20130108

tietotekniikkaa taaperolle

Meillä suhtaudutaan tekniikkaan aika rennosti. Kotona on niin kannettavaa kuin tablettiakin ja kyllä se televisiokin aika usein iltaisin taustalla pauhaa. Puhelimet löytyvät molemmilta aikuisilta ja kaikkia laitteita myös käytetään enemmän tai vähemmän. Lasten pelaaminen, tietokoneen käyttö ja muu mediavyöry puhuttaa ja nostaa tiukkojakin mielipiteitä esiin. Minä olen ajatellut asian niin, että kun niistä ei tehdä erityistä numeroa, ne ovat osana arkea aivan kuin muutkin asiat, työvälineet tai toiminnot.


Telkkari ei O:ta itseasiassa juurikaan edes kiinnosta. Se on meillä päällä jos jompikumpi aikuisista sitä haluaa katsoa, satunnaisia piirrettyjä sieltä on myös vilkuiltu mutta yleensä muut leikit vievät voiton ja hyvä niin. Mitään draamaa tästä ei ole ainakaan vielä saatu aikaan. Tarkoituksella valittu lastenelokuvakin johtaa useimmiten siihen, että sitä katson minä P:n kanssa kun O rientää tekemään jotain muuta muutaman minuutin jälkeen. Olisiko peräti yhden tai kaksi kertaa kun olen joutunut ihan erikseen sanomaan, että nyt jotain muuta tekemään ja telkkariohjelma kiinni. Jos mietin oikein tarkkaan niin ehkä yhden kerran.


Lasten silmille sopimattomat ohjelmat katsotaan toki ilman O:ta, sillä minä uskon visuaalisuuden olevan niin voimakas vaikutuskeino, että vaikka O ei kaikkea ohjelmasta ymmärtäisikään, ovat pelkät ilmeet ja eleet usein rajuja ja varmasti jäisivät kummittelemaan aivan turhaan. Tätä ohjenuoraa on noudatettu jo vauva-ajasta lähtien ja siitä pidetään edelleen kiinni.


Muiden laitteiden kanssa pätee sama juttu. Niitä saa aikuisen valvonnassa katsoa, kokeillakin mutta ei niistäkään mitään hirviötä ole O:lle tehty. Isin kanssa on pelattu tabletilla ääri böötsiä ja minun koneeltani katsottu töissä piirrettyjä. Puhelimista tai koneelta on myös katsottu kuvia yhdessä ja niitä O usein pyytääkin nähtäväksi. Kielletty on koskemasta luvatta mutta sama pätee muihinkin aikuisten juttuihin, kahviin, uunin nappuloihin tai vaikkapa veitsiin.

Sen sijaan, että laitteista tehtäisi perheen tabu, joiden käytöstä riidellään, on minusta tärkeämpää mediakasvatus ylipäätään. Vanhempien oma esimerkki niiden käyttämisestä ja se miten asioista puhutaan lapselle ja lapsen kanssa niitä käytettäessä. Maailma on niin pitkälle digitalisoitunut, että on myös hyvä päästä koko logiikkaan käsiksi eikä tupsahtaa sinne kesken kaiken vasta kouluiässä. En tarkoita tällä, että kaksivuotiaalla pitäisi olla oma tabletti mutta en myöskään usko täyden kieltämisen olevan se paras vaihtoehto.


Itse haluan näyttää erityisesti sen, että siellä koneella voi tehdä muutakin kuin roikkua netissä tai pelata. Minulle MacBook on jokapäiväinen työväline sanan varsinaisessa merkityksessä ja puhelimessakin on paljon tärkeää, käyttökelpoista asiaa soittamisen lisäksi. Illalla laitetaan herätys aamuksi, Mummu on saattanut lähettää sähköpostia tai joku kummeista kuvaviestin. Näistä kaikista puhutaan O:lle ihan samalla tavalla kuin puhuisin niistä P:lle. Mainitaan ihan normaalina osana arjen kommunikaatiota.

