20091104

kirjoista

Minua ei saisi viedä lainkaan paikkoihin, joissa myydään kirjoja. En vain kertakaikkiaan pääse pois ostamatta jotain. Lukeminen on minulle samaan aikaan seikkailu ja pakopaikka maailmalta, se on rauhoittumista mutta se inspiroi. Luen tiettyjä kirjoja yhä uudestaan ja uudestaan ja otan aina innoissani vastaan lukuvinkkejä. Kirjoja on erilaisia, minä olen tunnetilalukija.

On kirjoja, joita luetaan silloin kun muut asiat painavat harteilla ja väsyttää. Ne ovat kevyttä hömppää, ihmissuhdekoukeroita ja köykäisiä persoonia. Näitä kirjoja luetaan vähän kerrallaan, sen verran kuin sinä iltana jaksaa jotta saadaan aivoista tungettua kaikki se unta häiritsevä moska jonkun pienen lukollisen oven taa. Sen jälkeen on paljon helpompi nukahtaa.Tällaisia mahtavia pääntyhjennysopuksia kirjoittaa mm. Marian Keyes, jonka yhden teoksen ostin juuri nettikirppikseltä.

On kirjoja, joiden lukemista ei voi lopettaa kesken vaan jo aloittaessaan tietää, että tämän kanssa menee aamuun asti. P:n herätyskellon soittoon ja aamuauringon kajoon ikkunasta.  Nämä kirjat kutittavat jotain sellaista selittämätöntä kohtaa tuolta sisältä ja saavat sydämenlyönnit kaikumaan korvissa. Näihin kirjoihin palaan harvoin mutta sitäkin jännittyneempänä siitä, säilyykö lumous edelleen. Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi on yksi näistä.Pöydällä odottaa myös samaisen kirjoittajan Linnunaivot, saa nähdä onko siitä aamuun asti -kirjaksi.

Sitten on luottokirjoja ja luottokirjailijoita. Voin huoletta ostaa takakantta lukematta jokaisen heiltä julkaistun teoksen ja tiedän mitä saan. Nämä luetaan moneen kertaan, kulutetaan koirankorville ja valitaan kirjahyllystä yhä uudelleen rakkaudella ja lämmöllä. Aivan kuin tiettyjen kirjojen kanssa olisi yhteisiä muistoja. Tutut sanat ovat kuin ystävä, jonka luokse palata. Osaan toki suuren osan näistä jo ulkoa. Kukapa ei kuudennen lukukerran jälkeen osaisi mutta se ei haittaa. Näitä voi lukea milloin vain. Hömpän tilalla niitä tutuimpia tai uudelleen inspiraation kadottua niitä mahtipontisempia. Nämä saavat aina kirjahyllyssä parhaat paikat ja näitä minä olen lukemattomissa muutoissani pakannut hellimmin laatikoihin. Terry Pratchettin koko tuotanto aina Kiekkomaailmasta lastenkirjojen onttuihin on sulattanut sydämeni ja kietonut kielivitsejä rakastavan osani pikkusormensa ympärille. Nytkin minulla on kesken Tähtihattu ties kuinka monetta kertaa ja lopetin juuri Onttujen kolmannen kirjan Yläilmoissa. Neil Gaiman on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen American Godsillaan ja tehnyt novellikokoelmistaan Smoke and Mirrors ja Fragile Things kirjoja, jotka voi ottaa mukaan minne vain. Kolmanteen luottokirjailijaan tutustuin vahingossa, syntymäpäivälahjaksi saamani kirjan kautta. Olen sittemmin levittänyt sanaa ja aika harva lähipiiristäni on pystynyt vastustamaan kiusausta. Laurell K. Hamilton on kirjoittanut mahtavaa maneerientäyteistä vampyyrihömppää. Tämä sarja on kutkuttavalla tavalla hömpän ja luottokirjailijan välissä. Kevyttä kenttälukemista höystettynä verellä, rikoksilla, seksillä, vampyyreilla ja ihmissusilla. 

Sitten on ne kaikki muut. Pikkuruisista pokkareista valtaviin opuksiin. Roald Dahlin outo pimeä huumori vie mennessään, Taru Sormusten Herrasta on toki luettu ja Sofi Oksastakin löytyy hyllystä. Jokaisella kirjalla on tarinansa ja hetkensä. Ei vain kirjan sivuilla vaan myös reaalimaailmassa. Tätä luin silloin kun harmitti ja tästä sain idean siihen ja siihen. Tämä minulla oli mukana Hollantiin muuttaessani. Lukemattomia tarinoita. Enkä edes aloita kaikesta siitä tietokirjallisuudesta, joka on vallannut työhuoneen. Taidekirjoja ja typografiaoppaita. Lisäksi kaikkien näiden katu-uskottavien kirjojen lisäksi hyllyssäni ja lukumenneisyydessäni on aimo kasa kaikenlaista muutakin. Sekalaisia romaaneja, outoja kirjoja, sarjakuvia, superhömppää, äidin tuomia klassikoita ja kaikkea sitä mitä kukaan ei myönnä lukevansa. Olen lukenut koko Arto Paasilinnan tuotannon eräänä kesänä putkeen ja lainasin juuri P:n veljen vaimolta Karamellikengät, jatko-osan suositulle Pienelle suklaapuodille. Peter Maylen kanssa olen muuttanut Provenceen monta kertaa ja annoin juuri kodin tarjoushintaiselle Elizabeth Kostovan Historiantutkijalle, jonka luin joskus kauan sitten englanniksi.

