20120323

kuin räjäytetty kirjastoauto olohuoneessa

Mietitkö koskaan mikä on sellainen elementti, joka tekee olosi kotoisaksi? Onko se ikkunasta näkyvä meri vai tietyn kahvin tuoksu? Mitä muutat mukanasi ensimmäisenä tai mitä pitäisit ainoana jos kliseisesti joutuisit sinne paljon puhutulle autiosaarelle? Mistä se kotoisuus ja tuttuus oikein kumpuaa, miksi tietyt asiat ovat rakkaita, turvallisia? Ovatko ne tuttuja jo lapsuudesta?

Kun muutin raskaan eron jälkeen yksinäni asumaan, muistan istuneeni patjalla lattialla ja katselleeni vastapäisen seinän kirjapinoja. Monta muuta juttua hain paljon myöhemmin mutta kirjat oli saatava ensimmäisessä kuormassa. Ne nojasivat hiljaisina seinään ja tekivät siitä huoneesta kodin vaikka paikka muuten olikin verhoton ja ankea. Ja kodin ne tekevät nytkin. Kirjoja on paljon ja ne ovat jos eivät nyt ihan paraatipaikalla niin erittäin näkyvillä kyllä. Koko eteisen vallanneen kirjahyllyn lisäksi niitä on myös makuuhuoneessa molempien puolilla sänkyä, lattialla, olohuoneessa ja keittiössä. Työhuoneen hyllystä puolet on myös varattu kirjoille, siellä tosin on enemmän ammatti- ja taidekirjallisuutta mutta kirjoja siis yhtä kaikki.


Myös O:lla on nyt jo mittava kokoelma erilaisia teoksia. Haluaisin kovasti siirtää rakkauden kirjoihin ja lukemiseen eteenpäin. Näyttää miten uskomattoman suuri maailma kirjoista avautuu. Uskon, että osaksi se tunne siirtyy ihan itsestään. Juuri siksi, että niitä kirjoja on siinä koko ajan ja me vanhemmat luemme myös. Niin O:lle kuin muutenkin. Joka ilta on niin minulla kuin P:lläkin joku kirja kesken ja joskus jos vain aikaa on, luemme päivälläkin. Itse luin myös pitkään bussimatkoilla vaikka se tapa onkin sittemmin kantoreppuilun myötä hieman kärsinyt.


Kun O oli pienempi, murehdin kovasti sitä pitäisikö hänelle lukea enemmän. Miten eri suuntaan lähtevälle vauvalle edes luetaan. Hyvä kun ehdin ensimmäisen lauseen loppuun niin O oli joko ottanut ohjat kirjan omiin käsiinsä tai ryöminyt muualle. Nyt kun O on hieman isompi, huomaan murehtineeni ihan turhaan. O on jo pitkään kantanut itse kirjoja katseltavaksi ja kun ikää tuli vähän lisää, kasvoi pinnakin sen verran, että nyt kirjoja luetaan oikein urakalla. Yhdessä ja itse.


Kaksi isohkoa säkkiä kätkevät sisäänsä mitä erilaisimpia teoksia. On isin Aku Ankkoja, lahjaksi tuotuja kirjoja eläinoppaista Muumi-kirjoihin asti. Äidin suosikkeja ovat oivaltavin kuvituksin varustetut kirjat, Julia Vuoren tuotanto sekä muutama muu ihanuus. O suosii tällä hetkellä kirkasvärisiä eläinkirjoja yli kaiken. Niistä on mukava osoitella eläimiä ja opetella samalla uusia sanoja. "Eppa, ettu, mau." 




Ollakseen noinkin nuori vielä, on O tosiaan ehtinyt haalia jo melkoisen kokoelman tänne. Toisaalta ajattelen itse niin (minähän ne pääosin ostankin), että monista muista jutuista voi pihistellä mutta kirjoihin on aina (oltava) varaa. Suurin osa O:n kirjoista on jatkuvassa, päivittäisessä käytössä ja hurjimpina päivinä olohuone näyttääkin siltä kuin sinne olisi räjäytetty muutama kirjastoauto käsikranaateilla. Koti ilman kirjoja olisi kuitenkin varsin alaston ja allekirjoitan vaikkakin pieni hymynkare suupielessä sanonnan siitä, että koti täysin ilman kirjoja on itseasiassa hieman epäilyttävä.