Haluan näyttää O:lle myös sen tekniikan antoisan puolen, leikin varjolla kuten muissakin asioissa. Viikonloppuna O käytti ensimmäistä kertaa minun konettani luvalla. Avasin Photoshopin ja annoin O:n piirtää. Näytin miten touch pad toimii ja O sai itse kokeilla. Lopputulos oli varsin taiteellinen.


Piirtämisen jälkeen O pyysi saada nähdä O:n, tarkoitti varmaankin koneella olevia valokuvia. Kuvien selailun sijaan päätin antaa kokeiltavaksi jotain muuta. PhotoBoothin eli koneeseen integroidun webbikameran, jossa kuvattavan näkee reaaliajassa. Voi mikä riemu siitä syntyikään. Ja mitä kuvia!


Siellä varmasti ruudun takana nyt joku jo kihisee sitä kuinka myrkytän O:n lapsuuden tekniikalla ja kasvatan pimeässä huoneessa pelaavaa nörttinarsistia, joka kuvaa itseään joka kulmasta. Camoon, O:lla oli hauskaa, minulla oli hauskaa ja O oppi samalla paitsi käyttämään kannettavaa oikeasti pelkän (piirrettyjen) katsomisen lisäksi, myös jotain muuta tietokoneiden sielunelämästä ja sisältämistä mahdollisuuksista.

Toki aivan yhtä lailla minä haluan näyttää O:lle mitä vaikkapa pensseleillä tehdään tai miten kirjoja luetaan. Tabletin käytöstä ja konekokeilusta huolimatta O on oppinut mm. jo tunnistamaan monta kirjainta, piirtämään selkeitä kuvioita ja toimii muutenkin arjessa varsin fiksusti, luovasti ja innolla. En usko, että sitä romuttaa satunnainen kurkistus digitekniikkaan. Voisinpa jopa väittää, että päinvastoin.


Saavatko teillä minimittaiset käyttää konetta? Pelata puhelimella? Onko aikarajoituksia vai sujuuko tekniikan hyödyntäminen yhteisymmärryksessä? Ovatko böödsit kova juttu vai priorisoitteko piirto-ohjelmia?

15 kommenttia:

  1. Anonyymi8/1/13 21:44

    Suosittelen kokeilemaan ihan pikkuisillekin lapsille tarkoitettua tuxpainttia.(www.tuxpaint.org) Se on täällä riemastuttanut parivuotiaasta asti. Kannattaa huomata ladata leimasinpaketti kans, riemastuttavia äänitehosteita niissä. Lasten mielestä. Huom.

    VastaaPoista
  2. Minusta tuo kaikki kuulostaa kyllä hyvin vastuulliselta ja järkevältä mediakasvatukselta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noin se viestintäkasvatus pitäisikin hoitaa. Terv. Viestintäkasvatuksen ammattilainen.

      Poista
  3. Meillä toimitaan just noin, kuin teilläkin. Isommalla (kohta 5vee) on ipad, mutta se on lähinnä siksi, koska meillä ei ole tv:tä tai muuta, mistä katsoa piirrettyjä. Sillä katsotaan lasten ohjelmia ja käytetään palapeli tai piirrosohjelmia. Ja ei poikien päivät kulu koneella, vaan se on yksi juttu muiden tekemisten seassa. :)

    VastaaPoista
  4. Meilläkin ollaan todella paljon ruutujen äärellä, enkä myöskään häpeile myöntää sitä, koska en teidän tavoin pidä sitä erikoisena tai pelottavana asiana. Olen juuri samaa mieltä, että meidän lapset syntyvät diginatiiveina, se on aivan yhtä iso nykyaikaista elämää kuin ne meidän vanhempien käpylehmät ja kouluun hiihtäminen. Maailma muuttuu siitä ei pääse mihinkään. Pyrimme...tai oikeastaan ei me mihinkään pyritä, kunhan eletään, harrastamaan myös muita asioita monipuolisesti. Ja omalla esimerkillä myös tuoda mm. liikunnan ja terveellisen ruokavalion (niin kasviksineen kuin ansaittuine herkkupäivineen) sekä tietysti myös muun arjen ohella tuoda esiin kultturellimpiakin asioita. Pojan lempi digipuuhaa on Lego pupu tabletilla ja kuvaaminen puhelimella, mutta kyllä aidot Legot kuitenkin voiton vievät. Vielä. :D

