20121112

siivekkäitä ja superhienoja laukkuja

Aloitin männä viikolla yhden aamun työn puolesta kameroineni laukkuvalmistaja Lumin uudella showroomilla. Kevätmallisto oli saapunut hypisteltäväksi ja herätti kyllä melkoisia himoja meikäläisessäkin. Peräti kahden Lumin kokoelmani kaipaisi kipeästi hieman isompaa yksilöä joukkoihinsa ja olen luonut kaihoisia silmäyksiä Supermarket-sarjan XL-versioon jo pitkään. Ja sitä kiivaammassa tahdissa mitä enemmän nykyinen jättisäkkini ratkeilee kirjaimellisesti liitoksistaan.


Uuden malliston helmet ja hienoudet kuvasin ja kirjoitin auki Kaikki Kauneudesta -sivuston puolelle tänne. Etenkin metallikoristeinen Limited Edition jäi kyllä kutkuttelemaan. Mustana tietenkin vaikka täytyy myöntää, että kirkuvan fluoropinkki yksilökin piristäisi asua kuin asua kummasti.



Olin jo lähdössä kun pyörähdin myös varsinaisen myymälän puolella ja bongasin pöydällä hengailevat origamikorut. Oi musta paperitaittelupegasos, come to mama! Enpä kuulkaa pahastuisi pupustakaan vaikkapa pukinkontissa.



///

3 kommenttia:

  1. Nyt pitää kysästä, että mikä sinun mielestäsi Lumi-laukuissa on se juttu? Kun olen oikein yrittämällä yrittänyt opetella tykkäämään niistä, kun kaikki niitä hehkuttavat, ja näkemään niissä jotakin fantsua, mutta kun ei. Aina näen edessäni hyvin tavallisen näköisen, mutta poikkeuksellisen kalliin laukun. Mikä ihme siinä siis oikein maksaa? Ja sitten esim. tuossa mustassa laukussa se pinta on sellasta vähän inhaa. Mutta ei ne siis rumia ole, mutta musta kovin tavallisia, "kasaan lysähtäviä" laukkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti oikein miettiä hetki, että miten tämän muotoilisin. Minuun vetoaa Lumissa juuri se yksinkertaisuus ja selkeys. Tietynlainen kulmikkuus ja muotokieli, joka on lainattu lähikaupan muovikassilta mutta jalostettu pidemmälle.

      En ole koskaan ollut sellaisten tsiljoona yksityiskohtaa -veskojen fani vaan haluan laukun olevan mahdollisimman simppeli muodoltaan ja härpäkkeiltään. Ei siis solkia ja taskuja ja logolla varustettuj sulkemismekanismeja. Lumissa tämä yksinkertaisuus on yhdistetty myös herkullisiin väreihin, joita on aidossa nahassa vaikeampi löytää. Mustaan pukeutuvana ajattelen niin, että laukku saakin olla asun ärjyimmän värinen osa. Ainakin välillä.

      Toki makuja on monia ja tärkeintä on löytää se oma juttu. Itse en useimmista muista "merkkilaukuista" niin perusta hypetyksestä huolimatta, johtuen juuri tuosta minun makuuni turhan paljosta yksityiskohtien määrästä.

      Toisaalta Lumin lisäki minua viehättävät usein esimerkiksi Cheap Mondayn laukut, joissa on vähän samaa fiilistä. Supersimppeli perusmuoto ja yleensä joku pieni, melkein huomaamaton juju.

      Poista
  2. Mäkin tykkään ehdottomasti yksinkertaisuudesta. Mutta aina mulle tulee mieleen Lumi-laukuista se, että onko ne vähän rytkymäisiä. Kaipaan hieman enemmän tiettyä chic-meininkiä, yksinkertaisella tavalla silti. Ehkä sen tekisi vaikka se, että se laukku pysyisi paremmin pystyssä (osa malleista varmaan onkin ryhtevämpiä) ;) Ehkä siinä on just se, kuten sanoit, että se on vähän kuin muovipussin jalostettu versio. En tiedä, rohkenenko sentään Marimekon perusolkalaukkuihin verrata, mutta jos vaan karskisti sen teen, niin niiden edessä, yleisyydestä huolimatta, mulla ei tule sellaista rytkyoloa. Paitsi sitten, kun ne ovat jo vanhoja ;)

    Mutta mistäänhän ei tarvitse pakolla tykätä, mutta näistä olen kieltämättä halunnut tykätä. Mutta toistaiseksi on aina tullut se fiilis, että jos haluan vastaavan laukun, pitää mennä Lindexille.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!