20100907

tahmeus

Pelkäsin etukäteen. Miltä tuntuu pysähtyä kokonaan. Jäädä rankasta työputkesta äitiysloman huomaan.

No, eipä tarvinnut sen kummemmin miettiä. Ärhäkkä flunssa kaatoi samantien viikoksi sängynpohjalle. Työurakatkin vaatinevat veronsa samoista sekavista unista.

Päivät ovat olleet tahmeita. Aika tuntuu seisahtuneen paikalleen. Muu maailma kai jatkaa menoaan, minä luen synnytyskertomuksia uudella koneellani sängyssä nenää niistäen ja tuleva mummu ompelee suklaanruskeita ja vaaleanpunaisia lakanoita.

Kissat eivät päästä minua hetkeksikään silmistään. Vaihtavat vain vahtivuoroa välillä.

Mahassa on vauhti päällä. Ei tunnu vauvasäiliön pieni flunssa paljon menoa haittaavan. Kipakat kantapäät porautuvat kylkiin ja mahtava myllerrys alkaa kun P tulee kotiin ja puhuu. Yölläkin on välillä herättävä kuulostelemaan koko kehoa vavisuttavia kuperkeikkoja.

Olen nähnyt vauvasta unia. Jokaisessa niissä hän hymyilee minulle. Ja minä hymyilen takaisin. Minä hymyilen myös P:lle. Elämäni miehelle jonka kanssa olen kulkenut ajassa ehkä lyhyen matkan, sielussa pitkän ja päätynyt tähän. Perustamaan perheen.

Sokeri teemukin pohjalla on tahmeaa. Kahvinjuonti on vähentynyt.

Meillä ollaan jo melko valmiina. Pieni nyytti on tervetullut milloin ikinä sitten päättäkin saapua. Ei sitä kai tämän valmiimmaksi voi edes tulla.

2 kommenttia:

  1. Voi miten suloisesti kirjoitat ♥.

    VastaaPoista
  2. :) Ihana kirjoitus <3

    Koitahan parantua!!!

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!