20130523

ihossa ja iholla

Tatuoinneistani ja lävistyksistäni on kyselty jonkinlaista koostepostausta. Tässä pieni katsaus ihollani oleviin kuviin, palataan lävistysaiheeseen hieman myöhemmin. Rakastan suuresti kauniisti tehtyjä kuvia, iholla ja muualla mutta oma kroppa on koristeltu vielä aika maltillisin valinnoin. Olen tatuointien kanssa varsinainen jahkailija ja hyvä niin. Jokainen kuva on otettu harkiten eikä yksikään kaduta, samaa linjaa aion jatkaa vastakin vaikka suunnitelmia on tietysti kasapäin jo olemassa.

Ihan ensimmäisen kuvani koskaan otin Rotterdamissa Hollannissa. Vuosien pyörittelyn ja pähkäilyn jälkeen löysin jotain, josta olin aivan varma. Loppujen lopuksi olin niin varma, että ensimmäistä kuvaa jatkettiin viikon päästä toisella, isommalla. Se ihkaensimmäinen on sijoitettu niin ettei sitä voi kuvata tänne herkimpiä lukijoita järkyttämättä. Se on myös tarkoituksella paikassa, jonka näkevät vain harvat ja valitut joten siellä pysyköön.

Toinen kuva, eli se jatko-osa on lonkassa, samaisen Rotterdamilaisen tatuoijan tekemänä. Sen olen itse suunnitellut ja siinä kiteytyy koko elämäni. En ole mikään nyyhkytarina tatuoinnin takana -tyyppi mutta koen, että tässä kuvassa on aidosti sellaisia elementtejä, jotka ovat minulle tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa. Aivan samalla tavoin ajattelin silloin vuonna 2007 kun kuvan otin ja vaikka en ehkä tänä päivänä ottaisi tyylillisesti samanlaista, on sen sanoma edelleen minulle itselleni aivan yhtä ajankohtainen. Se on myös kaikkine halkeamineen ja värinkarkailukohtineenkin niin tärkeä osa minua ja ulkoista olemustani (vaikkei tämäkään tuolta lonkasta normaalien arkivaatteiden kanssa näykään, bikineissäkin vain osaksi), että tuntisin itseni todella orvoksi ilman sitä. 

Kolmas tatuointi puolestaan näkyy useinkin, käytännössä lähes aina. Kyynärtaipeesta löytyvässä symbolissa on varoitusmerkkejä. Minulle ne kertovat nopeasta syttymisestä asioihin, elämään, rakkauteen, mihin vain ja alla oleva ruksi on paitsi esteettisesti viehättävä, myös pilke silmäkulmassa tehty viittaus siihen, että se herkästisyttyvyys on joidenkin mielestä myös ärsyttävää. Oman tien kulkeminen antaa usein aihetta piikittelyyn ja paskanjauhantaan, yritän tämän avulla muistaa ettei siitä kannata välittää.

Eikä toki pidä unohtaa sitä, että tämä sama symboli löytyy P:n kyynärtaipeesta hieman isompana. Parisuhdetatuointeja karsastetaan aika tavalla mutta minä elän niin, etteivät huomenna kaduta tänään tehdyt valinnat. Ei aika P:n kanssa katoa minnekään menneisyydestäni, se on muovannut minua ihmisenä, viitoittanut tulevaa ja antanut jotain niin käsittämättömän hienoa kuin O. Tämä(kään) kuva ei ole kaduttanut minua sekuntiakaan vaan kannan sitä käsivarressani ylpeydellä hamaan loppuun asti. Vaikka se toinen samoin kuvioitu käsi onkin nykyään eri osoitteessa. Molemmat kuvat on iholle tehnyt yhteinen ystävämme, joka haluaa jostain aivan käsittämättömästä syystä pysytellä anonyyminä.


Hieman käsivarren symbolin jälkeen ilmestyi selkään sitaattimerkkejä. Nekin ovat aivan eri tavalla esillä kuin nuo alkupään kuvat ja sinullekin varmasti monista asukuvista tutut. Sitaatit ovat minulle täynnä merkityksiä. Ne ovat typografinen symboli, niiden sisällä on ajatuksia, lainauksia, huomioita, nostoja. Ne ovat viittaus kirjallisuuteen, tekstiin, tekstin tuottamiseen, ajatteluun. Ja se mitä kysytään itseasiassa eniten, eli miksi ne eivät ole suomalaisittain samoin päin. Ensimmäinen syy on se, että ne ovat kauniimmat ja symmetrisemmät näin. Toinen, suurempi syy on se, että ne ovat tältä osin myös kryptinen viittaus syntymämaahani Englantiin. Lisäksi lähes aina ravintolaympäristössä (eli Rocksissa, onko Helsingissä muka muita ravintoloita?) joku haluaa tietää lukeeko niiden välissä jotain. Ei lue. Ainakaan vielä.


