä yrittää pistää johonkin sliipattuun kuosiin, sitä helpompi se on pörröttää takaisin. Ehdoton pelastaja oli jo aiemminkin hehkuttamani Four Reasonsin Silver Mist sillä takkuinen ja sekavakin pehko on heti coolimpi kun sen väri on harmaa eikä kusenkeltainen.

pihalla ja päiväkodissa

Painajaismaisen yön jälkeen koitti ensimmäinen päiväkotiaamu. Luojan kiitos päiväkodissamme noudatetaan asteittaista, pehmeää tutustumista sillä me olimme myöhässä, unenpöpperössä ja muutenkin vähän pihalla. Tai oikeastaan aika paljonkin pihalla, tämän päivän ohjelmaan kuului ulkoilu päiväkodin pihalla ja siellä me sitten olimme molemmat. Uskon, että minä olin kyllä enemmän pihalla kuin O. Ainakin henkisesti. Ilmeisesti se ei kuitenkaan välittynyt ulospäin sillä minua luultiin kaksi kertaa eri ihmisen toimesta henkilökunnaksi. Se ei tosin poistanut vaan enemmänkin lisäsi hämmennystäni.

Olo oli aika orpo ja sisäänkin tultiin väärästä portista. Ihan tavalliset, pienet jutut tuntuivat hankalilta. Mihin voi jättää rattaat, mihin aikaan se ulkoilu nyt alkaa, mistä ovesta mennään sisään, ketkä kaikki olivatkaan töissä O:n ryhmässä. Loppujen lopuksi O kiipesi, hyppi, laski liukumäkeä ja teki vähän tuttavuuttakin tulevaan ryhmätoveriinsa kotileikin muodossa. Minä hapuilin siinä odotellessa varovaisesti omia tunnelmiani. Haikeutta siitä, että tästä se putki sitten alkaa, iloa siitä, että O meni jo jonkun verran reippaasti mukaan leikkeihin. Hämmennystä siitä, että minun pitäisi olla O:lle esimerkkinä, peruskalliona, joka tietää mitä tehdään ja olen aivan yhtä uppo-oudossa tilanteessa itsekin eikä minulla ole suoraan sanoen aavistustakaan siitä mitä pitäisi tehdä. Sisätossut olin sentään onnistunut ostamaan ajoissa mutta nekin unohtuivat kotiin.

Tämä päivä tuntui suoraan sanoen ehkä hieman liiankin kevyeltä. Suuremmat koitokset ovat varmasti  edessä loppuviikosta kun siellä päiväkodissa pitäisi olla ilman minuakin. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Mietin sitäkin, että olisiko sitten kuitenkin pitänyt jäädä jo tänään pidempään, ehkä lounaalle kun kaikki sujui niin hyvin. Toisaalta nyt ensikosketus oli kevyt, positiivinen, rauhallinen ja mukava näin.

Oikeastaan minua ei niinkään jännitä O:n puolesta vaan suoraan sanoen haluaisin vain jakaa kaikki nämä tunteet toisen aikuisen kanssa. Tai hitot, olisin halunnut seisoa siellä kiipeilytelineen vieressä sen toisen aikuisen kanssa enkä yksin. Yhtä aikaa ylpeänä ja ihan pihalla.

eikö sillä oikeesti oo muita hameita -hame

Kesän asukuvia katsellessa ei ole millään tavalla epäselvää mikä on tämän kesän käytetyin (ja pestyin, kissankarvaisin, kulahtanein ja eniten elämää nähnyt) vaate. Käytännössä olisi voinut poimia minkä postauksen tahansa, siitä asti kun tuli tarpeeksi lämmintä ja siellähän se pönöttää. Tai tavata minut sattumalta minä tahansa päivänä töissä, kaupungilla tai yöelämässä ja se olisi ollut poikkeuksetta päällä.

Hame ei ole pelkästään minun suosikkini vaan se on saanut myös terveisiä sekä fanin. Koska kiinnostus (omani ainakin) on yllättävän suurta siihen nähden, että kyseessä on viime talven alerekkilöytö Gina Tricotista, päätin omistaa kyseisessä kangaspalalle ihan oman (fani)postauksen. Hame löytyi tosiaan sattumalta, maksoi muutaman euron, eikä paukkupakkasten aikaan tullut mieleenkään, että siitä kehkeytyisi näin perustavanlaatuinen osa kesägarderobia. Käyttöönkin se tuli kesän alussa vain siksi, että jotain muuta oli pyykissä sinä aamuna ja päätin kokeilla miltä se näyttää. Ja kuten tiedätte, käyttöön se jäi.

