Ne, joiden mielestä tämä todistaa, että blogeissa esitellään vain kulisseja, painukoon sanonko minne.
Joka ainoa sana, kuva ja tunne, joka täällä on näkynyt, on ollut aito.
Yhtä aito kuin avaimet, jotka saan torstaina käteeni.
Avaimet uuteen kotiin, jossa on tilaa vain kahdelle.
Maailmankaikkeuteen on tullut railo.
Voimia!
VastaaPoistaVoi ei =(.
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista tähän hetkeen, uskoa tulevaan ja luottoa elämän kantamiseen.
Aurinkoisia päiviä ja valoisampaa oloa elämänmuutokseen!
VastaaPoistaHyvin se menee, kaksin on oiken hyvä olla! Tätä tää on , yllätyshäistä yllätyseroihin ja joillekkin ei tapahdu yllätysyllätys mitään. Mutta et sinä ainoa ole tuossa elämäntilanteessa!
VastaaPoistaMenee se hyvin ajan myötä, sitä ennen täytyy ja pitää surra ja olla onnetonkin.. Ero tuskin koskaan on kovin kevyt juttu. Voimia roppakaupalla ja valoisampaa kevättä!
PoistaVoimia! -J.
VastaaPoistaEikä! Teilläkin! :( (En siis viittaa itseeni, vaan Intoilijaan)
VastaaPoistaKyllä siitä kuulemma selviää. Olet niin vahva, että selviätte ihan mistä vaan. Uskon sen :)
Rehellisen maailmassa kaikki on totta.
VastaaPoistaniin hyvät pahat kuin kauniit ja rumat asiat.
Rakkaudesta elämään ja totuuteen nuo hetket jakaa koko maailman kanssa.
kohti seuraavia seikkailuja, tsemppiä !
En tiedä mitä sanoa, kurkkua kuristaa, mutta vaikka tuntuisi kuinka pahalta nyt, ajan kanssa se helpottaa, niin kuin aina ennenkin. Ja lapsesta saa voimia selvitä päivästä toiseen.
VastaaPoistaK
Voi, onpa superikävä kuulla. Kauhean paljon sitä voikin toisten puolesta surra, vaikka ei "oikeasti" tunne. Hurjasti tsemppiä sinne, ja satapata lohtuhalia. Siis ei jaxu.
VastaaPoistaVoi kuinka kurja uutinen :( Voimia ja jaksamista hirveästi.
VastaaPoistaNiinkuin joku edellä jo sanoi, kamalaa millainen olo voi sun puolesta tulla vaikka oikeasti ei tunneta. Yritä jaksaa, ja varmasti jaksatkin, koska olet kaiken luetun perusteella niin hieno ja energinen ihminen sekä erityisesti maailman paras äiti lapselle joka ei tapahtumia vielä ymmärrä.
VastaaPoistaVoimia uuden arjen aloitukseen! <3
Voi voi :( Tsemppiä tulevaan!
VastaaPoistaVoimia, lämpöä, valoa.
VastaaPoista-minna
*leuan loksahdus*
VastaaPoistaVoimaa olemassaolevan lisäksi!
ja täytyypä sanoa se aitous blogissasi varmaan parasta onkin! (vaikka olen luullut olevani hcfani visuaalisuuden, yllätyksellisyyden, tekstin laadukkaiden ja samanikäisen tenavan touhujen vuoksi...)
<3
VastaaPoistatervetuloa kerhoon ja iso voimahali!
VastaaPoistaKyllä näistä varjopuolistakin selviää, vaikkei aina siltä tunnukaan.. "Se mikä ei tapa, se vahvistaa" on aika oiva lausahdus moneen aamuun ja iltaan, kun tuntuu, että se aarinko ei välttämättä sittenkään paista risukasaan. Mutta kyllä se vielä paistaa, usko pois :)
Kaikkea hyvää tulevaisuuteenne!
