20121201

yhden aikakauden loppu

Tänään päättyy minun osaltani eräs aikakausi. Tämä on taas niitä pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri menetys minulle -juttuja. Rakkaista rakkain paikkani koko kaupungissa sulkee ovensa tammikuussa. Tänään on  siis minun viimeinen tilaisuuteni ratsastaa nostalgian aalloilla.


Savuisessa hämärässä on koettu kaikki mahdolliset tunteet, itketty ja naurettu. Rakastuttu, erottu ja tanssittu. Tanssittu niin monia tunteja ettei niitä ole edes mahdollista laskea. Korsakoff ei ole trendikäs eikä hieno. Se on pieni ja rujo mutta ehkä juuri siksi niin rakas. Sinne minä tulin ensimmäistä kertaa vuonna 2007. Ja siitä asti, joka ainoa kerta kun olen ollut Amsterdamin kamaralla, olen viettänyt siellä illan ja yön jos toisenkin.

Olen istunut siellä alkuillan hiljaisuudessa, hymyillyt hikisenä tanssilattialla aamuviideltä. Eksynyt matkalla sinne, löytänyt joka kerta silti perille. Kuluttanut jo kuluneita puutuoleja omalta osaltani lisää. Mittaillut halkeillutta betonilattiaa, kiivennyt DJ-parvelle huojuvia tikapuita pitkin.


Tänään minä tulen jättämään hyvästit. Juomaan ehkä muutaman drop shotin vanhojen aikojen kunniaksi. Alla olevaa kappaletta en muista koskaan Korsakoffissa kuulleeni mutta jokin siinä kiteyttää tämän hetkisen tunnelman täysin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!