Minä luen joka ilta. Joka ainoa ilta palaan paperisille sivuille seikkailemaan. Ainoana poikkeuksena lienevät ex tempore -yökyläilyt ja hillittömät juhlimiset. Saatan pienessä maistissakin lukaista pienen pätkän. Tämä on minun iltarituaalini joka joskus vain levähtää myös päiväsaikaan tai aamuun lämpimissä lakanoissa. Kotini on täynnä kirjahyllyjä ja kirjakasoja. Suunnittelen aina kuinka veisin osan kirpparille mutta kirjoista luopumisessa on jotain viiltävää ja sinne ne aina jäävät, minun hyllyyni.

Koska itse olen aina kärkkymässä kirjavinkkejä, haluaisinkin nyt kysyä teiltä lukijat lisäänkö tänne muiden postausten perään tästä eteenpäin kirjan, joka on menossa juuri nyt? Ihan vain omaksi pieneksi kappaleekseen loppuun. Saisin samalla itselleni ylös ja ehkä joku joskus saisi lukuvinkin niistä. Tai sitten teen niistä ihan oman postaussarjan hieman enemmällä selityksellä, kumpi kuulostaisi mielekkäämmältä?

4 kommenttia:

  1. Minua kiinnostaisi kovasti tietää, mitä luet. Sekä lyhemmin, että pidemmin, ihan miten itsestäsi parhaiten tuntuu. Olen valmis allekirjoittamaan kaiken (joudun kyllä vaihtamaan muutamia kirjailijoita, koska minulla on asenneongelma Terry Pratchettia kohtaan) mitä kirjoitit erilaisista kirjoista. Olen samanlainen kirjankuluttaja kuin sinäkin, ja toisinaan ostan niitä ihan vain siksi, että ne ovat esineinä niin turvallisia ja ystävällisiä. Jos on kurja olo, kirja helpottaa jo olemassaolollaan. En mene mihinkään ilman kirjaa, koska koskaan ei tiedä, joutuuko jossain jonottamaan kaksi ylimääräsitä minuuttia, ja siinä ajassahan ehtii lukea melkein sivun! Iltaisin luen aina ennen nukahtamista, muuten se ei ole hyvä nukahtaminen.

    Kotona hyllyt ovat täynnä paitsi kirjoja, myös juuri niitä kirjoihin liittyviä tarinoita, joista puhuit. Joskus säästän surkean opuksen ihan vain siksi, että se muistuttaa minua siitä ajasta, jota sitä lukiessani elin. Rakastan kirjapinoja ja asuinkumppanin kauhuksi kasailen niitä vähän joka paikkaan. Olen varma, että se johtuu bibliofiili-isän geeneistä ja siitä, että olen kirjaimellisesti kasvanut keskellä kirjakasaa (meillä oli nimittäin silloin sen verran ahdasta kotona, että koko työhuoneen lattia oli täynnä pinoja, ja niiden välistä kiemurteli vain pieni polku, jota kulkemalla pääsi seuraavaan huoneeseen. Pinot piti purkaa siinä vaiheessa, kun hiiriperhe muutti niiden sekaan asumaan, ja isä alkoi pelätä opustensa joutuvan rakennusmateriaaleiksi ja nakerruksen kohteeksi.)

    Nyt tuli ihan kauhea tarve päästä kirjakauppaan. Ihan vain vaeltelemaan hyllyjen sekaan. Ja niin, mainitsinko jo, että olen tuleva kirjastontäti? Tälläkin hetkellä istun kirjaston takahuoneessa ja yritän estää painavaa opusta putoamasta pinon päältä näppäimistölle.

    Eli hyvin innostava kirjoitus, taas kerran. Sun blogi on yksi mun ehdottomista lemppareista, nautin tekstiesi lukemisesta joka kerta. Ja kissasi vaikuttavat ihanilta, täydellisiä nimiään myöten.

    Joo joo, nyt lopetan. Mutta tahdon vain vielä huomauttaa, että rakastin Karamellikenkiä. Suomeksi en kyllä ole vielä lukenut, mutta englanninkielisen painoksen ahmin heti kun se julkaistiin. Hän on minun lempi-luottokirjailijoitani, katsos.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kun joku vastaa suurella sydämellä ja vielä suuremmalla määrällä tekstiä. Hymyilytti samantien.

    Taidan itsekin kallistua ainakin vähän pidempien kirjapostausten puoleen. Tuleepahan tännekin jotain muutakin sisältöä kissanpäiden ja sisustuksen lisäksi. ;)

    Kirjakasat ovat täälläkin tuttuja ja jotenkin tuosta turvallisuudesta tuli myös mieleen ulkomaille muuttaminen. Hollannissa asuessani olin aluksi vähän yksin ja ulkopuolinen, kirjaston löytäminen tuntui siltä kuin olisi tullut kotiin. Jotain niin tuttua ja turvallista vaikka vähän oudolla kielellä pääosin olikin. Kirjastot eivät koskaan muutu, niihin voi aina mennä ja siellä osaa aina liikkua, käyttäytyä asian vaatimalla tavalla ja ne eivät koskaan vaadi esimerkiksi laihduttamaan.

    (Karamellikengät oli mahtava!)

    VastaaPoista
  3. Joo, mun on pakko päästä kirjakauppaan töiden jälkeen. Jouduin kirjoittamaan halusta blogiinikin, iski niin vahvasti. Olen juuri Lontoossa tekemässä työharjoittelua, ja vaikka työ on kivaa, iltaisin yksinäisyys vaivaa. Jo tullessani minulla oli läjä turvakirjoja, mutta nyt ne on luettu. On siis aika hankkia uusia.

    VastaaPoista
  4. Kävin lukemassa tuon kirjakauppapostauksesi. Löytyikö mitään? ;)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!