20111026

koodeja ja kantoreppuja

Kanniskeltuani O:ta kaksi viikkoa olen uskomattoman vakuuttunut. Minä olen niitä muutaman blogin kommenttibokseissa peräänkuulutettuja vannoutuneita vaunuilijoita (rattailijoita tosin nykyään) ja yllätyin reppuilusta varsin positiivisesti. Kantaminen oli minulle jotain aika kaukaista ja jonkin verran trikooliinalla kokeiltua kun O oli pienempi. Reppu mahdollisti ihan eri tavalla liikkumisen ja uskaltauduin omat odotukseni ylittäen sillä aika kauaskin.

Tavaravuori oli ja on kieltämättä yksi reppuun liittyvistä ongelmista. Sain hienosti vähennettyä tavaroista edes osan ja kannettua ne pienemmässä kassissa mukana. Tässä lienee vielä jonkin verran petraamisen varaa mutta toisaalta tältä kantilta katsottuna rattaissa ja niiden tilavassa alakorissa on puolensa.
Huomasin myös, että valtaosa vannoutuneista reppuilijoista tuntuu olevan vähän pienemmän vauvan huoltojoukkoa. Ehkä siksi tunsin olevani välillä vähän yksin myös pelkojeni ja jännitykseni kanssa siihen liittyen, suostuuko O ylipäätään olemaan repussa. Pieni vauva kun ei vielä kovin paljon protestoi kovaa ääntä lukuunottamatta, repussa tahi ei. Ei O:nkaan kantaminen kolmikuisena liinassa ollut mikään ongelma. Yksivuotiaalla on jo ihan eri tavalla voimaa ja motoriikkaa tunkea itsensä ulos repusta halutessaan. Tätä O ehti myös kokeilla jo sekä juna-asemalla, että bussissa.

Toki myönnän, että jos vaihtoehdot on rattaissa istumaton raivoava kakara joka kuitenkin pitää pahimmassa tapauksessa kantaa, on reppu hieman helpompi vaihtoehto kantaa sitä kyseistä kakaraa. Olisi edelleen mielenkiintoista kuulla kuinka isoja muksuja te kannatte ja missä kohtaa alkavat omat jalat viedä voiton. Jonkin verran tästä olikin jo puhetta mutta kertokaa ihmeessä lisää.


Reppua testasi myös ystäväni S jonka kanssa meillä oli paljon puhetta myös repun ulkonäöstä. Pukeutumiseen panostavina persoonina olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että markkinoille tarvitaan lisää tyylikkäitä kantovälineitä. Vaikka norsut olivatkin raikkaan retroiset kiertuerepussa, on oma valintani ehdottomasti yksivärinen. Pohdimme myös miksei repuissa ja liinoissa näy hippikuosien sijaan vaikkapa urheiluvaatteista ja -välineistä lainattuja materiaaleja ja ratkaisuja. Olisiko tässä jollekin markkinarakoa?
Kaikin puolin olen varsin iloinen, että pääsin kantokiertueelle mukaan (sekä visuaalisessa mielessä, että itsekin kantamaan). En olisi varmaankaan muuten tullut koskaan koko reppua testanneeksi ja nyt ajattelin sellaisen ostaa meille myös omaksi. Kyllä, vannoutunut vaunuilija hommaa hätätilanteiden varalle hätävaran. Tai pääsee ainakin pitkästä aikaa niin Stockan One Wayhin kuin kirppareillekin jonne vaunuilla pääsy on sula mahdottomuus ilman apukäsiä ja usein niiden kanssakin. Ja koska kiertue on meidän osalta nyt tässä, matkaa reppu juuri tällä hetkellä P:n matkassa kohti seuraavaa etappia, Oi mutsilaa (joka ehti myös aloittaa tyyliasioista). Me sillä aikaa O:n kanssa vietämme Lotus Embo -hetkiä niistäen joka välissä.


