20130823

karvakorvat parrasvaloissa

Vaikka karvakasat täällä tasaisin väliajoin vilahtavatkin, ajattelin antaa niille myös hetken parrasvaloissa hieman tarkemman esittelyn kera. Olkaa hyvä, tässä ovat taloutemme karvankylväjät.

Rukkanen, tuo sohvaperunoiden kuningas, viilipyttyjen viilipytty on nimensä mukaisesti rauhallinen löllykkä, jonka löytää useimmiten levällään pitkin pituuttaan joko sohvalta, sängystä tai muusta pehmeästä paikasta. Jos ruokakuppi on myöhässä, sen kuulee kyllä. Rukkanen ei varsinaisesti mau'u vaan määkyy ja rääkyy oudolla äänellään, jonka sointi on sen verran tehokas, että sen kuulevat kyllä varmaan naapuritkin. Ainakin se kuuluu parvekkeelta alas kun tulemme kotiin.

Rukkanen on tietysti vain kutsumanimi, ragdoll-poika on oikealta nimeltään Starring Licht en Schauw. Hollantilaisen isän takia valitsimme nimen hollanniksi, se tarkoittaa siis valoa ja varjoa. Valot ja varjot puolestaan tulevat siitä, että Rukkanen yrittää kovasti olla sininaamio bicolor mutta sen nenämerkki on vähän vinksallaan. Tasaisen keskitetyn kolmion sijaan Rukkasella on puolet nenästä valkoista ja puolet sinistä. Alunperin minä oikeastaan etsin ruskeanaamioista tyttöä mutta yksi kuva ja myöhemmin livetapaaminen vahvisti kyllä, että tässä se on. Rukkanen tuli ja hyppäsi pienillä pehmoisilla tassuillaan ja sinisillä silmillään suoraan sydämeen.

Riesa puolestaan muutti meille vähän samalla kaavalla. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että yksi kissa on riittävästi eikä suunnitelmissa ollut eläintarhan kasvattaminen. Sitten vastaan tuli kuva pienestä, kämmenenkokoisesta pikimustasta möykystä, jolla on vain puolikas häntä. Olin myyty ensisekunneista alkaen vaikka matka meille sisälsikin vielä pitkän odotuksen, eläinlääkärin tarkastuksen sekä selän röntgenkuvauksen. Puolikkaan hännän kanssa syntyneellä voi sama vaiva siirtyä myös selän nikamiin ja ilman toimivaa selkärankaa ei elämä ole elämisen arvoista jos sattuu olemaan kissa. Onneksi Riesan selkä on aivan priima ja niin meille muutti pieni sähikäinen laumaa kasvattamaan.

Riesa ei, kuten Rukkanenkaan, mau'u normaalisti vaan muistan kun se oli juuri tuotu ja se istui tuolilla ja kuului pieni kimeä "i". Katsoimme molemmat P:n kanssa toisiamme, nostimme kulmakarvojamme ja kysyimme, että kuuluiko se oikeasti tuosta kissasta. Rukkasen rääyntään tottuneelle pieni ii oli omituista. Nyt siihen on jo tottunut. Riesasta lähtee kaikenlaisia erilaisia i-kirjaimia mutta i:tä ne ovat kyllä poikkeuksetta aina. I. Iiiiiih. Iu. Ih. Iiii.

Riesa on kaveriaan raisumpi ja vauhdikkaampi. Näin sisäkissan elämässä tuo puuttuva hännänpuolikaskaan ei niin haittaa. Häntähän on kissan tasapainon kannalta elintärkeä ja kyllä Riesastakin tarkkaan katsoen sen pienen keskivertoa kömpelömmän liikkumisen huomaa. Riesa itse ei luultavasti tiedä tuon taivaallista siitä, että häneltä muka puuttuu jotain. Tai ainakaan se ei menoa eikä vauhtia hidasta kyllä pätkääkään.


Toimeen kissat tulevat vähän vaihtelevasti. Mitään maailmansotaa meillä ei enää ole, Riesa on pienestä asti pistänyt kovan kovaa vastaan. Ruokakupilla ei kuitenkaan käydä yhtä aikaa ja vierekkäin nukkumiseenkin jätetään aina jonkinasteinen hajurako. Siihen nähden kuitenkin, että Rukkanen ehti kuitenkin olla talon diktaattori muutaman vuoden, ovat karvakasat sopeutuneet toisiinsa mainiosti. Mitään sydänystäviä ja pesukavereita heistä ei tule koskaan mutta senkin käyttämättömän rakkauden ne purkavat molemmat meihin ihmisiin. Etenkin O:hon, joka on nyt jo luonut aivan käsittämättömän hienon suhteen molempiin kissoihin. Ja kissat häneen.

Lisää postauksia, joissa kissat vilahtavat, löydät tagilla kissat eli täältä.

1 kommentti:

Kerro ihmeessä!