20121119

anna meille meidän jokapäiväinen huutokonserttimme


Idyllisten kuvien ja hassunhauskojen sattumusten vastapainoksi ajattelin ilahduttaa teitä tällaisella raatorehellisellä ilta-aikaisella avautumisella tämän illan konserttia odotellessa. Meillä kun on siihen nimenomaiseen showhun oikein vippiliput. Pääsee permannolle asti ja lavallekin joka kerta parras- eli yövaloihin. Useimmiten näytöksiä on kaksi tai useampia. Väliajalla ehkä luetaan hieman ja halaillaan, sitten konsertti jatkuu. Kahvia ei tarjoilla mutta vessaan pääsee satunnaisesti kesken esityksenkin, vähän illasta riippuen.

Kannan kaksivuotiasta ja samalla omatuntoani. Se on aika raskas lasti jokailtaiseksi jumppatuokioksi eikä se edes vähennä jenkkakahvoista senttiäkään, pinna sen sijaan alkaa olla aika lyhyt. Omatunto ei sentään huuda korviavihlovasti vaikka kyllä senkin ääni muun melun yli kantaa ihan kylliksi. Pääsen yleensä jonon ohi kun nimeäni huudetaan pääesiintyjän toimesta. Konsertin jälkeen aamulla on hieman samanlainen olo kuin jos olisi nähnyt jonkin maailmantähden. Päätä särkee ja väsyttää.

Olemme päätyneet pattitilanteeseen jossa rättiväsynyt äiti ei herää aamulla ajoissa tai jos herää niin tekee mieluummin töitä sen hiljaisen hetken, joka täällä keittiössä vallitsee kuin valitsee mukulan herättämisen. Tai nukkuu. Useimmiten nukkuu vaikka kello soikin aiemmin. Edes vähän kertynyttä univelkaa pois jotta jaksaa taas kanniskella seuraavassa konsertissa. Luojalle kiitos torkkunappulasta.

Se puolille päivin koisaaminen kostautuukin sitten illalla kun kukaan ei jaksaisi enää kahdelta yöllä viihdyttää sijaistoimintoja tarjoilevaa kakaraa. O ei halua nukkumaan joten sijaan hän haluaa. Mitä tahansa. Kirkuen samalla kuin sirkkeli. Jos minä kannan, haluaa O isin syliin. Jos isi kantaa, haluaa O minun syliini. Tai vettä, autokirjan, peiton, ei peittoa, pupun, nallen, ei missään nimessä nallea, silejä, ei herranjestas mitään silejä, peiton, vettä, äitin syliin, isin syliin, vettä. Alkaa rassata vähän jokaista osallistujaa tämä jatkuva festarimeininki. 

Ongelma ei olekaan varsinaisesti nukkumisessa (eikä tietenkään O:ssa), alkuun päästyään piltti (ja äiti) koisaa kyllä keskeytyksettä iltapäivään asti. Se aloitusaika tässä vain vähän rassaa. Koko paletti pitäisi pyöräyttää ympäri, nousta aikaisemmin aamulla, nukkua päiväunetkin ajoissa ja sitten hiipiä yöunille ennen kympin uutisia. Vaan kukahan sen oikein tekisi. Minä en ehdi, minulla kun on ne vippiliput tämän(kin) illan konserttiin.

***

Jälkikirjoitus

Liekö ollut tämä luonnoksissa pyörinyt teksti vai mikä mutta saimme juuri kuulla, että konsertti onkin tältä illalta peruttu. Pääartisti on mennyt jo nukkumaan. 

7 kommenttia:

  1. Vastauksen tiedät itsekin ( lue lapsi tarvii säännöllistä rytmiä..) eli toivotan vaan pitkää pinnaa! Meillä nää konsertoijat on 1,5 ja 3 eli ymmärrän sua kyllä. Nää tosin konsertoi vaikka herätään ajoissa ja pyritään unille järkevään aikaan. Pienemmällä eroahdistusta ja isommalla painajaisia. Ou jee, aika monena aamuna heräänki pari!sängystä minä plus 3 kokoonpanolla.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä!

    Me ihmiset ollaan niin erilaisia - mä oisin ihan poikki jos meillä valvois pirpana yli ysiin enkä siis itsekään pääsisi nukkumaan ennen kymppiä silloin. Onneksi ollaan koko perhe enemmän aamuihmisiä. Te taidatte olla iltaihmisiä, varmaan on turha kuvitella teidän olevan ihan luonnostaan aamunkoitteessa pirteänä pystyssä. Vaan valitettavasti tämä yhteiskunta edelleen toimii 8-16-periaatteella ja iltaihmiset saavat siitä hiukan kärsiä.

