20110408

tavallinen torstai

Päivä kanssani -postaus on ilmestynyt kerran aiemminkin ja niitä on toivottu lisää. Nyt mukana on yksi pieni muuttuja. Tässä tulee. Näin me vietimme sumuisen ja sateisen torstain, seitsemännen päivän huhtikuuta.


Aamulla oli tarkoitus nousta ajoissa, ehtiä kahvitella ja mennä sitten tutustumaan juuri avattuun uuteen perhekerhoon. Loppujen lopuksi nousimme yhdeksän jälkeen ja lähtö venyi ja vanui joka suuntaan. Yhdet pienet aamuraivaritkin ehdittiin saada siinä välissä. Juuri ennen lähtöä O nukahti ja puin nuokkuvalle nyytille hupparia päälle. Ei auennut enää edes silmät vaikka pukeminen onkin usein pieni kriisin paikka.



Ulkona oli sumuista ja kosteaa. Omista vaatteistanikin oli osa kosteita, tosin vain siksi etten saanut niitä eilen ajoissa pyykkikoneesta kuivumaan. Bussia ei onneksi kauan ehditty odotella ja ehdimme kohtuullisesti vielä paikan päälle.


Perhekerhossa riitti vilinää ja vilskettä. Tupa oli tupaten täynnä niin vaunuja, vauvoja kuin isompiakin lapsia. Ja äitejä tietenkin. Valuimme vähän orpoina peremmälle mutta onneksi paikalle oli sattunut pari tutumpaakin naamaa. Vähän alle tunnin ehdimme paikalla olla, O oli hienoisesta uniltaheräämispöllämystymisestään (mikä ihana sana!) huolimatta ihan mainiosti meiningeissä mukana. Huitoi ja huuteli. Teki tuttavuutta niin muutaman vauvan kuin lattiankin kanssa.


Pakkauduttuamme takaisin vaunuihin tuli uni muutaman huutelun jälkeen ja suuntasimme kirpputorikierrokselle. Ensimmäisestä kohteesta teimme muutaman mukavan löydön mutta toinen kohde olikin muutettu epämääräiseksi huonekaluliikkeeksi joten sen jätimme sitten väliin. Tekemistämme löydöistä luvassa lisätietoa hieman myöhemmin, aika ihania juttuja.


Kirppiksen jälkeen sompailimme sumussa ruokakauppaan, koukkasin Tiimarinkin kautta mutta löytämättä mitään sen kummempaa. Viereisen kenkäkaupan ikkunasta bongasin kuitenkin ihastuttavat dinosaurussaappaat, O:lle tosin aivan liian isot vielä.


Ruokaostoksilla olivat kaikki muutkin äidit, mummot ja rollaattorit. Kaupantäti kertoi ruokapurkkihyllyllä omista lapsistaan ja mukaan tarttui tavallisten ostosten lisäksi myös kanelilla maustettuja omenalastuja. Matkalta pysäkille soitin Mummulle ja vinkkasin niistä dinosaappaista. Olisivat nimittäin täydelliset eräälle pienelle pojalle.



Bussimatka menikin mukavasti puhelimessa puhuen ja ruokakassin, vaunujen ja pystyssäpysymisen välillä taiteillen. Kotipysäkki oli silkkaa loskaa, naapurin vanha mies tuli spanielinsa kanssa vastaan. Juuri ennen kolmanteen kerrokseen raahautumista O alkoi heräillä. Aikamoiset päikkärit niistä loppujen lopuksi tulikin.


Kotona ohjelmassa oli vapaata hengailua uudella matolla joka tätä nykyä saa toimittaa leikkimaton virkaa. Neiti väkkärä kun on oppinut kierimään ja kääntymään niin ettei tahdo enää pikkuruisella läntillä pysyäkään. Karvakasatkin osallistuivat hengailuun, kumpikin omalla tavallaan.



