20130719

jauhoa tukassa

Mitä siitä, että jauhoa on tukassa (ja paidassa, kyynärpäissä, mahassa, otsassa, nenässä, pöydässä, housuissa, tuolilla ja lattialla) asti kun saa leipoa ihan melkein itse.


Mitä siitä vaikka viikko on ollutkin perseestä pitkä ja monivaiheinen kun saa maistaa kaikkia vaiheita.


Mitä siitä, että väsyttää kun kahden suklaan vadelmamuffinssit syntyvät suorastaan käden käänteessä. Ja mitä hermolepoa onkaan keskittyä hetken taikinaan kaiken muun sijaan.



Ohje on ikivanha ja melkoisen suurpiirteinen vaan niin olivat kyllä tekijätkin. Jauhoja laitettiin sopivasti ja muitakin aineita vähän maun tai kuun asennon mukaan. Salaisena ainesosana ripottelin sekaan myös aavistuksen piparkakkumaustetta.





Mustavalkoiset vuoat loppuivat kesken mutta ei se mitään, ihan yhtä hyviä nämä ovat tavallisistakin syötynä.


Mahat täynnä muffinssia on helppo hymyillä ja koko elämä tuntuu taas hetken verran kevyemmältä. Siis tietenkin sitä mahaa lukuunottamatta.






1 kommentti:

  1. Onpa upea kahvikuppi!
    O on varsin hurmaava pikku leipuri :)
    T. Upeus

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!