Kiertueen päätöksen kunniaksi päätimme Ipanaisen kanssa vielä hiukan palkita teitäkin. Kommenttiboksi on kuhissut, sinne on sadellut loistavia vinkkejä ja kokemuksia. On ollut mahtavaa nähdä, että aihe kiinnostaa teitä. Niinpä nyt onkin hyvä aika sen kunniaksi shoppailla Ipanaisen verkkokaupassa josta saat koodilla visuaalisestivaativa 10% alennusta! Koodi on voimassa mahtavaan päivämäärään 1.11.11 asti.

Ja kuten sanoin, aion ostaa meille Tuli-repun omaksi. Kyllä, suklaanruskeana.

6 kommenttia:

  1. Kyllähän sitä kannetaan niin kauan kuin lapsi haluaa vrt. rattaissa työntäminen 2-3-vuotiaaksi. Tiedän perheitä, joissa ei ole rattaita lainkaan. Kun lapsi kasvaa, kantomatkat lyhenevät, kun lapsi kävelee välillä itsekin. Omat voimat kasvaa lapsen mukana :-)

    Terv. Emmi

    VastaaPoista
  2. Meillä kannetaan 2 v taaperoa, eli aina kun ollaan vaan reissussa, niin mukana on reppu. Rattaita ei käytetä, kun ne vie niin paljon tilaa autossa ja on vaikeampi käsitellä jos niitä sitten vaikka ei käyttäisikään. Eli mieluummin kannan mukana turhaan yhtä reppua kuin rattaita.

    Lapsi siis jo kävelee itse, mutta ei tietenkään jaksa pitkiä matkoja, joten helpompi se on kantaa selässä kuin käsivarsilla. Kokeiltiin viime viikonloppuna shoppailua taaperon kanssa vaatekaupassa. Vaatteiden sovittelu on lapsen kanssa vähän hankalaa, mutta oli se lapsen ympäriinsä juoksentelukin aika rasittavaa. Saatiin nimittäin aika pahoja katseita vaaterekkien välissä juoksentelevan lapsosen leikeistä.

    Eli jos haluaa välttyä norsu-posliinikaupassa-efektiltä, niin villi taapero on parempi köyttää omaan selkään, niin sen liikkeitä pystyy paremmin kontrolloimaan...

    VastaaPoista
  3. Mulla oma 2vuotias kulkee hyvin vielä repussa tai neliöliinassa :)Ensin usein kävelee ja sit kun väsyy, pääsee selkään kyytiin. Ja kun säätöjä on vähän, pääsee nopeasti edestakas. Mä oon vähän myöhäisherännyt miten helppoa kantaminen lyhyillä matkoilla on, niin nyt ei juuri vaunuja käytetä enää ku päiväuninukutukseen silloin tällöin. Muuten voi lähteä jo reissuun pelkällä kantovälineellä ja kävelyvalmiudella :) Ja jos vaunut mukana niin siltikin reppu mukana - just sen takia et aina ei vaunujen kyyti maist mut äidin kyytiin kun pääsee niin johan taas hymyilyttä.

    Mukavia kantopäiviä teille!

    Viivi

    VastaaPoista
  4. Oliskohan mun kantokyky loppunut siina vaiheessa, kun 15 kiloa selvästi ylittyi. Siihen saakka parivuotias kulki vielä helposti selässä tukevassa neliöliinassa.

    Kiitos Tuli-kokemuksista, mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  5. Meillä vielä 4v8kk ikäinen olisi hyvin mielellään kannettavana eli kun laiskotuttaa ja saisi valita vaunut tai repun niin mieluummin reppuun :D

    -susa-

    VastaaPoista
  6. Mielestäni on kertakaikkisen mahtavaa, että te jaksatte jakaa omia kokemuksianne. Nyt olen entistä varmempi myös siitä, että tämä oli oikein hyvä ostos. Aika näyttää totuuden mutta jotenkin ehkä tämä vanhemman lapsen kantaminen on jäänyt vähän varjoon kantokeskusteluissa ainakin viime aikoina. :)

    Kiitos! Minulla on ihan huippuja lukijoita!

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!