home sweet home

Sieltä se vain jostain puskee kuitenkin se pesänrakennusvimmakin. Yrttihyllyt ja Vincentin kokoaminen eivät ole olleet ainoat muutokset kotipesässä. Ei täällä nyt tietenkään mitään kovin massiivista voi näissä neliöissä tehdä mutta jotkut asiat löysivät taas paremmin paikkansa.

O:n maalaama taulu pääsi sohvan yläpuolelle. Oikeastaan säästelen tuota paikkaa eräille ihanuuksille, jotka pelastin roskistuomiolta mutta niin suurten kehysten löytäminen kohtuuhinnalla on osoittautunut hieman haastavaksi. Siihen asti siis nautimme O:n varhaisen kauden tuotannosta ja täytyy myöntää, että kyllähän tuo väripläjäys kummasti koko huoneen ilmettä piristää.

Muutkin muutokset ovat yhtä simppeleitä. Valokirjain muutti ikkunalaudalle rennosti nojailemaan, kuiskuttelemaan kahvikoneen kanssa salaa.

Pöydälle nostin pitkästä aikaa taas tarjottimen ja kasasin siihen pikaisen blogiasetelman. Itäneen sipulin säilyketölkissä, muutaman ruttumukin ja kermakon.

Suolakidelamppu muutti valkoisten rivitalojen kaveriksi ja nyt sen johtokin ylettyy pistokkeeseen asti. Ja O laittamaan sen päälle.

Nyt tarvitaan enää se teollisuusvalaisin ja joku kätevä ja pätevä puuseppä auttamaan unelmieni sängyn rakentamisessa. Ja kröhöm, se lamppu Vincentiin.

Tehdäänkö teillä minimuutoksia koko ajan vai mieluummin kerralla kaikki uusiksi?