20121022

erottumisesta ja haaveilevista morsiamista

Suurin osa asiakkaista haluaa jotain uutta, jotain mikä erottuu massasta, jotain tiiätkö ihan muuta. Erilaisuus vaatii kuitenkin myös rohkeutta, uskallusta astua sen rajan yli. Valitettavan usein sitten kuitenkin valitaan se kompromissi, se vähän konservatiivisempi, turvallisempi. Ensimmäisissä palavereissa rima on usein pilvissä ja taivas auki mutta kun pitäisi tehdä päätöksiä, alkaa rohkeus rakoilla. Toki myös raha puhuu, pitää pysyä budjetissa ja pohtia miten sitä pääomaa käytetään, mihin juttuihin rahaa syydetään ja miksi.


On kuitenkin ikuinen ristiriita, ainainen paradoksi kun toivotaan jotain uutta mutta ei kuitenkaan uskalleta seisoa sen takana. Muutos aiheuttaa aina vastarintaa, hyväkin. On inhimillistä, että uudet asiat vaativat sopeutumista ja vaikkapa uusi logo herättää ensin närää ennenkuin siitä tulee tuttu ja oma. Välillä tekisi kuitenkin mieli ravistella, valaa uskoa siihen, että vapaapudotus kannattaa. Ei tietenkään pidä sokeasti sinkoilla visuaalisella kentällä mutta miksi roikkua turhaan vanhoissa kaavoissa ja jättää se uusi ja erilainen vain haaveilun asteelle. Tartutaan mieluummin toimeen ja tehdään oikeasti jotain ihan muuta. Useimmiten se uskallus palkitaan.


Parhaat, aidosti erilaiset oivallukset ovat juuri niitä joissa on otettu riski. Suljettu silmät ja annettu mennä. Kuvallisella alalla pitää myös muistaa se, että tapoja tehdä on tuhansia. Ei ole olemassakaan yhtä oikeaa metodia eikä yhtä ainutta tyyliä. Pelkkä eri henkilön astuminen remmiin muuttaa yritysilmeen dynamiikkaa heti. Makuasiat ovat ainoita joista edes kannattaa kiistellä. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että minä ainakin suunnittelen mieluummin jotain kiistanalaista kuin jotain mikä ei herätä minkäänlaisia tunteita.


Onneksi osaan itsekin vuosien jälkeen perustella paremmin visuaaliset valintani ja kannustaa asiakasta kokeilemaan rohkeasti jotain uuttakin. Ja onneksi on asiakkaita joiden päätä ei huimaa. Minulle soitettiin hiljattain, että nyt riittivät kaihoisat morsiamet kukkakedoilla, tee jotain muuta! Ja minähän tein. Hääpäivähän on omanlaistaan nukkeleikkiä, puvun valinta prinsessaimagon sovittelua. Eräs ääni matkan varrella kommentoi, että oletteko te nyt ihan varmoja tästä.


Minä sanoin selkä suorana olevani aivan varma tai ainakin valmis kokeilemaan ja siellä ne nyt komeilevat. Suomen Pukuvuokraamon mainokset, joissa ei näy yhtään haaveilevaa morsianta lähimaillakaan. Kukkakedoista puhumattakaan.



8 kommenttia:

  1. Mahtava idea!

    VastaaPoista
  2. Kyllä, tämä on haaveilevat morsiammet ja kukkakedot ovat ihan oikeasti kaivanneet uutta ilmettä. En ole naimisissa, häitä ei ole suunnitteilla enkä itse ole graafikko tms. mutta mielestäni häät ja siihen liittyvät asiat ovat olleet mielestäni uusien tuulien tarpeessa jo pitkään.
    Jos nyt sattuisi häät olemaan omalla kohdalla ajakohtaiset, en tietäisi mihin tarttua koska kaikki mainokset ovat tällä saralla melkein samanlaisia.

    Erilainen ja erottuva mainos ja niinhän sen tulisikin olla, tähän mainokseen minä tarttuisin.
    - Sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkäs minä nuo ylimääräiset sanaset tuohon tunkkaisin...
      Lause kuuluu siis niin, että "Kyllä, haaveilevat morsiammet..."
      -Sanna :) -

      Poista
  3. Mutta se kolttu ei edelleenkään saa olla muuta kuin valkoisen sävyjä... No, se on ehkä oma henkilökohtainen ongelmani. :) Mutta pidän tässä siitä, että mainoksessa tuodaan esiin se, että morsian valkoisissaan on todellakin rooli ja jonkunsorttinen leikki. Samaan aikaan myös sekä ihmettelen että ymmärrän tuon oletteko te nyt ihan varmoja tästä -kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tosi hieno! :)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!