20130126

pako arjesta

Kipeänä oleminen on ankeaa ja hankalaa. Kotona laahustaa nenä solkenaan vuotavia zombeja yöpaidassa paikasta toiseen. Minä mukaanlukien siis.


Jotain jännää tällaisessa velttoilussa kuitenkin on. Sitä suhtautuu salaa vähän rennommin kaikkeen, syö(ttää) vähän hövelimmin herkkuja, ei jaksa riidellä nukkumaanmenoajoista saati siitä missä kukakin nukkuu, kunhan nyt nukkuu. Voi maata sängyssä iltapäivään ja pukeutua pelkkään haalariin niiksi hetkiksi kun sieltä sängystä on noustava esimerkiksi keittämään kaakaota.

Muistan kun olin juuri tavannut P:n ja mietimme, että olisipa meillä enemmän aikaa toisillemme. Työt kun tuppasivat häiritsemään alkuhuuman sokaisemaa rakkauselämää. Seuraavana päivänä makasimme kuumeessa P:n pienen yksiön sohvan virkaa toimittaneella sängyllä nenä vuotaen. Varo vaan mitä toivot, saatat vaikka saada sen. Ja vaikka kipeänä on kurjaa, se vapaapäivä oli ihana.

Nyt paljon suuremman olohuoneen lattia lainehtii leluista mutta sohvalla istuu tyytyväinen eilen leivottua porkkanasämpylää mutustava yöpukuinen aamutukka. Ja minulla on taas sellainen olo kuin olisin vaivihkaa varastanut itselleni palasen pakoa arjesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!