20121209

mielikuvituspankki

Joka kerta palatessani Amsterdamista olen täysin offline. Arkielämään pudottautuminen on hankalaa ja sydän on vielä siellä jossain sivukujalla. Ajatukset puuroutuvat ja kaikki tuntuu epätodelliselta. Niin matkamuistot kuin kotikin. On vaikea tarttua mihinkään, nykyhetki lipeää otteesta. Peilistä katsovat vieraat silmät.

Joka kerta käy kuitenkin samalla tavalla. Matka ei ehkä ole lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ihan sama kaahotus siellä jatkui kuin Suomenkin kamaralla. Mutta se ideavyöry, joka palautumisen jälkeen iskee on jotain aivan uskomatonta.

Eivät naputtele sormet tarpeeksi nopeasti, pysy tussi kädessä tarpeeksi tiukasti. Mieli suoltaa ajatuksia, luonnoksia, ideoita, kokeiltavia asioita. Kaikki ne hetket alkavat suodattua kuviksi, teoiksi, sanoiksi. Askarteluiksi, maalauksiksi. En malta odottaa bussimatkan verran, että pääsen työpöytäni ääreen toteuttamaan niitä kaikkia.

Ammentamaan jälleen kerran siitä kaikesta mitä sain kokea. Tästä riittää inspiraatiota ensi vuodeksikin. Ja kun se alkaa hiipua, varmaan joskus tuolla kesän korvilla, voi aina varata uuden viikonlopun ladatakseen taas mielikuvituspankin piripintaan.

Nyt se suorastan tulvii jo yli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä!