20121123

kun oma piirros herää eloon

Toki jokainen työ herää omalla tavallaan eloon kun se on valmis. Sen elämä oikeastaan vasta alkaa kun se tulee painosta. Sitä selataan, luetaan, katsotaan. Se lojuu jonkun muun(kin) pöydällä tai se jää bussipysäkille. Se kulkee ehkä laukussa, sen reunat rispaantuvat. Päälle kaatuu kahvia tai se unohtuu töihin. Sitä näytetään jollekin muulle, siteerataan, valokuvataan tai muistetaan muuten vaan. Tämä on joka kerta sykähdyttävää. On huikeaa bongata omaa kädenjälkeään vaikkapa kaupungilta tai nähdä valmis lehti Akateemisen kirjakaupan hyllyssä.


Mutta vielä villimmäksi se tunne muuttuu kun ne maailmalle lähteneet ovat kirjaimellisesti maailmalla. Minulle niin rakkaan mukulakivikaupungin sydämessä. Minun piirtämäni tiikeri Amsterdamin yössä. Olen henkeä pidätellen seurannut Kiemuran maailman Amsterdaminvalloitusta täältä Vantaan perukoilta ja työhuoneelta Helsingistä.





Museumpleinin pylväät ja kolmemetriset bannerit kanavanrannassa eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, että juuri äsken näin kun Kiemura heräsi ihan oikeasti eloon.


Ei varmaan tarvitse kertoa, että en malttaisi millään odottaa ensi perjantaihin.

3 kommenttia:

  1. Vau! Varmasti hienoa nähdä oma työnsä noin isosti, livenä maailmalla. Voit olla ylpeä itsestäsi :)

    VastaaPoista
  2. Vou! Onnittelut! Tuo tuntuu varmasti mahtavalta. Voi kunpa mäkin voisin olla tuossa pisteessä (edes osittain) vaikkapa kymmenen vuoden päästä! Sitä ennen kyllä noi Akateemisetkin tuntuisivat ihan järkyttävän hienoilta jutuilta.

    VastaaPoista
  3. Liike toimi todella hienosti Kiemuran kasvoilla :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!