20120904

sammutuspeite ja sadetta

Lauantai-iltana pakkauduin pienen vihreän auton takapenkille tuhisevan koirakasan viereen. Takakontti täynnä sytytysnestettä ja käsilaukussa sammutuspeite. Etupenkin oli vallannut valokuvaajani sieniämpäri sekä minun uusi Dragon Staffini.



Sää ei oikein suosinut, hyytävä tihkusade kasteli joka paikan jo matkalla ja yltyi vain iltaa kohden. Keikka oli kuitenkin lämminhenkinen eikä vähiten aidosti yllättyneen hääparin takia, joille show oli tilattu lahjaksi. Vielä kerran, kuten kumartamisen jälkeen sanoin paikan päälläkin, lämpimät onnittelut!



Tulikuvat: Niko Siponen

4 kommenttia:

  1. Anonyymi4/9/12 14:15

    Hienon näköistä! Olisi kiva itsekin opetella tuo hieno taito :)

    Ihan pakko kysyä, että onko koskaan mennyt jotain pieleen tai ollut läheltäpiti tilannetta?

    Itselläni on sellainen kunnioitus/kammotus, viha/rakkaus suhde tuleen.
    Se on hieno elementti, siis, TODELLA hieno. Mutta pari palon alkua sammuttaneena niin hurjan villi elementti, että en tiedä tohdinko tulitemppuja ruveta kokeilemaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan, saa toki kysyä.

      Hyvin hyvin vähän on mennyt mitään pieleen mutta se johtuu suurelta osin juuri siitä, että vaikka lopputulos on näyttävä ja hyvällä tavalla "vaarallinen" on tekeminen aina suunniteltua ja ennalta harjoiteltua. Eli siis esimerkiksi välineet harjoitellaan aina ensin ilman tulia ja sitten vasta palavana, kaikki välineet ja niiden kiinnitykset tarkistan joka kerta erikseen, mukana on aina ensiaputarvikkeet, sammutuspeite jne., aineiden kanssa ollaan varovaisia, pidetään erillään erilaiset sytytysnesteet, sammutetaan aina kaikki välineet, kynttilät sun muut huolellisesti sekä pakataan vasta jäähtyneinä.

      Omalle kohdalle osuneista ongelmista suurimpia ovat lähinnä syttymisongelmat esimerkiksi kylmässä ilmassa aineiden reagoidessa lämpötilaan ja pienet mustelmat harjoitteluvaiheessa. Yhden kerran olen polttanut silmäripset mutta mitään sen suurempaa jonkin karanneen hiussuortuvan kärähtämistä lukuunottamatta ei ole koskaan sattunut.

      En varmaan voi liikaa korostaa tuota turvallisuuspuolta, se on sen kaiken a ja o vaikka parhaimmillaan kyse onkin mukavasta harrastuksesta jossa illan iloksi improvisoidaan musiikin tahtiin. Silloinkin kaikki edellämainittu ja monta muuta seikkaa on mietitty ja tarkistettu.

      Itse ajattelen niin, että tulta pitääkin kunnioittaa ja aina vuosienkin harrastamisen jälkeen muistaa, että se on arvaamaton elementti jonka kanssa pitää toimia yhteistyössä ja nöyrästi. Pieni pelko on siis ihan paikallaan ja mielestäni oikeinkin tervettä tässä tapauksessa. Ja toki alkuun mieluiten aina jonkun osaavan opettaessa kädestä pitäen etenkin tuota turvallisuuspuolta.

      Sinänsä kokeilemaan voi tosiaan tulla vaikka vähän jännittäisikin, itse olen ihan alkeita opettanut kiinnostuneille useampaankin kertaan jos omat harjoitukset ja aikataulut osuvat yksiin. :)

      Poista
    2. Anonyymi4/9/12 15:06

      Ajattelinkin että "kuivaharjoittelua" ei varmasti koskaan ole liikaa tuossa puuhassa.

      Harmi kun asut niin kaukana (sellaset rapsakat 500km), muuten kirmaisin heti ensimmäisen tilaisuuden tullen vaikkapa ensiksi katselemaan reenaamistasi.

      En tiedä harrastaako täällä keski-pohjanmaalla kukaan tuota, pitääpä selvitellä ja kysyä josko pääsisi katsomaan ja ehkäpä kokeilemaan noita "työkaluja", ilman sitä tulta toki aluksi :)

      Jos sitä innostuisi hankkimaan jonkin välineen ihan omaksi, saa sitten naapurit taas ihmetellä että mitä se nyt on keksinyt :D
      Kotipihalla toki en tulen kanssa lähtisi leikkimään, sen verran vanhoja ja tuliherkkiä rakennuksia pihassa. Saa pelätä aina venetsialaisina ja uutena vuotena että milloin roihahtaa, kiitos naapureiden pommien.

      Kiitos kovasti tiedoista, innostus pyörähti entistä kovemmille kierroksille :D

      Poista
  2. Kiitos vielä Aino =)



    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!