20130209

kakkua ja kiharoita

Aina sama laulu. Mitä ihmettä mä laitan päälle. No, tänään laitoin neljävuotisjuhlille ihan simppelisti mustan hameen ja Amsterdamista ostetun turkoosiharmaan ötökkätopin. Siitä on tullut luottovaate, juhlava mutta omaperäinen, ihana päällä, mahtuu kakkuakin mahaan kasapäin eikä ole niin nuukaa kun on väljää mallia. Siis sekä toppi, että omistaja.


Tukkaan yritin vääntää kikkuroita, ajattelin, että näyttäisi hauskalta jos toinen puoli on ihan sliipattu ja toinen rentona kihararyöppynä. Olisihan se näyttänyt jos ne eivät olisi lässähtäneet heti alkuunsa kotona edestakaisin säntäillessä. Eivät tainneet olla oikein aineet ja välineetkään kohdallaan kun niin harvoin mitään tällaista käherrystä tulee tehtyä. Ajatus on tärkein ja sitä rataa.


Korttikin on aika minimalistinen, O:n taiteilusta saksittu nelonen ja sisällä nelinkertaiset onnittelut. Päivänsankari oli kuitenkin varsin mielissään jätesäkkiin jesseteipillä (arvatkaapa vaan, ovatko kaikki pakkaustarvikkeet työhuoneella kodin sijasta ja arvatkaapa vaan muistinko sitä kun lähdin perjantaina töistä...) pakatusta virvelistä. Varsinainen äijäpaketti sanon minä.

Ja varsinaiset olivat kyllä juhlatkin. Menoa, meininkiä ja sitä kakkua riitti niin paljon, että O karjui koko kotimatkan kurkku suorana, että ei mennä kotiin.



2 kommenttia:

  1. Pakko nyt tulla kertomaan tää tännekin. Näin sitten viime yönä unta, että olit tehnyt uuden nukkekotipostauksen, kun sitä oli taas muutettu. Tekstissä selitettiin, kuinka ylin kerros oli "varattu" perheen aikuisille, keskimmäinen O:lle ja, että uusi lisätty alin kerros uudelle asukkaalle. Siellä sitten tuhisi uusi pieni vauva*, jonka nimi oli oikeasti kuulemma Tim, mutta aioitte kutsua muksua Otoksi :D

    (*unilogiikkaa parhaimmillaan; muksu oli siis ihan oiken vauvan kokoinen, vaikka jotenkin sinne nukkekotiin täydellisesti myös sopikin:D)

    S

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!