    VastaaPoista
  3. Meillä oli vähän vastaava vaihe tytön ollessa kolme. Nukkumaan käyminen oli haasteellista ja tyttöä kannettiin sänkyyn kymmeniä kertoja illassa. Tuo oli vielä aikaa, kun olin paljon tytön kanssa kahdestaan, mies kun palasi työreissultaan hänelle riitti vilkaisu äitiin, jolla oli mustat silmänaluset ja pinna kireämpi kuin viulunkieli, jotta ei tarvinnut kysyä, kuinka viikko on mennyt. Tilanne lauksesi ajastaan. Nyt tytön ollessa viisi, hän on helppo nukkumaanlaitettava ja tilanne helpottuu koko ajan. Viimeisin vitsaus oli, että helikopteri pörräsi meidän välissä yöt, mutta sekin laannutettiin lahjomalla (rasti ruutuun omassa sängyssä nukutuista öistä ja tietyn määrän jälkeen, päästään leluostoksille).

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen ihan kuollut, jos joudun valvomaan yli kymmeneen. Mutta meilläkin ollaan aamuihmisiä, herätykset kun on jo kuudelta.

    Meillä ei toiminut samassa huoneessa istuminen ja sänkyyn palautus. Ei, vaikka miten tehtiin supernannyn ohjeiden mukaan. Ainoa mikä meillä on tehonnut, on ollut oven toisella puolella odotus. Sänkyyn tulee palautus heti, kun pienet sormet avaavat oven ja vaativat jotain. Ei puhumisia, kommentointia tms. ensimmäisten kolmen "nyt nukutaan" käskyjen jälkeen.

    Ja eihän tämä heti viikossakaan onnistu. Mutta nyt ne parin tunnin nukutussessiot on vaihtuneet vartin nukutuksiin. Kiitämme supernannya koko perhe. Päivisin tosin vaaditaan, että lapselle pitää laittaa vetoketjullinen kokopuku päälle (vetoketju selkään) ennen unia. Muuten nukutus menee vaipan riisumiseksi ja uudelleen pukemiseksi. Samalla kun vauva roikkuu tissillä, ja siitä ei nauti muuten kukaan.

    VastaaPoista
  5. "Jos minä kannan, haluaa O isin syliin. Jos isi kantaa, haluaa O minun syliini. Tai vettä, autokirjan, peiton, ei peittoa, pupun, nallen, ei missään nimessä nallea, silejä, ei herranjestas mitään silejä, peiton, vettä, äitin syliin, isin syliin, vettä."

    En voi sanoa muutakuin, että: ihanaa - teilläkin! Voin sanoa noin, koska tiedän tuon "ihanuuden". Tosiaan tuon keikan voisi joskus jättää väliinkin. Meillä on aika säännöllinen päivärytmi, mutta ehkä noissa iltatoimissa olisi vielä hiomista. Yritämme saada 2v4kk nukkumaan yhdeksään mennessä. Vain koska haluan sen oman ajan iltaan, koska herätys on 6.30. Lähdenkin tästä jonottamaan tämän illan keikalle. Musta tuntuu, että mäkin pääsen tänään jonon ohi... ;)

    Ai niin, hyvä teksti!

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä. Meilläkin 2-vuotias sirkkelöi joka päivä. Pahimmat taistelut käytiin muutama kuukausi sitten. Meinasi huumori loppua, kun oli päivästä käyttänyt 4-5 tuntia nukuttamisiin.

    VastaaPoista
  7. Huojentavaa lukea tätä. Meillä 1,5-vuotias on aina ollut vähintäänkin epävarma nukkuja ja hyvin vilkkaana mukelona ei todellakaan osaa rauhoittua edes umpiväsyneenä sängyssä tunnin nukuttamisen jälkeenkään, jos nyt vaan sattuu sellainen ilta. Aika usein sattuu.

    Meillä tehdään varmaan kaikki opikirjojen mukaan. on säännöllinen rytmi, on säännöllinen ulkoilu, ei mennä rattaissa vaan lapsi liikkuu itse, illalla rauhoitetaan tuntia ennen nukkumaanmenoa, tehdään aina tietyt rutiinit, ei pulista...ja paskat se mitään auta! Festarit on päällä jatkuvasti.

    Onneksi olen itse yöihmisiä. Aamut sen sijaan, voi luoja mitä murhaa.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!