perinnöllistä

Kun uudet keltaiset kumisaappaatkaan eivät riitä, on siirryttävä järeämpiin aseisiin. Tai ainakin korkeampiin korkoihin.

Sen täytyy olla jollain lailla perinnöllistä.

vähän kaikkea

Me ollaan viime aikoina tehty vähän kaikkea. On menty vähän sinne minne nenä näyttää, syöty vähän sushia ja vähän jäädykejogurttia, juotu vähän kahvia, on käyty vähän äitin töissä, kuvattu vähän portaissa ja leikitty vähän cityparkouria Mannerheimintiellä. Kohta pitäisi vähän siivota ja tehdä varmaan vähän töitä. Jotain pitäisi vähän varmaan syödäkin taas. Vähänkö kivaa tällainen vähän suunnitelmaton viikonloppu.

vihje

Tarkoittaako tämä sitä, että olisi aika mennä elokuviin?

päivän asu ja prinsessatesti

Päivän asussa ei ole sinänsä mitään erikoista, samalla graffitihameella mennään edelleen ja yläosana toimii kahden mustan topin yhdistelmä. Päällimmäinen pöllöllä varustettu on vuosien takainen alelöytö, jonka kohdalla harmittelen edelleen etten ostanut myös valkoista samanlaista. Alla on joku random-toppi koska pöllöpaidassa ovat melkoisen laajat nuo kainaloaukot.

Koska kesä päätti tulla takaisin, palasin askeleen taaksepäin ja laitoin nuo caprimalliset legginsit. Pelkällä hameella en aamutuimaan enää viitsinyt lähteä vaikka iltapäivän lämpölukemat sen melkein sallisivat.

Päivän juju onkin enemmän hiuksissa, joissa on comebackin tehnyt suttunuttura. O seurasi tarkkaan kun ähersin aamulla kylpyhuoneessa klipsipidennyksiä paikoilleen ja pelleilin pinnien kanssa. Monen tarkentavan kysymyksen ("mitä teet?" "nutturaa" "aha") jälkeen O lopulta selvästi luovutti ja totesi pettyneenä, että "Äiti, ei susta tullut prinsessaa" ja lähti jatkamaan omia touhujaan.

Prinsessatesti jäi siis läpäisemättä mutta kyllä tämä kai työkampauksesta menee silti.

yllättäviä aamuhetkiä

En tiedä mikä mielenhäiriö tänään aamulla vaivasi mutta minä nousin käsittämättömän aikaisin. Ilman univelkataakkaakin olen aamu-uninen ja O on selkeästi perinyt sen minulta. Meillä nousevat useimmiten naama mutrussa molemmat eikä poikkeuksia juuri näy.

Tänään asiat olivat toisin. Koska kello ei ollut juuri mitään, keitin kahvia ja päätin vetäytyä O:n viereen lukemaan kirjaa hetkeksi. Juuri kun sain kahvini ja kirjani paikalleen, nousi vierestäni pörröinen pää suu leveässä virneessä. Kuiskuttelin, että köllötä vaan vielä ja O mönkikin hetkeksi kainaloon siliteltäväksi mutta saman epidemian uhrina ei malttanut olla siinä kuin muutaman minuutin. Lopulta sanoin itsekin hieman hämmentyneenä, että kulta, ehdit itseasiassa leikkiä vähän aikaa ennenkuin meidän pitää lähteä. Ei ole kiire minnekään.

O ryntäsi innoissaan katsomaan olisivatko kissat jo heränneet ja minä nautin kirjasta ja kahvista lämpimissä lakanoissa. Ja korvaamattoman arvokkaista kiirettömistä aamuhetkistä, joita ei todellakaan meidän huushollista ole usein.