Pistin kardemummakahvia tippumaan, aamuinen kahvittelu kun jäi yhteen kuppiin sitten kuitenkin. Väliin ehti Mummukin jo soittaa varanneensa ne saappaat joista oli aiemmin puhe. Kahvia odotellessa oli aikaa maistaa omenalastuja ja taisin juuri jäädä niihin lopullisesti koukkuun. Sen verran mukava makuelämys se oli. Tekisi mieli tosin kokeilla tehdä niitä itse, omenaa vain uuniin kaneleineen vai kuinka?



Ikkunaan alkaa ropista vettä, sumu on jo vähän hälvennyt. Kieppaamme vaipanvaihdon kautta syömään, O erinäistä suurempaa valikoimaa ja äiti Mummun tekemää lihamureketta kera herkkusienisalaatin.






O alkaa näyttää väsyneeltä, mytistelee korvaa ja hieroo silmiään. Ajattelen kokeilla josko tulisi uni ihan omassa sängyssä ja alan laulaa hämähämähäkkiä. Ensimmäinen säkeistö menee ihan hyvin, toisesta tulee vähän omalaatuinen. "heinäheinäsirkka soittaa viuluaan, äiti ei muista, enää sanojaaa..." O katselee hölmistyneenä laulavaa äitiä ylipäätään ja lopulta luovutan. Käytän hyväksi havaittua ja hiton toimivaa tissitainnutusta ja pääsen juomaan rauhassa kardemummakahviani.



Unet tosin jäävät melko lyhyiksi koska onnistun kolauttamaan tuolin oveen sen verran lujaa, että se herättää O:n. Samassa rytäkässä tulee isikin kotiin ja salamana korvaa Hangonkeksi Vinkuiitan. Isi on ihana ja isin tulo on päivän ehdottomia kohokohtia. Tänään saa äitikin ihanuuksia. Sähköjohdosta taiteillun kukan. Isi tosin painelee piakkoin päiväunille ja me jäämme O:n kanssa jatkamaan aiempaa vapaata hengailua.




Koska O viihtyy mainiosti, pääsen aloittelemaan erästä mielessä pyörinyttä projektiani. Kaksi karvaista assistenttia tietenkin saatavilla. Samalla on hyvä maistella Pandalta testiin saamiani lakritseja, etenkin mansikanmakuinen on mieleeni.




Reilun tunnin päästä soi ovikello ja saamme yllätysvieraita. Mummi on päättänyt piipahtaa ja sekös vasta onkin hauskaa. Pistämme kahvia tippumaan ja P kokkaa Mummun tekemää lohikeittoa. O on onnesta soikeana ja pääsee myös ruokapöytään. Aiemmin hyväksi havaitut maissinaksut tekevät kauppansa kurkkujen lomassa ja meneepä sinne vähän kasvimaan satoa -sosettakin. Suurimmaksi osaksi loistetaan kyllä ihan show-mielessä Mummille ja nokkamukistakin juodaan ihan itse kaksin ja välillä yksinkin käsin.



Ruoan jälkeen teemme pikaisen tilannekatsauksen ja päätämme lähteä saunomaan Keravalle. Mummi menee edeltä ja me pakkaamme O:n ja itsemme ja tulemme perässä. Isi pukee O:n ja O:lla on uudet tennarit jalassa. Väliajalla (=äiti laittautuu edes aavistuksen ihmismäisemmän näköiseksi) isi viihdyttää O:ta laulamalla lastenlaulukirjaa läpi. O on hieman hämmentynyt mutta alkaa sitten laulaa mukana. Vihdoin päästään kuitenkin matkaan, läpi tuulen ja äskettäin alkaneen räntäsateen. Nenäliinan kokoisia hiutaleita leijailee joka puolella ja vaatteet ovat salamana litimärät.





Keravalla serkkupoika on innoissaan, halii ja pussailee ja haluaisi nostaakin O:n kaukalosta. Siihen tosin tarvitaan vielä vähän apua. Pian kutsuu serkkua oma sänky ja meitä sauna, vuorotellen kumpaakin. O on tosin visusti Mummin sylissä naama hangonkeksinä edelleen.