    VastaaPoista
  5. Olen sun kanssa kyllä ihan samoilla linjoilla. Meillä 3v. ja 1v. lapset saavat kyllä leikkiä Ipadilla ja puhelimella valvovan silmän alla ja tietokoneelta katsotaan yhdessä kuvia ja teletappeja (voi sitä riemun määrää, kun yksiwee tyttö näkee miljoonan kerran sen saman auringon). Mutta samalla ulkoleikit ja legot ovat yhtä tärkeä osa leikkiä ja kehitystä :)

    VastaaPoista
  6. Lapset 1,5 v ja 3 v, isompi selaa kännykästä valokuvia ja kamerasta kans. Tykkää kirjastossa tehdä koneella väritystehtävää. Katotaan joskus youtubesta pätkiä lasten juttuja, olleet pelastus esim labrassa sairaana jonotellessa. Isänsä kans pelannut änki pööötsiä, siinä ne. Enempiä en tarjoa ellei ite osoita mielenkiintoa. Lastenohjelmista pikku kakkonen, sekä omia dvd mitä lainataan kirjastosta :)

    VastaaPoista
  7. Kiva kuulla, että muillakin sallitaan jo taaperoikäiselle pelit ja tekniikka, useimmiten kuulee vaan kieltoja ja tiukkoja rajoituksia. Meillä Taapero pelaa ipadilla eli katselee eläimiä ja kuuntelee, mitä possu sanoo, luo musiikkia, opettelee värejä ja muotoja. Kirja ja ipad menevät suloisesti sekaisin. Eilen illalla, kun luettiin taas ihan perinteistä eläinkirjaa, Taapero tökki eläimiä sormilla ja hoki "ei toimi, ei toimi" - ipad-possuhan olisi kosketuksesta röhkinyt, mutta kirjan eläin ei sanonutkaan mitään...

    VastaaPoista
  8. Meillä 1,5v poika rauhoittuu illalla ennen nukkumaanmenoa kun katsotaan iPadilta "pappaa" eli muumeja (sanoo kaikkia muumeja papoiksi muumipapan mukaan). Ei suostu lukemaan/katselemaan kirjoja kovin kauaa ja mä en ainakaan osaa olla huolestunut siitä, että videota katsomalla rauhoitutaan.

    TV:stä ei ole kiinnostunut juurikaan, vain jos tulee musiikkia. Enemmän iPadiltakin sitten katsotaan musiikkivideoita ja tanssahdellaan :)

    Samaa mieltä kuin osa muistakin, että nykyajan lapset syntyvät digiaikaan. Mitä jos heiltä kiellettäisiin kaikki digilaitteet, annettaisiin vain niitä käpylehmiä käteen. Kouluun mennessä voisi olla vaikeaa, luultavasti jo ala-asteella käytetään tietokoneita muutaman vuoden sisään (ellei jossain jo käytetäkin :)).

    VastaaPoista
  9. Samaa mieltä olen, tekniikka on osa arkea. Meillä saa käyttää koneita ja katsoa telkkaria oman kiinnostuksen mukaan. Tosin meillä kohta viisivuotiasta esikoista joutuu rajoittamaan, ettei mene ihan ruudun tuijottamiseksi. "Mää tykkään enemmän peintistä, kun siinä ei ole sitä livepeinttiä", totesi hän Illustratoria kokeiltuaan ;)

    VastaaPoista
  10. Sun teksti ja toimintamallit eivät mun mielestäni anna mitään syytä kritisointiin. Kuten sanoit, on parempi pikkuhiljaa päästä mukaan kelkkaan kuin tupsahtaa keskelle outoa, mutta jokapäiväistä maailmaa sitten kouluiässä.