Millaisia aamuja teillä on?

lasilevyjä ja leppäkerttuja

Koska aiempi työhuone oli sarjassaan vasta toinen koskaan kodin ulkopuolella sijainnut ja se ensimmäinenkin oli pelkkä pöytäpaikka, on tässä kahdenkymmenen neliön sisustamisessa ilmennyt aivan uudenlaisia käänteitä. Lisähaasteita asettaa myös täydellinen keittiöttömyys. Edellisessä paikassa kun oli kaikki mukavuudet suihkusta ja pesukoneista(!) alkaen. 

Onneksi on Facebook sillä lähtökohtaisesti en näe mitään järkeä ostaa kaikkea tarvittavaa uutena jos haluamaani lojuu jonkun varastossa tai autotallissa tyhjänpanttina. Pikaiset etsintäkuulutukset ovat tuottaneet yllättävän hyvää tulosta. Viime viikolla huutelin mikron, minijääkaapin ja imurin perään ja tänään peräänkuulutin lasista pöytälevyä. 

Ensi keskiviikkona tänne saapuvat kaikki kolme ensinmainittua ja mikä hauskinta, jääkaappi on sama, jossa olen säilönyt kahvimaitoani ensimmäisellä työhuoneellani. Siellä pöytäpaikkapaikassa muutamia vuosia sitten. Pöytälevy sen sijaan löytyi äsken, villi kuosi on juuri tarpeeksi omituinen leppäkerttuineen päivineen, että se sopii tänne Hello Kitty -hanan ja nykyisen pöydän kaveriksi mainiosti. Jostain syystä minulla on myös sattumalta jemmassa yksi samanlainen setti metallijalkojakin kuin tässä tämänhetkisessä pöydässä. 

Kiitos Facebook ja superaktiiviset ystäväni! Toisen romu on todellakin toisen aarre!

Millaisia löytöjä sinä olet tehnyt netin tai sosiaalisen median välityksellä?

niin paljon kaikkea eikä silti päätä eikä häntää

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ja jostain syystä niistä aika moni on ilmestynyt minun elämääni tämän vuoden aikana. Saa nähdä yllättävätkö viimeiset neljä kuukautta yhtä paljon kuin jo kuluneet kuukaudet.

Tänään otin aamulla kahvia mukaan kotoa, bussimatkasta tuli kertaheitolla rattoisampi.

Syksy on tullut, olen vihdoin luovuttanut ja vetänyt jalkaani legginsit minihameen sijaan. Ja pisteeksi i:n päälle vielä suuren turvahupun.

Tässä postauksessa ei ole oikein päätä eikä häntää vaikka pari pärstäkuvaa mukana onkin. Blogissa  lienee muutenkin hetken päätöntä ja hännätöntä hiljaiseloa, että ehdin kuroa umpeen kaikki muuton takia levinneet aikataulut. Viihdytä sinä minua sillä aikaa kertomalla miksi luet tätä, kuka olet ja mistä tulet, mitä haluaisit nähdä täällä enemmän ja mitä vähemmän. Sana on vapaa.

Ja jos kuulumiset kiinnostavat kiireenkin keskellä, tsekkaa vaikka tätäkin postausta hallitseva Instagram. Sitä on aina aikaa päivittää, eikö vain?

olisiko sinusta siihen?

Nyt on tullut se hetki, että Ainoa Graphic Design etsii vihdoin virallisesti yleismiesjaskaa tai pystynmihinvaanpirkkoa. Innostunut luova hullu saa harjoittelupaikan keskeltä kaoottisia aikatauluja, helvetin hyvää kahvia, huonoa huumoria ja mainiota menoa.

Paikan saanut pääsee heti aitojen asiakastöiden pariin, kokeilemaan rajojaan, näyttämään kyntensä ja kurkistamaan yhden naisen keskisuuren mainostoimiston maailmaan. Ollakseni kuitenkin rehellinen, luvassa on varmasti myös ympäripyöreitä päiviä ja sekalaista juoksupoikahommaa. Kantin on kestettävä muuttuvat tilanteet, nopealla aikataululla annetut tehtävät ja toimenkuva, joka ulottuu tulitemppujen kuvaamisesta aina kahvimaidon ostamiseen asti. Mikä on minun arkeani, on oleva myös sinun arkeasi ja siitä kahdeksankymmentä prosenttia on jotain ihan muuta kuin siistien kuvien tekemistä koneella.

