20130813

koskaan ei tiedä mitä elämä on seuraavan nurkan taakse jättänyt

Enpä olisi osannut kuvitella tullessani O kantorepussa Siivouskauppaan 2012 helmikuussa mihin kaikkeen se aamu tulisi vielä johtamaan. Kävelin aamuyhdeksältä sisään, latasin pöydälle lastenruokapurkit, lusikat, vaipat, vaihtovaatteet, ruokalapun ja erinäisiä viihdykeleluja ja sanoin, että noniin, palaveerataan vaan. Ja niin vaan seisoin kädet täristen vuoden 2013 elokuussa photopitin portilla muiden valokuvaajien vanavedessä menossa kuvaamaan lauantain pääesiintyjää lavan edestä punaisen photopassini turvin.



Tunsin itseni ja objektiivini hyvin pieneksi ammattilaisten rinnalla ja katsoin vellovaa ihmismassaa aidan toisella puolella illan pimeydessä. Sitten jääkaappipakastimen kokoinen järjestysmies käski jyrisevällä äänellään jonkun pienen ja ketterän juosta vielä keskelle välitilaa rakennetun rampin ali toiselle puolelle. Ja minähän juoksin. Päätyen täsmälleen keskelle lavaa, suoraan mikrofonin eteen.



Ja sitten lavalle asteli synkistä synkin legenda ja käsien tärinä jäi siihen. Puolentoista metrin päästä on käsittämätöntä kuvata Nick Caven kaltaista klassikkoa. Annoin mennä sarjatulella sillä aikaa oli vain ensimmäisen kappaleen ajan. Samalla sekunnilla kun kappale loppui, meidät hätisteltiin tiukin ottein pois mutta minä olin jo saanut haluamani.





Seisoin loppukeikan ajan kauempana, napsin muutamia yleiskuvia ja hymyilin vaikkei sitä kukaan pimeässä nähnytkään. Enpä olisi tosiaan toissa helmikuussa uskonut mihin se aamupalaveri johtaa.



Aivan samalla tavalla kuin en olisi koskaan uskonut, että vuoden 2011 toukokuussa juhlittujen kirahvikekkereiden jälkimainingeissa olen huomenna lähdössä Tukholmaan. Elämä on aika uskomatonta välillä.

2 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Tuo keikka oli kyllä mieletön, vaikkei Caven tuotanto kokonaisuudessaan täysin tuttu olekaan.

    Yritin bongailla sua koko viikonlopun, tuloksetta!

    VastaaPoista
  2. Elämä on ihanaa kun se joskus tarjoilee tuollaisia mahdollisuuksia! Olen täällä puolestasi ihan tärinöissä. :D

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!