20130701

odottamattomat

Kun ei odota sunnuntailta mitään, saa yhtäkkiä kaiken. Rusinoita, halauksia, hymyjä, croissanteja, keinumista, puistoilua, vaahtokarkkeja, kikatusta, sattumalta tavattuja ystäviä, appelsiinimehua, koirien silittelyä, sushia, shoppailua, kissanruokaa, paikan jonossa jonkun edellä, kehuja, kiitoksia, jäätelöä ja hyvän mielen. Viis siitä, että nukkumaanmeno on yhtä taistelua kun koko päivä oli muuten niin mainio.



Raatolauantain jälkeen oli pakko suunnata nenä käytännössä ihan mihin vain. Me olisimme molemmat hyppineet seinille jos olisimme maanneet neljän seinän sisällä neljässäkymmenessäneljässä neliössä vielä toisenkin päivän. Pakkasin siis kimpsut, kampsut ja O:n ja suuntasimme keskustaan. Koska olo ei ollut kaksinen vaikka kaksin olimmekin, otin yhden ainoan tavoitteen. Kissanruokavarantojen täydentäminen Stockalta.
Lopulta täydensimme paljon muutakin, mahoja herkuilla ja sushilla, rikkinäistä tunnelmaa yllättävillä ystävällisillä sanoilla ja rattaiden alakoria lahjuscroissanteilla.



Puistossa tapasin tuttuja vuosien takaa, olin yhtäkkiä osa porukkaa, en vain yksinäinen äiti hiekkalaatikon reunalla. O:ta kehuttiin kauniisti käyttäytyväksi kakkuleipuriksi ja lähikaupassa ystävällinen kanssaeläjä antoi tietä kun taiteilin ostokset toisessa ja rattaat hankalasti toisessa kädessä. Bussimatkoillakin riitti seuraa niin O:lle kuin minullekin.


Vaikka kotona odottivatkin taas sama nukkumaanmenoraivo ja omat katkerat ajatukset, oli päivä silti kaiken sen arvoinen. Pitkästä aikaa minusta tuntui siltä, että elämäni ohjat ovat omissa käsissäni. Siihen tarvittiin vain se, että uskalsi päästää irti, rytätä rutiinit ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. Odottamatta ja pyytämättä mitään. Aidosti kiitollisena pienistä ihanista asioista.


2 kommenttia:

  1. Pakko nyt vaan ohimennen sanoa, että tulen aina ihan älyttömän hyvälle tuulelle kirjoituksistasi. Kiitos! Ei mulla sitten muuta.

    VastaaPoista
  2. Ihana minipikkuinen sinä!

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!