20090927

ukot ja ukkelit

En kertakaikkiaan ymmärrä miksi komeita nuoria miehiä heidän omat rakkaansa kutsuvat ties miksi. "me aateltiin ukkelin kaa mennä Kreikkaan ens kesänä" Ukkelin? Harvahampaisen kaljuuntuvan, kumarassa kulkevan langanlaihan satukirjahahmon kanssa?

"ukon kans oltii eile Särkänniemessä" Ukon? Kuusikymppisen, jurottavan, tuohivirsujärkeleen kanssako?

Oma lukunsa ovat sitten vielä nämä käsittämättömät suomen sekaan tungetut ja taivutetut boyfriendit ja ah niin raikkaat ja nuorekkaat poikkikset. Niin imelää kuin se joidenkin mielestä onkin, mieluummin jopa lukisin kultamussukoista, muruista ja kultseista kuin näistä ukkeleista ja poikkiksista. Etenkin tuo ukkeli saa selkäpiin karmimaan ja luotaantyöntävällä varmuudella on mielikuvissa viimeinenkin ripaus nuoresta poikaystävästä tai avopuolisosta tiessään.

Minulla on kulta, avo ja joskus harvoin avokki tai puolisko. Jälkimmäiset näistä alkavat jo lähestyä tuota maagista ällörajaa. Vaikka kotona kutsunkin pääosin kullaksi, muualla on helpointa puhua P:stä. Vähän vieraammat kuulevat sitten siitä avosta.

2 kommenttia:

  1. Heh..joo tunnustan kutsuvani rakasta aviomiestäni Ukkeliksi. Vaikkei vastaakaan kuvailemaasi tyyppiä ollenkaan. Ja kutsun edelleenkin :D

    Upea blogi sinulla! Saat minusta vakilukijan.

    Terv. erään Ukkelin kulta

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että tekstit herättävät keskustelua ja vastahankaisuuttakin. :D Pidän siitä suuresti. Tervetuloa lukemaan, toivottavasti saat irti jatkossakin tästä blogista jotain.

    Terveisiä ukkelille. :D

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!