VastaaPoistavoi apua. Paljon voimia tulevaisuuteen. Saatte Oon kanssa kaikki empatiani, olette vaikuttaneet hyvin hienoilta ihmisiltä.
VastaaPoistaOlipas ikäviä uutisia, tuntuu pahalta puolestanne. Tsemppiä kovasti tähän kevääseen!
VastaaPoistaKyllä te selviätte, urheat pienet naiset! Ja täytyy kyllä sanoa, että minä olen aina tykännyt lukea blogiasi, kun se on tuntunut niin aidolta, ja melkein tuntuu kuin olisit tuttuni, vaikken ole koskaan edes kommentoinut sinulle :) Keväistä auringon paistetta sinne teidän uuteen kotiinne! <3
VastaaPoistaHurjasti halauksia ja tsemppiä ♥
VastaaPoistaVoi ei :(. Kovasti tsemppiä, pikkuhiljaa eteenpäin
VastaaPoistaMulla kaksi pientä ja hyvin on selvitty kolmistaan. Voimia ja valoa.
VastaaPoistaMulla kaksi pientä ja hyvin on selvitty kolmistaan. Voimia ja valoa.
VastaaPoistaJoskus olisi vaan niin paljon kevyempää, jos kaikki ei olisi aitoa. Että saisi sanoa "Paskat, huijasin teitä. Vedätin! Hahaa!"
VastaaPoistaMutta ei.
Kaikki lämpimät ajatukset täältä teille. Joskus elämä vaan on yhtä vittua ja saatanaa.
Oi, tämä todellakin yllätti, mutta nyt varoitusteipit selkeni. Hämmästelen täällä itsekin, miten pelkästään blogin kautta tuntemani ihmisen elämän mullistavat tapahtumat voivatkin pysäyttää tällä tavalla. Olette ajatuksissani. Voimia.
VastaaPoistaEi, mitä ihmettä??? Pidempään blogiasi seuranneena saman alan työläisenä toivottelen nyt kovasti voimia ja kaikkea.
VastaaPoistaVoi ei! Voimia täältäkin :(
VastaaPoistaEn osaa muuta sanoa, kuin että kyllä sinä selviät. Kesä tulee ja päivä päivältä on valoisampaa. Oot kuitenkin upea ja ainutlaatuinen. Toivon sulle voimia tulevaan.
VastaaPoistaHui kun meni kylmät väreet. Täällä käydään henkistä helvettiä saman asian edessä, vielä hetken aikaa hiljaa muulta maailmalta piilossa tässä kodissa, kohta jossain muualla. Juuri jossain sellaisessa, jossa tilaa on enää vain kahdelle.
VastaaPoistaKiitos rehellisyydestäsi ja aitoudestasi, et uskokaan, kuinka osui ja upposi.
Pitkään blogiasi seurailleena on vähän hölmöä, että nyt vasta mitään kommentoin. Jos jatkossa vaikka useammin. Voimia sinne!
Enpä olisi pystynyt ennustamaan tällaista käännettä, vaan vähänpä sitä ihminen toisen elämästä tietää. Toivotan kummiski tosi paljon tsemppiä. Tavarat kertaalleen jakaneena tiedän, että ei ole helppoa. Maailmassa kumminkin yleensä selviää. Ainakin siihen asti, että taas haluaa elää ja kokea.
VastaaPoistaSanattomaksi vetää. Oikein iso tsemppihali. Anna itsellesi aikaa surra. Onneksi teitä on kaksi, jotka voi tukea tavalla ja toisella toisiaan.
VastaaPoistaHarvoin tuntemattomien blogikirjoitukset koskettaa, mutta sinun juttusi jostain syystä koskettavat. Kyynel valui silmänurkkaan, ihan tuntemattoman puolesta. Paljon voimia tulevaan, luja usko huomiseen!
VastaaPoista- Eeva
tsemppiä kaikkeen tulevaan!!