Jos pensselit ja/tai kamera pysyvät kädessä, taitto-ohjelma on ainakin etäisesti tuttu ja uskot kestäväsi lempeää diktatuuria, laita sähköpostiviesti osoitteeseen ainoa.fi@gmail.com ja perustele miksi juuri sinun pitäisi päästä Ainoan ensimmäiseksi assariksi, oikeaksi kädeksi ja vasemmaksi varpaaksi.

Paikka täytetään välittömästi kun oikea henkilö osuu kohdalle tai viimeistään lokakuun alussa. Tässä leikissä nopeat siis todellakin syövät hitaat.

///

Aiempia mietteitäni samasta aiheesta eli siitä kuinka annetaan sielu päivähoitoon

kenkiä, kalloja ja kitty

Siivouspäivän saldo oli itseasiassa odotettua pienempi ja isompi. Koska tarkoitus oli saada mahdollisimman paljon tavaraa ja vaatetta vain pois varastoista tilaa viemästä, yritin pitää hinnat kohtuullisina ja tulinkin tosiaan yhtä kassia vähemmän kantaen takaisin toimistolle. Ostoksetkin oli tarkoitus pitää minimissä ja hankkia ainoastaan todella tarpeellista, jossa onnistuinkin yli odotusten.

Kahden euron (!) syyskenkien lisäksi toimistolle muutti mm. keraaminen pinstripe-kuvioitu pääkallo. Kuka nyt voisi elää ilman tällaista, hä?!

Lisäksi aivan loppumetreillä bongasin jotain niin kamalaa, että se on jo ihana tai toisinpäin. En vieläkään oikein tiedä, onko Hello Kitty -juomapullohanajärjestelmä kammottava vai kammottavan hieno mutta tänne se muutti joka tapauksessa. Vesikanisteri kun on pakollinen joka tapauksessa täällä keittiöttömässä toimistossa. Ystäväni lupasi kuitenkin hätätapauksessa adoptoida tämän, jos alan kallistua sen kannalle, että se on sittenkin enemmän kamala. Jään miettimään asiaa, mitä mieltä sinä olet?

*Kittyn vieressä poseerava juomapullo saatu töiden kautta.

hiiohoi

Lauantai käynnistyi merellisissä (ja hieman paniikinomaisissa) tunnelmissa kun säntäsin viimeistelemään tilaustyönä pyydettyä korusettiä laivoineen ja purjehdusaiheisine puhekuplineen. Unohdettuani reikäpihdit kotiin en voinut tehdä koruja valmiiksi alkuperäisen suunnitelman mukaan edellisenä iltana vaan aloitin homman vasta aamutuimaan töissä.

Kello tikitti ja korujen piti olla lähtövalmiina 10.45, jotta kaasona toimiva ystäväni ehtii kampaajalle. Tietenkään juuri silloin ei ensin löydy printterin piuhaa ja sitten kun se löytyy, on muste lopussa. Piirrä, anna kuivua, leikkaa, skannaa, kopioi, liitä, sommittele, tulosta. Ja tee kaikki kahtena siltä varalta, että niille käy jotain. Lopulta sain kaiken töissä tehtävän valmiiksi (uskomatonta kyllä!), pakkasin loput koruosat ja tarvittavat työkalut mukaan ja juoksin ystäväni luo uunittamaan ja viimeistelemään kaivatut korut.

Luojan kiitos S asuu kävelymatkan päässä työhuoneeltani. Taisin silti tehdä ennätyksen tuolle matkalle uhkaavasti kymmentä lähestyvää kelloa vilkuillen. Perillä levitin lasisen ruokapöydän puolilleen tarvikkeita ja kävin töihin.

