20130807

joustavia

Kuten tiedätte, toimenkuvani on aika laaja ja töitä on tehty yhdessä sun toisessakin paikassa. Periaatteessa kaikki tarvittava kun kulkee mukana puhelimen, kannettavan ja ulkoisen kovalevyn (ja allekirjoittaneen) muistissa. Tänään kuitenkin yllätin jopa itseni mukana kulkevan instant officeni joustavuudella.


Koska O totuttelee päiväkotiin, olen minä vielä hieman välitilassa töideni kanssa. Aamu ei alkanut kovin lupaavasti, kotona saimme aikaan kolmannen maailmansodan, joka ei varmasti jäänyt naapureiltakaan kuulematta. Emme siis lähteneet kovin aurinkoisissa merkeissä päiväkotia kohti ja minua jännitti päivän kulku sen verran paljon aamuisesta johtuen, että en lähtenyt alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti työhuoneelle. O kuitenkin solahti pihaleikkeihin sen verran tehokkaasti, että totesin olevani enemmän hyödyksi aamukahvilla lähikaupan turkoosilla tuolilla.

Aamiaiselta suuntasin päiväkodin vieressä sijaitsevaan kirjastoon koneeni kanssa ja aloin kuumeisesti pienentää työpinoa. Olimme sopineet, että jos O:lle tulee ylitsepääsemätön ikävä, olen mahdollisimman lähellä saatavilla. Työt sujuivat kyllä pienistä teknisistä ongelmista huolimatta. Ja siitä, että vaikka kannettavan käyttö kirjastossa onnistuukin, puhelimessa puhuminen ei. Niinpä aina välillä pakkasin koneen takaisin laukkuun ja suuntasin ulos puhumaan. Ja sitten taas takaisin. Mahtoivat kirjaston työntekijät ihmetellä, että miksi ravaan edestakaisin koko ajan.

Lukuisia sähköposteja, ftp-palvelimia, puheluita, tarjouspyyntöjä ja vektoritiedostoja myöhemmin olin sopinut myös yllättävästä työmatkasta Tukholmaan. Jatkoin puhelinrumbaa vielä hetken kelloa kuumeisesti tuijotellen ja lopulta hoidin yhden tiedostonsiirtoasian kirjaston parkkipaikalta. Toimisto se on tietysti sekin, vesipulloineen ja kovalevyineen päivineen, puhelimesta jaetun netin varassa.

Lopulta en malttanut odottaa ja kauhukuvat ikäväänsä itkevästä O:sta silmissäni suuntasin takaisin päiväkotiin. Vastassa oli leveästi hymyilevä, juuri välipalan lopetellut O, joka ei missään nimessä halunnut kotiin vaan tahtoi jäädä ulos leikkimään vielä. Palloilin hämmentyneenä paikalla hetken ja totesimme päiväkodintädin kanssa, että sen sijaan, että raahaan vastahakoisen O:n kanssani pikareissulle postin kautta työhuoneelle, käväisen siellä yksin. O jäi leikkimään kotista isompien tyttöjen kanssa ja kengätkin laittoi päiväkotikaveri jalkaan.

Hyppäsin siis bussiin, juoksin hiki päässä postin kautta töihin hyväksymään painovedoksia ja hakemaan muutamia tärkeitä papereita. Onneksi työmatka on nykyisin sen kymmenisen minuuttia suuntaansa joten uhkarohkeasti hörppäsin vielä kupin kahviakin pääkallonpaikalla. Ja hoidin tietysti muutaman muunkin työasian siinä sivussa puhelimitse sekä työhuoneelta, että bussista.


Päiväkodissa odotti jos mahdollista, vieläkin aurinkoisempi O, joka ei vieläkään olisi halunnut kotiin. Lähdimme kuitenkin yhteisymmärryksessä kun sain selitettyä, että huomenna tullaan taas takaisin jatkamaan leikkejä. Joustava se tuntuu olevan tuo O:kin, on kuin kala vedessä kolmantena päivänä. Kuten muutaman muun äidin ja isän kanssa totesimme, taitaa tämä pehmeä aloitus olla enemmän meitä vanhempia varten kuin lapsia. Huomenna aion olla reipas ja mennä työhuoneelle asti. Koko päiväksi.


5 kommenttia:

  1. Tuttuja tuntemuksia vuoden takaa, kun A aloitti perhepäivähoidossa. Kyllähän se yleensä taitaa olla vanhemmalle kovempi pala. Ja kolmas maailmansota, se on ollut täälläkin käynnissä tänään. Ukkosta ilmassa? ;-)

    VastaaPoista
  2. Igana O ja ihana Sinä! Hyvää syksyä! :-)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että päivähoidon aloitus on mennyt teillä noin kivasti! :)
    Olen itse lastentarhanopettajana alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä ja yritän parhaillaan rauhoitella niitä lasten vanhempia, että kaikki sujuu hyvin jne. Pehmeästä laskusta ei tosiaan ole haittaa vanhemmillekaan. ;)

    Se, mitä lähes kaikille ensimmäistä lastaan päiväkotiin tuovalle vanhemmalle jossain vaiheessa totean, on se, että helpoimmin lapsi sopeutuu ja tottuu uuteen paikkaan silloin, kun vanhempi ei näytä lapselle huolestumistaan ja jännitystään. Muuten lapselle tulee sellainen olo, että vanhempikaan ei luota paikkaan ja että paikassa täytyy olla jotain kummallista, kun vanhempikin on noin kauhuissaan eikä haluaisi jättää häntä sinne. Kun lapselle viestii, että "tämä on tosi hyvä paikka ja täällä sun on hyvä olla ja tullaan sitten iltapäivällä varmasti hakemaan", voi lapsikin jäädä paremmin mielin. :)

    VastaaPoista
  4. Satuinkin kulkemaan ohitse keskiviikkona isoa mustaa kassia roikottaen, kun olit aamukahvilla kaupan edessä :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!