Kyseessähän on itseasiassa jonkinlainen Gina Tricotin hameen strereotyyppi. Trikootuubi muutamalla saumalla siellä sun täällä, saa kaikissa väreissä ja kuoseissa hieman vuodenajan ja uutuusprinttien mukaan vaihdellen. Itseasiassa minulla on tästä kaksoiskappale töissä odottamassa värjäyskokeiluja, sekin alerekiltä kotoisin. Väittäisin, että näitä saa kyseisestä puljusta melkein yhtä suurella todennäköisyydellä kuin tämän näkee minun päälläni, eli aina.

Aion tosin näin postauksen loppuhuipennukseksi kumota tuon Arial Boldilla kirjoitetun otsikon, yllättää teidät kaikki ja kertoa, että vaikkei siltä näytä, minulla on muitakin hameita. Ainakin nyt kun shoppailin eilen, heräteostos tämäkin. Aika näyttää onko tästä haastajaksi.

Ja suoraan sanoen ensimmäistä kuvasarjaa katsoessa saattaa hiipiä myös mieleen, että kenkävarastoni näyttää sekin huolestuttavan suppealta. Pitäisiköhän sitä lähteä käymään uudestaan kaupungilla...?

babiatorseja ja pikkumyylimsaa

Pehmeänä laskuna arkeen pidimme eilen jälleen ollaan pois töistä ja tehdään jotain kivaa -päivän O:n kanssa. Saimme seuraamme myös mahtavan J:n ja uskokaa pois, sitä ehtii yllättävän paljon vaikka pääseekin liikkeelle vasta puolilta päivin. Vetoan osittain desibeleiltään korviahuumaavaan tennaririitaan, jossa O oli eri mieltä itsensä kanssa siitä mitkä kengät laitetaan.

Loppupäivä koostui päämäärättömästä hengailusta, väliin jääneistä päikkäreistä, Kampinkeskuksen salaateista ja ainoan alle metrin mittaisen vaatimuksesta myös pitkästä leikkipuistoilusta. Ehdimme myös ex tempore -shoppailla ja vaikka heräteostosbudjettini ei aivan venynytkään siihen ihanimpaan mekkoon, tarttui mukaan muutama muu hieman kukkaroystävällisempi juttu.

Kampinkeskuksessa näkyi myös jotain tuttua ja pitihän sitä nyt poseerata sen kanssa samassa kuvassakin. Tarkemmin katsoen vierestä löytyi vielä jotain muutakin minun työhuoneeltani maailmalle lähtenyttä.

Aion myös vakaasti olla samaa mieltä tuon sloganin kanssa. Tulevaisuutesi on häikäisevä. Babiatorsien* käytön olen ulkoistanut O:lle.

Koska minulla ja J:llä oli maha täynnä salaattia ja O:lla Mummun makaroonilaatikkoa, olivat puistoilueväät pääosin nestepitoisia. Näillä jaksoi kuulkaa yllättävän hyvin. Mainittakoon, että muumi- ja muutkin limut ovat meillä aika harvinaislaatuinen eväs joten voitte kuvitella sen riemun kun O sai pikkumyypullonsa.

O myös aikaisti jokailtaisen raivarinsa jo puistosta lähtemiseen ja kotiin päästiin yllättävän hyvässä järjestyksessä. Huudettuaan kuin syötävä, O nukahti joten kärräsin rattaat merenrantaan melkein kotiovella ja nautin torkkujen verran rauhaisasta istuskelusta. Kotiin päästyä iltamakaroonilaatikkoakin maistui iso lautasellinen vauhdikkaan päivän jälkeen eikä untakaan tarvinnut kovin kauan narrata.

Kaikin puolin jälleen kerran olen iloinen ja ylpeä siitä miten mahtavaa seuraa O on melkein paikassa kuin paikassa raivareista huolimatta. Ja J tietysti myös!

*Babiatorsit saatu töiden kautta

poit, bikinit ja pari painotiedostoa

Flipflopit, poit ja bikinit pakattu. Enää pari painotiedostoa ja sitten siirryn hetkeksi Keski-Suomen järvenrantamaisemiin. Palataan asiaan kun kyllästyn hyttysenpuremiin ja varpaiden pyörittelyyn hiekassa.

balleriinapakkomielle

Vaikka auki repsottavat tennarit toimivatkin mainiosti kesäasun kaverina, toivat lämpimät säät heti mieleen myös balleriinat ja valitettavasti myös sen, että viime kesän hittikengistä ei ole enää tänä vuonna jatkajiksi. Lähdin siis metsästämään niille seuraajaa mutta touhu osoittautuikin yllättävän hankalaksi. Olen käyttänyt samanmallisia kenkiä jo monta kesää, ostanut aina uuden parin puhkikulutetun tilalle.

