20130510

paljon hyvää ja kaunista

Joissain päivissä on enemmän tunnetta kuin yhteen päivään oikeastaan pitäisi edes mahtuakaan. Tänään  on päättynyt ja alkanut monta aikakautta, on soinut Apulannan Armo ja O oli kerännyt minulle kimpun valkovuokkoja. Minun näkökenttäni on yhtä epätarkka kuin alla oleva kuvakin.




Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdäJotta oppisin itse mitä tunnenJa tietäisin senNyt on mentävä yksinKulkee pitää ilman varjooOsan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsinSen on tultava loppuunNyt on aika

Viimeiseen tiimaanTähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunistaJonka raajat kuolleet onTän täytyy mennä näinVaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttääMutta tiedän et on turhaaArmoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttääNiin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntääVaikka sulkisi silmät, kuva säilyy eikä mee minnekäänMuttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataaEi voi jatkaaEi voi olla näinSen on tultava loppuunNyt on aika

1 kommentti:

  1. Itselleni(kin) ko. biisi on ollut tietyissä hetkissä hieno ja tärkeä.
    Musiikin voima, ilossa tai surussa on erityisen hämmentävä tällaisen perusepämusikaalisen tampion näkökulmasta.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!