Meillä on aina ollut kirjoja. Pienenä istuin kuulemma kirjastoautolla käynnin jälkeen hiljaa sohvannurkassa ties kuinka kauan ja ne notkuvat kirjahyllyt ovat seuranneet mukana muutosta toiseen. Nytkin mummulassa on yksi seinä olohuoneesta pyhitetty kirjoille. Uskon siis intohimon lukemiseen siirtyvän myös tottumuksena, opittuna ihanana tapana.


Kohta on varmaan jonkinlainen kirjahylly hommattava näille O:nkin opuksille, nyt mennään vielä säkkiperiaatteella. Jos allekirjoittanutta kuunnellaan niin seuraavaksi toivelistalla olisivat ihanat World Design Capital -vuoteen liittyvät Helsinki-teokset, Hurraa Helsinki ja Mini-Helsinki. Saa nähdä muuttavatko nämäkin säkkiin piakkoin.


Mitä teillä luetaan? Tekevätkö kirjat kodin? Parhaat kirjavinkkisi? Seuraavana ostoslistalla?

8 kommenttia:

  1. Minä olen ehdottomasti samaa mieltä, että kirjat tekevät kodista kodin. Ja että vaikka mihinkään muuhun ei olisi varaa, niin kirjoihin on aina oltava. Ja tuo Hurraa Helsinki on täälläkin ostoslistalla, vaikuttaa ihanalta!

    VastaaPoista
  2. Lukeminen on kyllä ihanaa, voisin lukea aamusta iltaan, jos aikaa vain olisi! Kirjahylly on kasvanut melkein vuosi vuodelta, tarkastan joka kaupassa kirjapuolen, ja usein alekoreista sattuu näppeihin huippuja aarteita, joita ei välttämättä löytäisi muualta kuin divarista. Oma Lundia on siitä kätevä, että siihen voi hakea vanhempien varastoista tarpeen tullen uusia hyllyjä ja tikkaita, tällä hetkellä on pelkästään kirjoille on käytössä kaikkein korkein tikas ja leveimmät hyllyt, eikä tila meinaa siltikään riittää, osa on kuitenkin kahdessa rivissä yms.. Mies säikähti seinän kokoista hyllyä ensimmäistä kertaa luonani käydessään, silloin kokonaisuuteen kuului myös levy-, lehti- ja dvd-osasto. Oma omaisuutensa kun mahtui melkeinpä matkalaukkuun. :D

    Omia lapsia ei vielä ole, mutta tiedän kyllä siirtäväni rakkauden kirjoihin jälkikasvulle sitten joskus. Mieskin on hiljalleen kahlaillut hyllyä läpi, eikä enää ollenkaan epäile, etteikö se olisi kodin tärkein kapine. ;)

    VastaaPoista
  3. Elämä ilman kirjoja ei vain onnistuisi. Niitä on olohuoneessa, keittiössä, makuuhuoneessa, varastossa, .... Ne nyt vaan on tärkeitä minulle. Ja uskon myös, että rakkaus kirjoihin siirtyy eteenpäin: osa omien hyllyjen aarteista on isoäidin äidin peruja. =)

    VastaaPoista
  4. Meillä kotona oli aina paljon kirjoja, ja niitä myös luettiin ahkerasti. Sieltä olenkin perinyt rakkauteni kirjoihin ja lukemiseen. Mielestäni hienoin "perintö", mitä kotoaan voi saada! Nykyäänkin itselläni on alati karttuva kirjakokoelma. Viimemmäksi kannoin kotikotoa ison pinon vanhoja lastenkirjoja, joita muut eivät halunneet. Minulle kyllä kelpaa (vaikkei lapsia vielä olekaan)! :D Kotoa myös opin jo pienenä tietyn kunnioituksen kirjoja kohtaan. Niitä ei revitä vaan kohdellaan kaikin puolin hyvin.

    Kirjat todellakin tekevät kodin! Uuteen asuntoon muutettaessa, ensimmäinen asia, jonka puran laatikoista, on kirjat.