Jälleen kerran kiikarissa oli täsmälleen samanlainen pari tai ainakin samanmerkkinen vaikka sitten hieman eri väreissä. Jostain syystä himoitsemiani kenkiä ei vain näytä olevan enää olemassa koossa kolmekymmentäyhdeksän. Kolmeseiskan jalalle olisi kyllä löytynyt valinnanvaraa yllin kyllin mutta koska varpaiden katkaisu ei ole vaihtoehto, jouduin pohtimaan korvaavia kenkiä.

Pikagooglaus tuotti tulosta ja huomasin, että korkopuolella luottomerkikseni noussut Iron Fisthän tekee muutakin ja mm. siis aivan syötävän suloisia balleriinoja. En kuitenkaan halua niihin liikaa väri-ilottelua vaan toivoisin enemmänkin sellaisia kaiken (mustan) kanssa sopivia kenkiä. Niinpä kirkuvimmat vaikkakin herkulliset limenvihreät zombiet sun muut ovat kyllä poissa laskuista heti kättelyssä.

Sitten löysin haluamani, mustat, selkeät ja hienoisella mausteella olevat tossukat. Vaan arvaapa mitä, ei niitäkään saa minun koossani mistään. Sen sijaan sitä kolmeseiskaa näkyi kyllä löytyvän kuin tätä ironiaa alleviivatakseen. Lopulta minulle valkeni, että ei niitä kolmeseiskojakaan niin vain voi ostaa, on  kaikkialta loppunmyyty tuo malli. Lohdutuspalkinnoksi samasta mallista on kaksi eri versiota mutta itse en halua kenkien olevan avoimet kärjestä. Eipä sillä, ei sitäkään versiota saa enää mistään.

Nielin pettymykseni ja suuntasin katseeni yleiseen hakuun Ebayssa ja tokihan sieltä balleriinoja löytyy, ei siinä mitään. Minulla on vain aika nirso maku ja jokaisessa tuntui olevan jotain vikaa, milloin väri ja milloin malli. Vihdoin bongasin kevyet, taiteltavat jumppatossuja muistuttavat kengät ja päätin, että piru vie, nuo minä hankin. Olin jo tilaamassa mustia kunnes huomasin saman valmistajan hopeanväriset yksilöt ja pistin ne samantien tulemaan.

Et voi edes kuvitella pettymystäni kun kengät saapuivat ja minulle valkeni, että olin mennyt sekaisin US- ja UK-kokojen kanssa. Ne ovat auttamattomasti liian pienet ja etsivät nyt sitten uutta kotia (vink vink). Minua harmitti tämä kömmähdys sen verran paljon, etten ainakaan heti viitsinyt tilata samaisia tossuja isommassa koossa. Kun muutaman päivän toivuttuani meinasin näin tehdä, ei sitä isompaa kokoa enää saanut. Tämä alkaa tuntua jo oikeasti hieman veetuilulta maailmankaikkeuden taholta. Minut on siis tuomittu repsottaviin tennareihin koko kesäksi.

Minua viehätti Iron Fisteissä erityisesti tuo vetoketjuyksityiskohta, joten siitä inspiroituneena vaihdoin hieman hakusanaani ja aloinkin etsiä vetoketjuin koristeltuja kenkiä. Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta, yhdet luottokorkkareistani ovat juuri tällaiset ja muutamasta laukusta ja korustakin löytyy samaa henkeä. En ole vain tullut ajatelleeksi, että sama saattaisi toimia myös balleriinapuolella.

Vihdoin löysin etsimäni. Niitä ei vain valitettavasti ole olemassakaan mustina mutta koska koko balleriinapakkomielteeni oli jo muuttanut muotoaan niin monta kertaa, päätin joustaa periaatteistani ihan kunnolla ja pistin tilaukseen villin harmaan leopardikuosin. Kokoasiassa teki hieman tiukkaa nytkin, tasan minun jalkani kokoa ei ollut enää varastossa mutta asiakaspalautteessa mainittiin kenkien olevan todella pientä kokoa joten otin riskin ja tilasin hieman liian isot.

Viime viikolla ne vihdoin saapuivat ja mikä parasta, ne ovat täsmälleen sopivat. Ja tietysti muutenkin aivan ihanat. Siitäs saitte kenkäkeijut, minä aion liihotella tämän kesän leopardikuosissa ja vetoketjuissa. Jollain oudolla tavalla näissä yhdistyvät oikeastaan kaikki noiden mainitsemieni vaihtoehtojen hyvät puolet. Luojalle kiitos Kathy van Zeelandista.