runoja lauantai-illan ratoksi

Olen lukiessani kaikkiruokainen, faktasta fiktioon, kohti ääretöntä ja sen yli. Sängynpielessä on aina kasa kirjoja ja nukkumaanmeno on ankeaa ilman kesken olevaa teosta. Ainoana poikkeuksena kaikkiruokaisuudesta ovat runot. Niiden suhteen olen nirsompi. Vain aniharva on vuosien varrella koskettanut samalla tavalla kuin muu kirjallisuus. Se maailma ei jotenkin avaudu minulle ollenkaan. Nyt olen kuitenkin löytänyt jotain sellaista, jonka vallaton absurdius on valloittanut minutkin. Tai itseasiassa jopa useita sellaisia. Lauantain myöhäisillan ratoksi ajattelin kertoa niistä sinullekin, josko siellä ruudun toisellakin puolella olisi joku johon nämä kolahtaisivat kerralla.

Sanomalehtirunot bongasin satunnaisella nettisurffailulla jonkin aikaa sitten. Mikä ihana idea! Lehtijuttu jonka ylijäämäsanat on yliviivattu. Jäljelle jäävät muuttuvat mielettömiksi mietteiksi. Olisin kokeillut itsekin mutta tähän hätään en perjantaisen siivouksen jälkeen löytänyt yhden yhtä sanomalehteä. Siispä siteeraan suoraan sivustolta:

/// 

Sanomalehtirunot

_____________________________________

Astetta absurdimpi versio löytyy aika monen arkipäivään kuuluvasta Googlesta. Sen ehdottamat hakusanat ja -lausekkeet kun muodostavat varsin mielenkiintoisia kombinaatioita, googlerunoja, joita on myös koottu omalle sivustolleen. Vai mitä sanot näistä:

///

Googlerunoilija

_____________________________________

Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisempänä, kirjanselkämysrunot, jotka löysin kahden edellisen avulla. Palaamme siis postaukseni alkupisteeseen, lukemiseen. Tätä piti tietenkin kokeilla heti itsekin omasta hyllystä löytyvillä opuksilla.

Fragile Things,

just like tomorrow.

Straight talking.

The Imperfectionists.

///

Book Spine Poetry

_____________________________________

Kuvat viimeistä lukuunottamatta lainattu linkitetyiltä sivustoilta.