20130412

aallonpohjasta silmäkulmaan

Aika ajoin kun työt kasaantuvat, on käytävä aallonpohjassa. Ryvettävä oikein siellä mudassa ja ahdistuksessa, joka alkaa väistämättä kun usko (ja jaksaminen) loppuu. Ellen olisi tehnyt tätä niin kauan, en ehkä aina muistaisi, että sieltä noustaan väistämättä. Se hetki on vain käytävä läpi, istuttava hetki pimeässä, nostettava rimaa, tarkistettava päämääriä. Ja noustava ylös seuraavanakin aamuna ja jatkettava.

Mutta ne kaikki päivät ja yöt, koneen ruudun sirinässä vietetyt tunnit. Ne maksavat itsensä takaisin. Eivät heti mutta pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomaa, että yhä useampi työ on tehty, valmiina painoon. Vielä useampi on ponnistanut idea-asteelta oikeaksi projektiksi. Unelmat ovat muuttuneet taittopohjiksi InDesigniin, haaveet layereiksi Photoshopiin, utopiat vektoreiksi Illustratorin syövereihin.

Jonain päivänä ne kaikki ovat myös kaupan hyllyllä, lehtitelineessä, verkossa, ihmisten kädessä, kylpyhuoneessa, paidoissa, käyntikorttikotelon lokerossa, repussa, sohvapöydällä. Nyt minä olen taas noussut ja tiedän miksi teen tätä. Miksi jaksan.

Esimerkiksi siksi, että äskeisessä palaverissa toinen osapuoli istui minun mustalla sohvallani pieni kimallus silmäkulmassaan nähtyään mitä minulla oli näyttää. Se sekunnin murto-osa oli minulle niin tärkeää, että se kattaa joka ainoan raadetun minuutin moninkertaisesti.

Nyt jaksan taas. Ja laitankin samantien painoon seuraavan aallon. Tällä kertaa ihan kirjaimellisesti, se on nimittäin Aalto-yliopiston uusien opiskelijoiden selviytymisopas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!