Lastenhuoneen matolla on hauskaa ja siinä viihdytään kierien ja seurustellen mukavasti koko loppuilta, vähän vaihtuvalla kokoonpanolla vain kun osa käy välillä saunassa. Tissilläkin käväistään pariin otteseen niinkuin usein on iltaisin tapana ja serkkupojan lelut ne vasta mielenkiintoisia ovatkin. Illan suosikeiksi nousevat legolaatikko, muovinen auto sekä serkun kengät.

Koska O on hyväntuulinen ja hereillä, keitämme vielä ilta(yö)kahvit ja O:kin pääsee kahvipöytään. Ruokalistalla on jälleen naksuja sekä paprikaa. Mahaan uppoaa myös melkein koko purkillinen tänään ostettua Punaposki-sosetta puolukoineen. Ja vettä. Voi sitä riemua kun saa taas nokkamukin. Siinä on vain jotain niin hauskaa. Ja koliseehan se nyt kivasti pöydänreunaankin.

Sitten onkin aika suunnata yöpuulle, kotia kohti. O simahtaa samantien kun saadaan auto käyntiin eikä kotia päästyä ole itseltäkään simahdus kaukana. Pikaisesti vielä vaippapyykkiä kuivumaan, astianpesukone käyntiin ja kissanhiekkalaatikoiden siivous ja sitten ollaan valmiita sänkyyn. Tämä päivä on pulkassa.

Tämä oli hyvin tyypillinen, tavallinen pala meidän arkeamme. Kaikkine kiemuroineen, pienine hymyilyttävine palasineen. Kylläpä mahtuukin paljon ihan tavalliseen torstaihin. Voi kun sitä aina osaisi nähdä ne ihanat puolet, huomata miten tärkeää ja kaunista se ihan tavallinen arki onkaan.

15 kommenttia:

  1. Anonyymi8/4/11 11:49

    Ihana postaus :) Mistä olet hankkinut tuon ihanan printtilaukkusi?? Olen etsinyt sen tyylistä itselleni jo pitkään, tuloksetta. Aurinkoista keväänjatkoa :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi8/4/11 12:32

    Ihan kiva postaus, tavallista elämää! Mummu tuntuu pitävän teidät hyvin ruokittuina :D kelpais mullekkin mutta ei, ite on kokattava joka päivä! koskapa tartun aina epäolennaiseen niin asuuko O:n serkku siis mummulassa myös?

    VastaaPoista
  3. Tällaiset postaukset ovat aina vähän vedenjakajia, mukava kuulla, että tykkäätte. :)

    Laukku on ebaysta: http://cgi.ebay.com/Womens-Newspaper-Print-Shoulder-Bag-Handbag-Purse-A138-/290498474138?pt=US_CSA_WH_Handbags&hash=item43a30ef09a

    Juu, Mummu todellakin pitää meidän ruokapuolesta melkoista huolta, välillä vähän liiaksikin. :D

    O:n serkku ei asu Mummulassa, Mummi on vain tosi usein käymässä Keravalla serkun luona kun itse asuu kauempana eri kaupungissa. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus! :) Naista mina tykkaan! Verrattuna omiin paiviini neljan seinan sisalla, tapahtuu kylla teidan arkipaivana paljon enemman kuin taalla paassa!

    VastaaPoista
  5. Ollaan näköjään pyöritty prikulleen samoilla kulmilla eilen. Toivottavasti joskus törmätään. Luulen tunnistavani sinut ja O:n sitten :)

    VastaaPoista
  6. Ihana päivä:)

    Meillä oli muuten samanlainen kitara-body käytössä jokunen vaatekoko sitten. Tykättiin kovasti.

    VastaaPoista
  7. Mukavaa luettavaa! O:lla on uskomattoman suloiset ilmeet. :)

    VastaaPoista
  8. näitä on kiva lukea. en vaan ymmärrä miten ehditte mahduttaa tuon kaiken yhteen päivään! mun tyttö on jotain kuukauden nuorempi kuin O ja meidän päivä on: heräys, vaippa, syönti, leikki, tissi, uni x 3, siinä jossain välissä pikaisesti ruokakauppaan, mut ei ihan joka päivä kuitenkaan. hirvee huuto nykyään jos yrittää kirpparikierrokselle. vauvakerhosta taas sikiää levottomat yöunet seuraavalle yölle, kylään jos eksytään niin silloin pitää unohtaa syömis- ja nukkumiskyvyt. vauvat on mainioita <3

    VastaaPoista
  9. Anonyymi8/4/11 21:44

    Tuossa oli tapahtumia suunnilleen viikon verran mun elämästä. :D Eikä lapsikaan ole vielä tässä maailmassa. Mulla ei nyt ole kovin hyvät odotukset tulevien arkipäivieme hektisyydestä...