Oikeastihan S tilasi vain korvikset mutta koska laiva-aihe oli niin oiva, päätin lisätä soppaan myös origamipaattikaulakorun. Ja tietysti myös kortin, joka sopii tyyliin. Olivat kuulemma myös polttareissa taitelleet paperiveneitä, mikä selvisi vasta korttia näyttäessäni.

Ehdimme kuin ehdimmekin ja korut lahjarasioissa ja kortti (ja hillitön määrä muuta tavaraa) mukanaan S otti taksin ja suuntasi puiselle purjelaivalle juhlimaan. Minä sen sijaan kävelin hieman aiempaa rauhallisemmin takaisin töihin ja tihkusateesta huolimatta hymyilytti. Hiiohoi!

vauhtia ja vaatekaapin aarteita

Kunhan olen ensin juonut aamukahvin, odotellut tänne kotiin Mummun ja Papan O:n kanssa, rynnistänyt töihin, hakenut eilen sinne unohtamani reikäpihdit, muotoillut kutistemuoville erään ystäväni ystävän häälahjakorut, juossut kyseisen ystäväni luo uunittamaan ne, laittanut niihin koruosat kiinni ja ne kiinni lahjalaatikkoon, antanut ne ystävälleni, juossut takaisin töihin, tavannut Ninan, kerännyt myytävät kimpsut ja kampsut mukaani ja kävellyt tien yli puistoon, jonka puunlatvat näkyvät työhuoneeni ikkunaan, onkin:

Tule ihmeessä moikkaamaan ja penkomaan uutta kotia etsivää vaatevarastoa!

///

Siivouspäivä

niin lähellä mutta niin kaukana

Niin se kameran piuha. Arvaatko missä se oli?

No siellä koneen takana pöydällä tietysti. Löytyi kun laskin näytön alas lähteäkseni kotiin.

#muutto

Uskomatonta kyllä, aloitin pakkaamisen tiistaina aamukymmeneltä ja täällä sitä ollaan. Viimeinen kuorma tuotiin eilen, suurin osa jo silloin tiistaina. Matkaan mahtuu myös monta mutkaa mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vaurioiksi kirjattakoon yksi haava sekä yksi kadonnut lukko.

Jäimme vain kerran jumiin autolla lukitun rautaportin taakse ja mitään ei tuon mainitun sormen lisäksi hajonnut. Hermot ehkä muutamaan kertaan toki mutta eihän meillä lasketa. Onneksi on kahvia, Hello Kitty -laastareita ja ihan mahtavia ihmisiä, jotka mahdollistivat koko muuton itseasiassa kaksi päivää etuajassa. P ja J, superkiitos!

O toimi tietenkin myös apuna sen minkä kerkisi. Useimmiten enemmän kuin olisi ollut tarvetta. Kuvia tuli napsittua aika sekalaisessa järjestyksessä milloin mistäkin kohtaa muuttokuormaa. Vähän sama idea siis kuin päivä asu -kuvissa. Samat laatikot mahdollisimman monesta eri suunnasta.

Vanha työhuone näytti tyhjänä hieman haikealta. Jätin hiljaiset kiitokset kuluneesta tasan vuodesta. Jäljellä on enää loppusiivous, jonka käyn tekemässä kun ehdin. Ensin on pakko paikata muuton aiheuttamaa valmistuneiden töiden vajetta hieman täällä uudella toimistolla.

Vaikka on ihanaa olla täällä korkeiden ikkunoiden keskellä, on silti pakko sanoa, että muuttaminen itsessään on aivan kamalaa. Ja niinkuin minä maaliskuussa kotia muuttaessani vannoin, että nyt ei kyllä vähään aikaan. P:kin nauroi vannoneensa ettei koskaan enää kun muutti työhuonettani sinne edelliseen paikkaan.

Luojan kiitos se on ohi!