VastaaPoistaHuihai. Pysäytti. Tsemmpiä älyttömästi ♥
VastaaPoista*tsemppiä
VastaaPoistaTämä postaus pysäytti kyllä aamubussissa ja on ollut mielessä pitkin aamua. Hassua miten sitä voi näin elää mukana, vaikka emme edes tunne toisiamme. Yritä jaksaa, hetkestä toiseen, ja jokin aamu huomaatkin kuinka on yhtäkkiä helpompi jo hengittää. <3
VastaaPoistaTsemppiä sinulle! Onneksi sinulla on ihana pieni tyttö, jonka kanssa varmasti murheet unohtuu.
VastaaPoistaSurullista. Mutta elämä kantaa.
VastaaPoistaLuin jo aamulla tämän postauksen. Ja muutaman kommentinkin. Jäin miettimään itsekin, että kuinka sulla onkin taito kirjoittaa niin, että tuntuu kuin tuntisi sinut.
VastaaPoistaJa samassa mittakaavassa tämä viesti tuntui ikävälle. Olen niin pahoillani, että olette päätymässä eroon. Samalla musta tuntuu, että melko monessa lapsi perheessä se on lähellä. Itse kuitenkin kannatan äidiltäni oppimaa ajattelutapaa. Eli kannattaa näinä vaikeimpina vuosina luoda aina sellaisia pidempiä tuumimis aikatauluja. Eli kun alkaa risoon, niin kattelee sitä vuoden eteen päin ja katsoo mikä tilanne on silloin. Sitten voi katsoa tilannetta uudelleen.... kokeillanko vielä vuosi katsoa, jos se tilanne muuttuis. Kohta huomataan, että elämän tilanteet on muuttuneet ja pari suhteelle onkin aikaa eri tavalla kuin silloin, kun lapset on olleet pieniä. Ja töitä, töitä ja töitä tarvii jokainen parisuhde pysyäkseen kasassa. Sitä ei pitä unohtaa (ei allekirjoittaneenkaan).
Ja huom en kirjoita tätä kritisoidakseni sinun valintaasi. Enkä tosiaankaan kirjoita tätä sellaisesta lintukodosta jossa kaikki on ruusunpunaisen onnellista.
Voimia ja tsemppiä!
-Anu-
Voi, onpa ikävä kuulla. Tämä uutinen pysäytti. Isosti. Kauhean paljon sitä voikin teidän puolesta surra :'-( Hurjasti tsemppiä tulevaan!
VastaaPoistaLöysin blogisi vasta äskettäin. Siitä asti olen päivittäin odottanut, mitä tänään maailmaasi kuuluu. Kuvasi ovat kauniita ja aitoja, jutuistasi puhumattakaan. (Tulit mieleeni viimeksi eilen, kun näin kaupassa Palaset-laatikoiden kopioita.) Ideoitakin olen blogistasi saanut, sillä meillä on hämmästyttävän samanlainen maku :) Toivottavasti jaksat uuden elämäntilanteesi kanssa.
VastaaPoistaVoi miten surullisia uutisia täällä olikaan. :( Nyt vain aikaa, aikaa ja aikaa, kohta aurinko taas paistaa ja eteensä näkee entistä kirkkaammin.
VastaaPoistaIkävää ja tsemppiä uuteen alkuun.
VastaaPoistaEi se ole pelkästään se, mitä aidosti sanotaan. Vaan se on myös se, mitä aidosti jätetään sanomatta. Mutta niin se menee, että jokaisella on ihan tässä "oikeassakin" elämässä oikeus rajata asioita, joista kertoo, vaikka sitten puhuisi vain vaahtokarkeista tai "lystikkään" salamyhkäisesti vaikeistakin asioista. Tosin tässä tapauksessa tarkkasilmäinen lukija on saanut viitteitä asiasta jo aiemminkin.
Voi miten ikävää. :( Kovasti voimia tilanteeseen.
