20121029

korkkaritennarit, kookoslatte ja kamera feat. mikko leppilampi ja maestria

Nespressossa parasta (siis sen lisäksi, että se tekee törkeän hyvää kahvia kapseleissa ja muotoilultaan mainioita masiinoita keittiötä koristamaan) on se, että he kutsuvat minut aika ajoin mahtaviin työnpäivän katkaiseviin kemuihin. Ihan oikeasti, kun on kellon ympäri töissä, on ihan mahtavaa löytää itsensä yhtäkkiä kahvidrinkki kädessä upottavalta sohvalta kello kolme iltapäivällä ja kuulla samalla kuinka Mikko Leppilampi kertoo leikkivänsä kotona baristaa.





Tällä kertaa juhlistettiin paitsi esteetikon silmää hivelevän retromuotoillun Maestria-koneen lanseerausta myös niitä minunkin jo alkuhuuman aikaan peräänkuuluttamiani makukahveja. Se drinkkikin jota sohvalla nautiskelin, oli tehty kookoskahvista, josta tullee tuli jo uusi lempparini. Drinkkilistan hyväntuulisin oli kuitenkin ehdottomasti ysäritunnelmissa nimetty HazelHoff, joka tehdään makukahvikolmikon hasselpähkinäversiosta.




Kolmen kahvin sarjan kruunaa macadamia-maku, joka omassa suussani kalpeni kyllä huomattavasti tuolle huumaavalle kookokselle. Drinkkien lomassa maistelimme myös uutuuskahveihin sopivia suupaloja á la Teresa Välimäki ja nautimme DJ:n vinyylikokoelman helmistä. Tällä kertaa minulla oli myös kamera akkuineen mukana, toisin kuin viimeksi.




Maestria-kone on kaunis kuin koru, joskin sen verran massiivinen, että itse olen edelleen erittäin tyytyväinen kotikeittiössä pönöttävään pienempään Pixieen. Ehkä eniten kaipaisin tuota maidonvaahdotinlämmitinkeitänvarmaannekahvitkin -osaa, joka näistä suureellisemmista malleista löytyy. Nyt mennään kuitenkin ihan manuaalimaidolla, mikä ei haittaa pätkääkään kunhan saan kaapit täyteen tuota mieletöntä kookoskahvia.



Uutuuksien lisäksi bongasin hyllystä jotain oikeasti tarpeellista. Olen harmitellut kunnollisen termosmukin puuttumista etenkin nyt kun työmatkaa on hieman enemmän kuin muutama metri. Ainoa ongelma markkinoiden mukeissa on kansimuotoilu, jossa sitä pientä hörpintäkoloa ei saa kiinni millään. Tokihan kulkisin mielelläni hauskasti pahvista take away -mukia muistuttavan keraamisen kanssa aamulla bussiin mutta ihan yhtä mielelläni en halua niitä (kookos)kahveja syliini siellä bussissa. Nespresson termos sisälsi paitsi sen pienen mutta olennaisen läpän kannessa, myös tyylikkään ökyautoa muistuttavan kromikiiltopinnan. Minä ainakin tarvitsisin aamuihini hieman luksusautomeininkiä vaikka bussilla kuljenkin.


Vaikka jonkinlaisesta (Nespresson tuntien varmasti järjettömän hienosta) kivijalkaliikkeestäkin huhuttiin, tällä hetkellä tuotteita saa ainoastaan verkosta ja mikä kookoskahvin kanssa kiperintä, näitä sesonkimakuja vain rajoitetun ajan. Minä aion päivystää sormet näppäimistöllä heti 12. marraskuuta kun ne tulevat myyntiin ja hamstrata järjettömän määrän pakkasaamujani lämmittämään. Ja joulupukki hei, sisäinen järjestelmällistyttäjäni (vaikka hän ei usein näykään) ei pahastuisi ollenkaan muutamasta läpikuultavasta kuutiosta, joihin voisi järjestää nuo herkullisen väriset kapselit väreittäin.


Kahvintuoksuinen kiitos jälleen kerran Nespresson väelle, toivottavasti nähdään pian uudestaan!


///

3 kommenttia:

  1. Tuo Nespresson termosmuki vaikuttaa mainiolta, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Tota. Mäkin haluun ens kerralla tollasiin bieleisiin jossa on noin hyvän näköisiä miehiä ;-D

    VastaaPoista
  3. Onko tuon mukin kansi mallia "uskaltaa laittaa kassiin vaikka sisällä olisi nestettä"?

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!