Viimeisin (vaan ei missään nimessä viimeinen jos minulta kysytään) ja suurin kuvani on edelleen hieman kesken. Oikeassa yläreidessäni on syntymäpäivälahjaksi minulle tehty teksti, joka sekin kertoo tavallaan oman tiensä kulkemisesta. Oman itsensä arvostamisesta ja omien päätösten, valintojen ja elämän arvostamisesta. Se on muistutus siitä, että minä olen kaunis ja ihana vaikka aina ei tunnukaan siltä. Kesken se on siltä osin, että Helvetica Boldia olevat kirjaimet odottelevat vielä mustaa täyttöväriä. Tässä ja sitaateissa edelleen sama tekijä eli hyvä ystäväni. Suunnitelma ja asettelu ovat toki minun omiani molemmissa. 

Kuten sanoin, olen loppujen lopuksi aika maltillinen tämän tatuoimisen kanssa. Mietin ja makustelen pitkäänkin ennenkuin pistän tuulemaan. Tällä hetkellä on kyllä melko suurellisia suunnitelmia seuraaviksi kuviksi. Saa nähdä milloin ne siirtyvät toteutusasteelle.

Minkälaisia kuvia sinulla on ja miksi?

8 kommenttia:

  1. Oikea lapa; ensimmäinen tatuointini, musta/harmaa-sävyinen nyrkkeilevä kasvoton keiju. Sisäpiirin läpästä ja silloisesta kamppailulajiharrastuksestani kimmokkeen saanut ensimmäinen siipiveikkoni.
    Vasen ranne; valkoisella "Love is a battlefield" menneisyyttä ja tulevaa, rakkaus ei ole helppoa; sen eteen on tehtävä töitä ja uhrauksia, mutta silti se voittaa. Lopulta. Toivottavasti.
    Oikea ranne; valkoisella "From love I get my strength". Jatkoa vasemmalle, kaverillani lukee sama suomeksi, tosin eri paikassa.
    Oikea pohkeen ulkosyrjä: toinen siipiveikko, tulisiipi. Sai ideansa tavallaan opikselemastani alasta, elämän palosta ja katseen suuntaamisesta eteenpäin. Suunnitelmissa kolmas siipiveikko vasempaan jalkaan jääsiivillä. Jing&Jang meininkiä.
    http://aiccu.1g.fi/kuvat/Misc/Story+on+my+skin/

    Mä myönnän että välillä on kaduttanut (nuo siipiveikot lähinnä, ranteet ovat niin huomaamattomia että saatan jopa välillä itse unohtaa ne), mutta se on ollut ohi menevää. Sitä vaan on välillä tullut fiilis että "puhdas" iho olisi parempi, mutta ei kuitenkaan ole niin paljoa harmittanut että olisin miettinyt poisto-operaatioita. On nämä kuitenkin sen verran rakkaita.

    VastaaPoista
  2. Rinnan yllä kaksi tassua. Niinkin lässynläätä kuin ensimmäinen koira. Koko pienen ikäni oon tatuointeja halunnut, mutta kun ei oo rahaa, no kuka tekis, entä jos ei oo hyvä, minkälainen kuva.. ja diipadaapa.

    Nämä saivat itseasiassa kipinän niistä lasten tarratatuoinneista, oli tylsää ja liimasin itseeni tassut tuohon ja isosiskolle perhosen suunnilleen samaan kohtaan. Siitähän se sitten lähti. Kuukausi meni että saatiin ajat. Ja täysin varmoina, mitä halutaan ja mihin.

    Joskus tulevaisuudessa oikeaan lapaan ilmestyy sydän, josta on kulma irrallaan. Se kun on vuosien varrella hajonnut kaikkien vastoinkäymisten seurauksena. Toteutuksesta ei ole vielä varmuutta, että onko vain sydämen ääriviivat, väritetty, vai miten, mutta idea on varma.

    Sitten, ajatus oli vähän extempore, minulle tulee tribali oikeaan sääreen. Suora kopio "lainassa" olevasta kaulakorusta. Vuosi 2013 on mulla muuttumisen vuosi, ja tähän mennessä on sattunut sekä tapahtunut. Ihminen, jolta olen kaulakorun saanut (palautan vielä joskus.. miesjuttuja :P) on saanut suurimman muutoksen minussa aikaan, ja vaikka tästä ei koskaan tulisi mitään, haluan kantaa häntä aina mukanani. Enkä pelkästään sydämessä.


    VastaaPoista
  3. Kuvasta ei sen enempää, ihan perustylsää, mutta lisäksi paikka on huono, tyhmä ja lapsellinen (rinta / rinnan yläpuoli), joten kyllä, harkitsen poistamista, kun tekniikat vähän kehittyy. Liian äkillisesti tehty päätös ja valittu kuva, vaikka ei ehkä aikoinaan näin muka ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja täytyy vielä lisätä tähän, että aikani hoin tätä "halusin sen kuitenkin silloin, se on elettyä elämää" -diibadaabaa, mutta totuus on se, että yhden typerähkön tatuoinnin poisto ei itseäni muuta ihmisenä mihinkään, mutta tekee vain ihostani kauniimman, jos poisto onnistuisi hyvin.