VastaaPoistaOlet aito, siitä ei ole ollut koskaan epäilystä. Pahoillani elämän kovasta koulusta, ja toivotan suuresti jaksamisia kaikkeen mitä elämän vuoristorata tuokaan tullessaan. Paljon paljon jaksamista ja tuokoon huominen sinulle iloa tullessaan yhtä paljon kuin tänään oli harmia. <3 Omuuden annina
VastaaPoistaVoi ei. Voimia sinulle ja suloiselle O:lle.
VastaaPoistaIkäväää - voimia! Itse olen täällä tässä samassa tilanteessa. perjantaina tuleva ex.mieheni muuttaa pois ja jään tähän lasten kanssa. Miellä kaikki mennyt "sovussa" ja yhteishengessä, muutta rankkaa tämä silti on. Joten voimia sinne - uskoa huomiseen - elämä kantaa - aina .... vaikka joskus tuntuukin olevan isoja ilmakuoppia vastassa!
VastaaPoistaOlen lukenut tämän postauksesi nyt aika monta kertaa, enkä vieläkään tiedä mitä sanoa.
VastaaPoistaOlen helvetin pahoillani. Sano jos voin jotenkin auttaa.
Jaksamista! mottoni on pitkään ollut: Paskan määrä elämässä on vakio. 3 viime vuoden aikana tapahtunut kaikenlaista josta motto vähän vitsillä tuli mutta tänä keväänä taas niin ajankohtainen. Serkkuni tähän tokaisi että hei, jos kerran paskan määrä on vakio ja viimeiset ajat ollut vähän vaikeampaa niin sittenhän se meinaa sitä että onnellinen jakso on tulossa! Johon minä että; HYVÄ POINTTI! Että tällaista ajatuksen juoksua.. toivottavasti piristi ;)
VastaaPoistaOlen pahoillani. Blogisi on viime aikoina piristänyt minua kun olen miettinyt ammatti-identiteettiäni, minusta tulee myös graafikko. Uskoisin että jakamasi ilo ja kivat jutut tulevat sinulle jossain vaiheessa taas takaisin!
VastaaPoistaVoihanVideo!..harmillista tosiaan .
VastaaPoistaOlen pahoillani minäkin. Sure aikasi, toivon, että sen jälkeen myötätuuli taas puhaltaa!
VastaaPoistaOlen aivan äärettömän pahoillani. Kuten moni muukin on jo todennut, tämä pysäytti.
VastaaPoistaAina kun pitää lähteä eri suuntiin, mietin tätä:
VastaaPoista"Things are OK. I'm in the middle of a divorce but we're trying to do it kind of the way we got married, with love." -Robin Williams-
Ja lisäterveisinä: kertakaikkisen hurmaava blogi sinulla!
Tiedän tunteen liiankin hyvin.. mutta usko pois, kun olet saanut asian käsiteltyä ja surut surettua, joku kaunis päivä huomaat, että enää ei satu niin paljon, enää et ajattele asiaa joka hetki, enää itku/ahdistus ei yllätä päivittäin, enää tällaiset 'aika parantaa haavat' -kommentit eivät tunnu siltä, että toinen sanoo sen vain lohduttaaakseen, vaan huomaat asian todella olevan niin. Tsemppiä, valo palaa taas tunnelin päähän, ihan varmasti! Omassa tilanteessani olisin halunnut kuulla nämä sanat, myöhemmin huomasin asioiden olevan näin. En tiedä tilannettasi tarkemmin, mutta voimia toivotan sinne suuntaan!
VastaaPoistaVoimia!
VastaaPoista<3 Voimia teille! Sulla on ihana ja aito blogi.
VastaaPoistaOlen pahoillani teidän puolesta! Voimia uuteen alkuun! Muista kuitenkin, että aurinko paistaa tänäänkin!
VastaaPoistaZ: Olen pahoillani puolestasi, ikävää että näin kävi. Tunnut ystävältä jolle haluan vain antaa lämmintä tukea, myötäelämistä muutoksissa ja voimia taistella uudet tuulet mieluisemmiksi pyörteiksi.
VastaaPoistaHalaus. :)