    VastaaPoista
  5. Kyllä, kirjat tekevät kodin. Minunkin Lundiani on kasvanut muuttojen myötä, ja vaikka luovun osasta kirjoista myös joka muutossa, niin silti jostain syystä se hyllytila ei koskaan kasva. En myöskään ymmärrä niitä ihmisiä, joilla on kirjahyllyssä jotain ihme koriste-esineitä. Ei, kirjahyllyt on kirjoja varten.

    Kaveri linkkasi joskus viime vuoden puolella sivuston, jossa oli kerätty hienoja kuvia pelkästään eri kirjahyllyistä. Että oli ihanan kotoisaa, ja siinä silmä lepäsi.

    Meilläkin luetaan tällä hetkellä, ihan koko ajan. Sohvin suosikki kirja olisi tsekki-englanti sanakirja kuvilla, ja sieltä kyllä löytyy ties mitä juttuja. Aina ei välttämättä tarvita siis hienoja tarinoitakaan, jotta lapsi voi kiinnostua ihan vaan kirjoista. Yksi suosikeista on tosin myös Liesbet Slegers ja "arvaa mikä eläin"-kirjat. Näitä on parikin eri kappaletta, ja jokaisesta on joku sivu jo luettu rikki. Ja kun pyytää Sohvia tuomaan jonkun kirjan omasta kirjahyllystään (kyllä, Sohvilla on jo oma hylly!), niin usein se on juuri jompi kumpi näistä. Tai sitten joku eläinkirja.

    Itse haluaisin laajentaa suomalaisiinkin lastenkirjoihin. En vain ole jotenkin ollut innokas viime aikoina etsimään uutta, kun nykyisetkin ovat hyllystä vielä kelvanneet. KOhta tosin tälle äidille alkaa riittämään aina niiden samojen lukeminen, ja ehkä se onkin äiti, joka kaipaa jo vaihtelua ;)

    VastaaPoista
  6. Ties kuinka monta kertaa olen miettinyt juuri tuota epäilyttävyyttää kirjahyllyttömissä kodeissa (tai niissä joissa kirjoja on ihan muutama). Vanhempieni luona kirjahylly laajeni pitkään lattioille ja pirtin pöydälle isoina pinoina, kunnes saivat hankittua samalla kerralla useamman uuden hyllyn. Nykyään siellä peittyy reilun kaksion kokoisesta olohuoneesta jo yksi seinä kokonaan hyllyihin... Äitini on aikoinaan todennut, että paras perintö mitä hän voi lapsilleen antaa, on rakkaus lukemiseen ja oppimiseen.

    Omat hyllyt alkavat myös täyttyä ja yritän miehelle vihjailla että lisäosa alkaisi olla tarpeen. Opiskelijabudjetilla aika harvoin kirjoihin olisi oikeasti varaa, mutta kuka esim. vaatteita tarvitsee? Mieluummin laitan kirjoihin vähätkin rahani. Lapsesta asti olen tottunut myös siihen, että kirjaston kirjoja on kotona useamman kymmenen kappaleen pino... Niin tälläkin hetkellä, ja ne kirjat valtaavat kirjahyllyjen lisäksi myös sohvapöydät, sohvan ja sängyn vierustat, keittiön pöydän... Välillä mies valittaa myös siitä, että säilytän kirjoja käden ulottuvilla kätevästi sohvalla.

    VastaaPoista
  7. Hankin juuri kolmikuisellemme Minihelsingin. Tai rehellisyyden nimissä äidillehän se enemmän tässä vaiheessa on. ostelin ihania lastenkirjoja jo kauan ennen kuin edes haaveilin lapsesta. :D

    Meillä on parisenkymmentä hyllymetriä kirjoja. Tällä hetkellä ostelua rajoittaa se, että osa noista on jo kahdessa rivissä. Pitäisi saada lisää hyllyä...

    Mikä tuo ihana Olivia-possu -kirja on? Pakko saada!

    VastaaPoista
  8. Meillä Julia Vuoren Sika ja numerot on ollut jo pitkään lapsen suosikkikirja jota luetaan monta kertaa päivässä. Olen yrittänyt metsästää sarjan muita osia, mutta ne näyttävät olen joka paikasta loppu. Onko jollakin tietoa, mistä niitä saisi?

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!