20130213

whatever forever and ever eli materialismionnen multihuipentuma

Juttelin tänään luottovaatteista aamupäivällä. Siitä miten jotkut ostavat heti kolme samanlaista toppia eri väreissä tai kahdet täsmälleen samanlaiset kengät. Itse olen tehnyt tätä aika vähän ja syykin on ihan selvä. Mistä minä voisin muka etukäteen tietää mistä tulee juuri se vaate tai asuste. Se, jota pidetään niin paljon, että se hiutuu päältä pois.


Myönnän, että kulutustottumuksissanikin on kyllä parantamisen varaa. Tulee ostettua liikaa sinne päin ja liian vähän täsmähankintoja, jotka kestäisivät läpi elämän. Tai edes muutaman vuoden jokapäiväisessä käytössä. Ostan siis tuuliviirin lailla vähän sitä sun tätä ja joistain tulee niitä luottovaatteita. Suurin osa jää kaapinpohjalle, osa jopa käyttämättömänä.

Jokapaikanhöylähuivistani onkin ollut viime aikoina puhetta, sen tien pää häämöttää jo. Jos olisin tiennyt kuinka rakas ja luotettava lisä siitä tulee vaatekaappiini, olisin surutta ostanut kaksi kerralla. Tai vaikka viisi. Vaan kun en tiennyt. Korvaaja on siis löydettävä ja tätä aarteenmetsästystä olen nirson makuni kanssa leikkinyt jo pitkän aikaa. Kun löytyy kiva printti, huivi ei ole tarpeeksi iso tai jos se on tarpeeksi iso niin ei ainakaan yhtä muhkea kuin aiempi. Ja kun se on muhkea ja iso ja kevyt niin printti ei miellytä. Rima on korkealla.


Ja niin oli hintakin kun vihdoin löysin täydellisen kaksosen käytössä olevalle. Yhtä muhkean, kauniin, pehmeän, ihanan, ison ja upealla printillä. Kävin hipelöimässä monta kertaa mutta sinne se jäi hyllyyn. Rahatilannekin kun on toki tiukentunut kun minusta tuli perheen ainoa kodin ulkopuolisessa työssä käyvä aikuinen joten hankinnat vaativat vähän enemmän harkintaa. Pähkäilin jonkun aikaa ja päätin, että jos tämä on nyt kerran se huivi (tällä kertaa väitän tietäväni etukäteen) niin jumankauta, pistetään aiempia hutiostoksia kiertoon.


Lupasin itselleni, että saan ostaa huivin vasta kun olen myynyt samaisella summalla jotain muuta pois. Aloitin kaappientyhjennyksen – hah – huiveista. Ja pyörremyrskyn lailla edenneet kirppistelyt (kiitos ihanat lukijat!) kilauttivat kassaan sen verran, että tänään leikkasin Stockmannin kuvastosta etusetelin mukaani ja marssin hakemaan uutta rakastani kotiin. Se oli aivan yhtä ihana kuin muistinkin ja oma mieli oli myös oikein hyvä koska tein sille kaappiin tilaa ihan roppakaupalla.

Vielä muikeampi mieli minulle kuitenkin tuli kun myyjä sanoi, että olen luultavasti ensimmäinen Suomessa, jolla tämä huivi on. Niitä kun on tullut myyntiinkin vain muutama kappale ja minä olen ainoa tähän mennessä sen ostanut. En ajattele laisinkaan, että kaiken vaatetuksen pitäisi olla uniikkia, kuljen ihan mieluusti massatuotetuissakin asusteissa jos ne omaan tyyliini istuvat mutta hei ihan oikeasti. Onhan se nyt mahtavaa olla se eka. Ja itseasiassa niin eka ettei kyseistä kaulanlämmitintä löydy edes oman merkkinsä nettisivuilta vielä.

Etsintä on siis päättynyt. Vanha huivini palvelkoon itsensä kunnialla puhki, kruununperimysjärjestys on tiedossa. (Ja mikä parasta, jos en kertoisi niin luultavasti te ette edes erottaisi huivini olevan uusi. Sen verran samaa henkeä siinä on kuin aiemmassakin hyvinpalvelleessa.) Kaappien tyhjennys sen sijaan jatkukoon. Josko sitä näin pienin askelin saisi koko vaatevaraston siihen kuosiin, että siellä on vain niitä vaatteita ja muut löytäisivät uuden kodin, jonkun muun niinä vaatteina.

Ostatko sinä lempivaatteita kaksin kappalein kerralla? Mistä tunnistaa lempivaatteen? Onko sinunkin ihanuutesi tulossa tiensä päähän?

///

2 kommenttia:

  1. Oranssit farkut kulutin loppuun syksyllä, samanlaiset tumman siniset viime keväänä. Eipä sillä, nyt en niihin housuihin enää mahtuisikaan. Mutta olivat kyllä hintansa väärtit, tummat oli jokapäiväisessä käytössä lähes kolme kuukautta, oransseja opin jo säästelemään, ja hintana noin 15 e. Tällä hetkellä ei oikein ole luottovaatteita, lähinnä koska en mahdu vaatteisiini (rv 19+5) ja uusia en raaski ostaa. :D

    VastaaPoista
  2. Olipa inspiroiva postaus! Samoja ajatuksia, mutta taas uutta puhtia toteutukseen. Kaappien sisältö järkeväksi. :) Kiitos!

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!