20130528

hajanaisia ajatuksia aamuyön tunteina

Viime yönä mietin miten koko elämä voikaan kääntyä ympäri niin nopeasti. Enpä olisi tammikuussa uskonut, jos joku olisi kertonut missä olen toukokuun lopussa. Välillä minulla on sellainen olo, kuin olisin vieraana omassa elämässäni, ohikulkumatkalla jonkun toisen luona, lainaamassa hetkisen sohvaa, keittiötä, ikkunasta avautuvaa näkymää.

Kulisseissa kuohuu vielä paljon enemmän kuin haluan tai saan täällä kertoa, muutenkin kuin parisuhdemielessä. Epätodellisuuden tunne kätkee sisäänsä myös hyviä asioita, mahtavia uutisia mutta yhtä kaikki sellaisia, joiden sulattelu vie aikaa. Kuten sanoin, jos joku olisi kokonaisvaltaisesti valottanut tammikuussa, missä olen toukokuun lopussa olisin ehkä saattanut jopa nauraa. Nyt ei varsinaisesti naurata ellei tiettyjen asioiden surkuhupaisuutta lähentelevää absurdiutta lasketa.

Vaikka kaikki on edennyt salamannopeasti, joinain hetkinä kuitenkin tuntuu siltä kuin asioista olisi paljon kauemmin jo aikaa. Ihmiset haalistuvat, muuttuvat oikeiksi nimiksi puhelimen muistissa, puhelutkin hoidetaan pääosin virka-aikaan ja asiallisen ympäripyöreissä merkeissä. On vaikea muistaa vanhaa osoitetta, niitä huoneita tai haaveita joita silloin oli. Aika tekee sen mikä ajan täytyy tehdä.

Jotta on tilaa kaikelle sille uudelle, jota tulee ovista ja ikkunoista. Olen yhtä aikaa varma ja epävarma, yhtä aikaa tunnen itseni ja olen hukassa. Tiedän kyllä mihin olen menossa mutta en ole ihan varma, onko minulla oikeat kengät siihen. Haluaisin samaan aikaan olla jo perillä mutta toisaalta myös hidastaa tahtia, jotta pysyn kyydissä mukana.

Suorastaan toivon, että joku tulisi kertomaan missä olen vaikkapa lokakuun lopussa. En uskoisi kuitenkaan.

5 kommenttia:

  1. Tämä oli, kuin suoraan minun mielestäni tämä teksti. Kiitos, kuin puit ajatukseni sanoiksi. Tuolta melkein minustakin tuntuu!

    Kaikkea ihanaa sulle!

    VastaaPoista
  2. Jaksamista myös sinulle <3

    VastaaPoista
  3. Kirjoitat kuin suoraan minun elämästäni. Kun ei enää jaksa, on vaan pakko uskoa, että joskus on paremmin. Kiitos Sinulle kun jaat vaikeaa asiaa tuntemattomille ihmisille. Helpottaa edes vähän.

    -S

    VastaaPoista
  4. Teksti olisi voinut olla kuin omani - puolitoista vuotta sitten. Olin ihan hukassa, epätodellisen tunteen vallassa, yhtäaikaa innostunut ja pelokas. Mutta onneksi elämä kuljetti oikeaan suuntaan, ja antoi juuri sopivat kengät tuon matkan kulkemiseen. Tämä ajanjakso elämässäni kesti vajaan vuoden. Nyt en voisi olla onnellisempi siitä - että uskalsin.

    Joten ainoana neuvona sanonkin; Go for it! Tee juuri niin kuin sydän sanoo - asiassa kuin asiassa!

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa ihan omalta elämältäni vuonna 2006, jolloin tosin itse lähdin kävelemään liki kymmenen vuoden suhteesta. Mutta fiilikset, ne olivat aivan samoja ja kun nyt jälkikäteen muistelen sitä mylläkkää, jossa elin tuolloin, tuntuu, kuin se oikeasti olisi jonkun muun elämä, jota mä vain seurasin vierestä. Tsemppiä!

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!