20130304

huoneita ja haikeutta

Rehellisesti sanottua en edes joka hetki tiedä miltä minusta tuntuu. Välillä suru ja haikeus tuntuvat musertavilta, uuden kodin alaovella on hämärää ja hiljaista. Toisaalta taas appelsiinimehu aamuauringossa, valoisassa keittiössä maistui taivaalliselta.

Kävin kokeilemassa uutta kotia yhden yön verran, muuttokuormiakin on viety koko viikonlopun ajan. Sen verran aina mitä henkilöauto kerrallaan vetää. Täytyy myöntää, että se vetää aika paljon. Moni rakas asia ja astia on jo paikallaan. Sydän on sen sijaan vielä muualla.


Kaikki sanat tuntuvat valjuilta. Mikään ei kuvaa tätä täydellistä kaaosta, kolmeen paikkaan levitettyjä tavaroita ja epätietoisuutta kaikesta. Mikään lauserakenne ei voi kattavasti kertoa miltä minusta tuntuu kun en oikein tiedä vielä itsekään.



Parketti tuntuu lämpimältä paljaiden varpaiden alla, sohva suurelta ja turvalliselta. Sellaiselta paikalta, mihin käperryn vielä monet kerrat uusien ja vanhojen tyynyjen sekaan. Telttahuovan alle. O:n kanssa ja ilman.

O:kin kävi tutustumassa uuteen kotiin lauantaina. Heitti kuperkeikkaa mustalla matolla ja nauroi. "Äiti, voinko mä mennä tonne?" Pieni sormi osoitti makuuhuoneeseen. Voi kulta, sä voit mennä täällä ihan mihin vain. Ihan niinkuin minäkin vaikka ensimmäinen ilta menikin vielä vähän hiippaillessa. Aamulla tuntui jo tutummalta.


Vaikka mielessä myllertää ja pääkään ei ole ihan kaikissa muutoksissa mukana, on olo pikkuruisessa keittiössä kodikas. Netti toimii, jääkaapissa on kaikki tarvittava ja maustehyllylle muutti myös paketti pikakahvia näin alkuun.

Parveke odottaa kesää, paljaita varpaita ja höyryävää kahvikupillista jääkylmää siideriä merinäköalaa ihaillen. Myös yrttihylly odottaa kesää ja ripustamista keittiön ikkunaan.

Minä odotan sitä hetkeä kun tiedän missä olen.

12 kommenttia:

  1. Anonyymi4/3/13 16:25

    Tuttuja fiiksiä vuosien takaa, kun oma avioero oli ajankohtainen. Itse sain/jouduin jäämään kotiin eikä ollut silloin lapsiakaan mutta sekava fiilis senkin edestä! Toivotaan että O sopeutuu tilanteeseen mahdollisimman hyvin myös, miten järjestätte hänen elonsa muuten? Ei tarvi vastata jos on liian henk koht kysymys! Isot tsempit uuteen kotiin ja uudenlaiseen elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoista. :)

      O:n kuvioista on tarkoitus ainakin jonkun verran postata. Josko joku saisi vaikka vertaistukea, meillä on onneksi keskusteluyhteys auki ja asioista pystytään sopimaan. :)

      Poista
  2. Anonyymi4/3/13 16:26

    Fiiksiä :D fiiliksiä tietenkin!

    VastaaPoista
  3. Oli niin mukaansa tempaava postaus, että tuli itselleenkin haikea olo.
    Isot tsempit!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihanasti sanottu. Kiitos. :)

      Poista
  4. Anonyymi4/3/13 16:53

    Tunnelmasi kuulostavat hämmentävän tutuilta. Uuden edessä on aina jotenkin avuton ja hukassa. Toisaalta se uusi alkujärkytyksen ja ahdistuksen jälkeen alkaa kummasti houkutella.

    -S

    VastaaPoista
  5. Postauksesi sai palamaan tunnemuistoissa kuuden vuoden taa, kun samat fiilikset olivat omalla kohdalla ajankohtaisia. Eroaika ja sen jälkeinen on aikamoista tunnemylläkkää - hyvässä ja pahassa. Toivottavasti kevät tuo teille enemmän niitä plussan puolella olevia asioita ja tuntemuksia.

    VastaaPoista
  6. tännekin tuli haikea olo postauksesta. Tsemppiä elämän tuuliin :)!

    VastaaPoista
  7. Anonyymi4/3/13 18:52

    Muutin juuri itsekin (ihan vieraaseen kaupunkiin vielä) ja paljon on samoja fiiliksiä. Vaikka tavarat ympärillä ovatkin tuttuja, on koti silti niinkuin jonkun muun asunto ja laatikkokaaos ympärillä kuristaa kurkkua (eikä silti tyhjene yhtään nopeammin). Ehkä hurjinta on kävellä ulos, jossa kaikki on vierasta ja olo on kuin turistilla ja vaan odottaa, koska pääsee taas kotiin, sinne missä on vanhoja, kauniita taloja, yllätyksellisiä puistoja ja jokirannan jäätelökioskit. Kyllähän sitä asuu vaikka missä, mutta koti onkin vähän hankalampi järjestää.

    Plussaa sentään siitä, että uusi asunto on paljon kauniimpi ja sopivampi kuin vanha, kai täällä voi viihtyä vielä.

    VastaaPoista
  8. Kovasti tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen, huutelee samoja asioita kokenut.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi5/3/13 10:35

    Voimia muutokseen. Tuntuu pahalta teiän puolesta, itellä on O:n kanssa saman ikäinen tyttö (toinen täyttää kohta vuoden) ja ahistaa että miks näin käy. Vaikka itekin olen ehottomasti sitä mieltä että parempi kaikille, myös lapselle/lapsille, erillään kun onnettomasti yhessä. :/

    Saako kysyä että mikä teidät tähän ratkasuun ajoi? Vaikka noin suurin piirtein, kävikö jotain radikaalia vai onko päätös muhinut jo kauemmin.

    Terkuin ja tsempein, pitkäaikainen lukijasi,
    Sarae

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!