    Lisäksi esimerkiksi netin sisältö on niin hallitsematon ja laaja - eikä lapsen netinkäyttöä vanhempien toimesta tulevaisuudessa liene mahdollista täysin estää -, että ainoa tapa jolla minun mielestäni voi välttää lapsen täysi traumatisoituminen tai niinkutsuttu ajautuminen väärille teille tai väärään seuraan, on ohjata lasta pikkuhiljaa myös siinä, miten netistä löytyviin asioihin suhtaudutaan.

    Täten se lapsen pitäminen pumpulissa tekniikan suhteen saattaakin kääntyä itseään vastaan, kun lapsi lopulta "eksyy" nettiin ilman minkäänlaista tietoa tai taitoa käsitellä siellä vastaan tulevia asioita. Tämä on siis myös mielestäni olennainen osa mediakasvatusta, että lapsi oppii pikkuhiljaa ja oman kehitystasonsa mukaan sitä tiettyä mediakritiikkiä, jonka tarpeellisuus korostuu mielestäni etenkin nettimaailmassa.

    Puhumattakaan siitä kuinka tekniikka valtaa kokoajan enemmän ja enemmän alaa meidän jokapäiväisessä elämässämme. Voimme vain arvailla että mitkä härvelit ovat arkipäivää sitten kun O ikätovereineen on vanhempi, joten oikeastaan se tekniikkaan tutustuminen on sitäkin kautta palvelus myös O:n tulevaisuutta ajatellen.

    Itse olen kyllä tyytyväinen siihen että lasten muotijuttu nro. 1. näyttää tällä hetkellä olevan Angry Birds. Se on suht viaton, keskittymiskykyä, hahmottamista ja motoriikkaa kehittävä ja oheistuotteineen jopa liikunnallinen juttu, eli ei lapsen kehitystä tai maailmankuvan muodostumista ajatellen mitenkään pöllömpi muoti-ilmiö. Tästä päästäänkin aasinsillalla siihen, että näiden tablettien sun muiden teknisten härveleiden rooli kasvatuksessa, oppimisessa ja koulutuksessa saattaa lähitulevaisuudessa kasvaa. Tableteilla ja niihin tehdyillä opetusohjelmilla ja -peleillä voidaan saada lapsia motivoitumaan opiskeluun ja mahdollisesti ottaa oppilaat entistä paremmin huomioon yksilöllisinä oppijoina (esim. käyttämällä tekstin lisäksi still ja liikkuvaa kuvaa ja ääntä). En siis tätäkään kautta suostu näkemään että tekniikka olis lapsen suhteen mikään kirosana.

    VastaaPoista
  11. ps. enkä näe että mitä eroa on esim. piirtää tai katsella valokuvia koneelta, jos sitä kuitenkin antais lapsensa tehdä paperilla (piirtää paperille ja katsoa paperikuvia).

    Okei. Koneella piirtäminen on motorisesti erilainen suoritus kuin kynällä paperille taiteilu, mutta eiväthän nämä kaksi sulje mitenkään toisiaan pois. :)

    VastaaPoista
  12. Ja lisään muuten vielä, että esimerkiksi lastentarhanopettajan koulutuksessa (ainakin Helsingin yliopistossa) tänä päivänä ollaan aika pitkälti kanssasi samoilla linjoilla, ja mediakasvatuksesta puhutaan siellä paljon. :)

    VastaaPoista
  13. Tulipa flashback omasta ensikosketuksesta PC-maailmaan, kun 90-luvun alussa sain kotona piirrellä Paintilla äitin pöytäkoneella! On jäänyt mieleen ja piirsin muuten balettitanssijan. Äitin PC:llä piirrettiin ja pelattiin tetristä. Iskän Mäkkikannettavalla kirjoitettiin ja äänitettiin pieniä juttuja.

    Tekniikka kehittyy, mutta sitä ja mediaa saa ja pitää lähestyä pienestä pitäen!

    VastaaPoista
  14. Kuulostaa hyvältä! :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!