20100516

perse edellä puuhun ja muita kertomuksia eiliseltä

Eilen oli jotenkin kaoottinen päivä. Väsytti jo valmiiksi, yöunet jäivät vähiin ja katkonaiseksi. Työpalaveri oli päivän väripilkku ja sitten alkoi alamäki. Palaverissa hörpin vielä vadelmasmoothieta ja keskustelin perse edellä puuhun kiipeämisestä. Pohdin halkojen olemusta ja löysin yhteisen sävelen.

Kahden päivän helteen jäljiltä olivat luottokorkkarini pettäneet minut ja hanganneet mojovan rakon oikeaan jalkaan. Uusien mielessä siintävien mustien balleriinojen etsintä ei puolestaan huhkimisesta huolimatta tuottanut minkäänlaista tulosta. Jälleen kerran, ne olisi pitänyt ostaa silloin samantien kun omannäköiset osuivat kohdalle. Olen nyt juossut kaikki keskustan kenkäkauppohin viittaavatkin putiikit läpi ja löytänyt ainoastaan yhdet vähän sinnepäin ja niillä oli puolestaan liikaa hintaa.

Helle ei ainakaan auttanut asiaa ja ihmisten koordinaatiokyky tuntui laskevan samaa tahtia käytöstapojen kanssa. En ole enää kovinkaan ketterä mahoineni ja täyteenahdettuine isoine kasseineni. Onko silti pakko tuuppia tai kävellä surutta päin ilman anteeksipyynnön häivääkään. Mahaa juili ja kiristeli kun aivan liian myöhään istuin hetkeksi alas. Jotenkin on hankala arvioida omaa jaksamista nyt tämän kengurupussukan kanssa.

Olin hikinen, likainen, pölyinen, väsynyt ja kiukkuinen. Arvoin hetken menisinkö kotiin ensin vaiko suoraan Keravalle grillaamaan. Matka kotiin kestäisi melkein tunnin mutta siellä voisi ottaa välissä pikasuihkun ja vaihtaa vaatteet. Päädyin kuitenkin siihen, että grillikutsu sisälsi myös saunan joten suuntaisin suoraan pääkallonpaikalle. Kävin lataamassa bussikortin ihan tätä toimenpidettä varten sillä lompakkoni käteismäärä oli isoina seteleinä viime myyjäisten jäljiltä pankkiin matkalla. Muuten olisin kortin ladannut vasta maanantaiaamuna.

Soitin kysyäkseni bussin numeroa, oli kuulemma 738. Istuskelin pysäkillä ja mietin, että kumman kauan kestää tämä odottelu. Aikatauluista selvisi, ettei kyseinen vuoro kulje lauantaisin. Ei ihme, että kesti. Soitin lisäohjeita ja sain käskyn odotella toista samalle pysäkille saapuvaa bussia. Jonkun ajan päästä läjä tekstiviestejä kertoi, että ei se tulekaan sinne minne pitäisi vaan minun kannattaisi siirtyä junaan. Juoksujalkaa rakkoineni (molemmat niistä alkoivat tässä vaiheessa olla aika kypsiä) painelin junaraiteelle ja luottolaukkuni sanoi sopimuksen irti juuri kun pääsin junaan. Hihna poikki. Kiva, kiitti. Millä minä nyt vien koko omaisuuteni töihin ja takaisin?

Junassa kuulin Hollannista kuulumisia, E on eronnut ja varsin allapäin. Juuri ennen Keravaa tulivat tarkastajat. Ojensin hymyillen lippuni vain kuullakseni, ettei seutulippuni kelpaa Keravalle. En ollut epähuomiossa tullut ajatelleeksi tätä seikkaa ollenkaan vaan automaattisesti oletin sen käyvän. Pahoittelin ja niin pahoitteli tarkastajakin. Normaalisti en edes kulje Keravalle junalla ja olin sentään maksanut matkani edelliseen pysäkkiin asti. Jos sen niin haluaisi laskea. Poistuin junasta kahdeksankymmenen euron sakko rikkinäisessä laukussani.

3 kommenttia:

  1. Voi mika kamala paiva. No tietaapa ainakin ettei tuommosta epaonnisten asioiden komboa kovin usein tule vastaan.

    VastaaPoista
  2. Sait sakon tuosta? Eikö konnarin olisi sen sijaan pitänyt veloittaa matkan hinta, eikä sakko maksua, varsinkin kun et tiennyt asiasta. Höh. Ainakin pitkän matkan junissa konnarit on tosi reiluja.

    VastaaPoista
  3. Elli, paras olla tosiaan tulematta tällaisia komboja ihan jatkuvalla syötöllä ainakaan. Ärf.

    Laura, no kieltämättä tuntui aika kurjalta, että napsahti täysi sakko kun maksettu oli kuitenkin seutulippu enkä siis ollut kokonaan pummilla liikenteessä enkä edes pelkällä sisäisellä lipulla.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!