    Tykkään tosi paljon tällaisista postauksista, koska ihmisten normaali arki on kiinnostavinta ja teillä näköjään täynnä kaikenlaista.

    lala

    VastaaPoista
  10. Anonyymi9/4/11 00:48

    Ihania tilannekuvia :)

    VastaaPoista
  11. Anonyymi9/4/11 10:09

    Varmaanhan tähän on valittu päivä jona jotain tehdäänkin..? :) itse oon lapsen myötä huomannut että menot lisääntyy vaan kun on muskaria, vauvakinoa, mammatreffejä..ja sukuakin tulee ipanan myötä tavattua enemmän. Itsestähän se on kiinni että uskaltaa ja jaksaa lähteä ihmisten ilmoille, se kyllä piristää ja palkitsee!

    VastaaPoista
  12. Mukava kuulla, että tykätään. :) Josko sitten tulevaisuudessakin jaksaisi vaikka onhan näissä aina aikamoinen homma "tavalliseen" postaukseen verrattuna.

    Päivä oli valittuna edellisenä iltana ja toki tiedossa oli tuo perhekahvilareissu, kaikki muu tuli niin sanotusti kaupan päälle. :D Olen aiemmissakin postauksissa pohtinut tätä dokumentoitavien satunnaisten päivien ja niiden ohjelman asiaa. Kun tuntuu, että onko sitä mitään dokumentoitavaa ja kummasti sitä on kuitenkin aina. :)

    Tuosta olen samaa mieltä, että vauvan kanssa ohjelmaa kertyy kummasti koko ajan ja itse olen myös päättänyt että O:n kanssa voi tehdä kaikenlaista enkä jätä menemättä siksi, että minulla on vauva ja vaunut mukana.

    NAKU, mitä ihmettä, sijaitsetteko tekin jossain täälläpäin? Voidaanhan me treffata ihan tarkoituksellakin joskus jos tosiaan olette jossain täällä lähellä. :D

    koria, vauvat tuntuvat olevan tosi erilaisia, O nukkuu superhyvin vaunuissa kunhan ne ovat liikkeellä joten kirppisreissut sun muut on aika helppo mahduttaa päivään. Ja usein tulee mentyä "samalla" kun on muutakin asiaa sinnepäin niinkuin tässä postauksessa tuo ruokakaupassa käynti. :)

    VastaaPoista
  13. Tällaisesta postauksesta jää hymy kasvoille. Tulee sellainen olo, että te olette niitä pariskuntia P:n kanssa, jotka sitten O:n muutettua oman perheensä kanssa muualle, kärräätte kalakeittoa ja mureketta heille vuorostanne.

    Iso plussa siitä, että et päivittele tai kauhistele, millaista se järkyttävän raskas arki lapsen kanssa on. Päinvastoin! Jos odottaisin lasta, tekstisi kannustaisi ja rohkaisisi.

    VastaaPoista
  14. Mainio kuvakertomus!

    Piti vielä tulla kiittämään perhekahvilavihjeestä, sillä olen koko ajan ollut siinä uskossa, että Itä-Vantaalla tarjolla olisi vain Kartanokosken perhekahvila. Korson uutta paikkaa täytyy lähteä kokeilemaan.

    VastaaPoista
  15. Liisa, ihana mielikuva! <3 Nauratti ja nostatti vähän vettä silmäkulmaankin samalla koko kommenttisi.

    Hilla, ole hyvä vain, tuo on tosiaan ihan juuri avattu ja hei, tule ihmeessä nykäisemään hihasta jos huomaat meidät siellä. :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!