      Poista
  4. Esittelykelpoiset tatuointini ovat isoja ja värikkäitä - nykyisin kaikki mitä tehdään tehdään värillisillä ääriviivoilla. Noiden seurana on sekalainen seurakunta kaikkea tuherrusta kasvuvuosilta muistona - tosin enpä vaihtaisi niitä pois, kertovat jokainen oman tarinansa. Kaikenkaikkiaan aika lailla sellainen luonnoskirjamainenhan tämä kehoni on.
    Jatkuvaa kehitystyötä.

    pidän suunnattomasti tuosta reisitekstistäsi.

    http://mangosforflamingos.blogspot.com/

    VastaaPoista
  5. Hih, minulla on pari ruusua mahassa ja pitäisi keksiä niiden kaveriksi jotain. Näihin liittyy vahva tarina minuksi kasvamisesta ja se jatkuu koko ajan, mutta pelkät ruusut ovat ehkä hieman tylsät.

    Seuraava kuva on mielessä. Olisin hankkinut kuvan jo, mutta toinen kissoista päätti järjestää yöllisen pikavoiton Viikin eläinsairaalan päivystyksessä, joten joudun siirtämään toivomaani kuvaa tulevaisuuteen. Sillä kuvalla tulee olemaan todella suuri merkitys itselleni. Se olen minä, se mitä haluan olla ja se mitä uskallan olla. En mitään, mitä muut sanovat tai toivovat minun olevan. Itse tatuointi on aiheeltaan kesy ja aukeaa vain minulle ja parille ihan lähimmälle ihmiselle. :) Mutta se olen minä, mitä haluan olla, aidosti ja teeskentelemättä.

    VastaaPoista
  6. Selän puolella on kaksi kuvaa. Ensimmäinen on oikeassa lavassa, pikkuinen trooppinen sammakko. Se oli sellainen 18/ylioppilaslahja itseltäni itselle. Toinen kuva on vasemmassa lavassa ja siinäkin on sammakoita, kaksi isompaa ja yksi pienempi. Eli meidän perhehän se siinä, tytön syntymäpäivällä ja meidän hääpäivällä.

    Aina välillä haaveilen jostain nilkka/jalkapöytä tatuoinnista, mutta toistaiseksi ei ole niin kovaa hinkua tai kunnon kuvaa löytynyt että olisi tullut otettua. Ja sen lisäksi tahdon että jokaisella kuvalla on itselleni jokin merkitys.

    VastaaPoista
  7. Tatuointeja on ---- olen impulsinen kuvien oton suhteen, mutta loppupeleissä je ajatukset ovat pitkään takaraivossa eläneet, ne pulpsahtaa vaan yllättäen mieleeni. Ainut harmi vaan, että luottotatuoijalle ajan saanti kestää 6-8kk, joten malttiakin tarvitaan :D

    90-luvun alussa otin ensimmäisen pienen pienen ruusun olan taakse. Sitten tuli nilkkaan iso musta pantteri ja viimeiseksi vasempaan käsivarteen värikäs papukaija. Tähän aikaan en itse kuvia ideoinut, vaan ne napattiin kansioista ja that´s it. No tämä tatuoija teki hommansa paskasti ja niistä ei ole enää mitään jäljellä...

    pantteri kokonaan kadonnut, papukaijan raakile peitettu ja ruusun hento jäljelle jäänyt jälki peitetty.

    3-4v sitten innostus alkoi uudelleen - ajatuksena oli pitkään muhinut tuon vanhan kamalaksi menneen papukaijan pelastus tai peitto. Lopulta astelin needle point tattoo nimiseen liikkeeseen Raumalla. ja pienen papukaijan päälle tuli ISO papukaija.
    Sitten halusin oikeaan käsivarteen perhosen - ison....
    sitten tuli niskaan/yläselkään iso sininen perhonen...
    sitten papukaijan alapuolelle tuli kirja, vanha mustepullo sulkakynällä, mustavalkoisena....
    ja viimeisin on extemporee otettu täysin hälytysjaalla otettu vasemman kyynervarren alapuolelle otettu pääkallo mustavalkoisena.
    Kaikki uudet tatuoinnit on tehnyt Rami "Ramo" Rosvall ja hänen taitonsa on upeaa. Lisää haluan häneltä.

    Tuo mustepullokuva tarvii vielä jatkoa, kissoista haluan kuvat, sitten käteeni kämmenselkään köynnöstä... ideoita on, kun vaan likviditeetti nyt sallisi ottaa lisää..
    Nyt ei ole edes aikaa varattuna... huolestuttavaa...

    Kaikissa on oma ajatuksensa, osa siksi, että ovat kauniita aiheita... osassa on tarinaa minusta... osasta on tullut osa minua (kuten tämä papukaija - kaikki ihmetteli, miksen peitätnyt millään mulla aiheella)..

    Tykkään valtavasti rumankauniista, siksi olen aina halunnut pääkallon - nyt se on minulla. Nyt kiehtoisi myös linnut...

    Onneksi tässä elämässä ehtii vielä.... Mutta näihin jää koukuun...

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!