20120910

salaiset aseet

"En oo ikinä nähnyt sua kynsilakatta", totesi ystäväni äsken.

Olen toki löytänyt trendivärien palon sammuttamiseen edullisen tavan ostamalla ne ärjyimmät sävyt kynsilakkakokoelmaani vaatekaapin sisällön uusimisen sijaan ja kuulun edelleen siihen koulukuntaan, jonka mielestä sekainen hiuspehko ja hiukan räjähtänyt olemus näyttävät kauniisti lakatuin kynsin kuorrutettuina vain tarkoituksellisilta. Olin silti aika äimistynyt tästä toteamuksesta, tai en ainakaan heti tunnistanut itseäni siitä.

Kynteni ovat ensinnäkin varsin hauraita ja maailmaan hermostuvia, ne eivät kestä käytännössä juuri mitään ja nyt ei puhuta mistään aja kuormastotykillä yli -tyyppisistä tilanteista vaan ihan tavallisesta arjesta. Kaiken maailman kalkkilisistä ja maidon juomisesta tilkalla kahvia huolimatta, ne eivät vain koskaan ole varsinaisesti nousseet mihinkään säteilevään kukoistukseen. Poislukien raskausaika jolloin valitettavasti muut asiat ajoivat sen tosiseikan ohi, että minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni pitkät, kauniit ja kestävät kynnet. Vaan eivätpä nekään raskauden ja imetyshuurujen loppumista kestäneet.

Toinen, varsin varteenotettava ongelma on hosuminen. Ihan sama kuinka pienessä sekuntimäärässä lakan luvataan kuivuvan, minä ehdin takuuvarmasti tyrkätä sen johonkin. En tiedä onko vika lakassa vai pääkäyttäjässä mutta jostain ne kolhut, nirhaumat ja poispyyhkiytymät vain ilmestyvät. Joka helvetin kerta vaikka kuinka istuisin paikallani meditoimassa silmät kiinni.

Päätin valaista illuusion vallassa olevaa ystävääni ja kertoa kahdesta elämääni ja kynsiäni rikastuttaneesta salaisesta aseesta. Avauduttuani tietysti ensin kahdesta yllämainitusta ongelmasta joiden kanssa olen paininut niin kauan kuin muistan.


Kynsilakkamaiset ihmeaineet, jotka ensisilmäyksellä näyttävät tavalliselta lakalta mutta kynnelle päädyttyään tekevät jotain ihan käsittämätöntä ja saavat rumimmatkin rähmäkäpälät näyttämään luonnollisilta ja huolitelluilta. Aloitin omat kokeiluni Anytimen Nail Hardenerilla ja siirryin sitten kovempiin kalliimpiin aineisiin porttiteorian mukaisesti. Nyt olen ollut jo vuosia koukussa IsaDoran  Second Nailsiin, jota on aina vaan haettava uusi puteli. Se on haaleaa, lähes väritöntä, joten sen voi sutia menemään vaikkapa liikkuvassa bussissa ja lopputulos on silti täydellinen. Köyhdyn ilomielin tämän verran jos saan sillä moneksi kuukaudeksi kauniit kynnet aina silloin kun en ehdi paneutua asiaan tai aseeseen numero 2.

Pikakuivattaja. Tuo huitoraajan ja sohisormen paras ystävä. Kun anoppini ensi kertaa esitteli minulle tämän, tuntui siltä kuin taivaan tai ainakin kynsilakkasävyjen luvatun maan portit olisivat auenneet. Kaikki ne huikeat sävyt, jotka vaativat ainakin kolme kerrosta näyttääkseen edes etäisesti siltä kuin kiiltävällä naistenlehden sivulla mainosmallin kynsissä. Ja kaikki vain sillä, että lopulta niiden lukemattomien kerrosten päälle sivellään vielä yksi kerros. Kerros varmasti järisyttävän tymäköitä kemikaaleja jotka kiinnittävät lakan ja kuivattavat sen niin nopeasti, että minäkään en ehdi sotata sitä odotellessa. Miten ihmeessä olen voinut elää ilman tätä? Tai no, olen tietysti voinut, rumin kynsin ja intensiivisimmistä sävyistä luopuneena.

Jos jonkin kosmetiikkaputelin haluan pitää aina saatavilla ja täynnä tavaraa, se on jompikumpi näistä tai mieluiten molemmat. Väitän edelleen, että jos kynteni hohtavat turkooseina ilman virheen virhettä, saa suttunutturassa olla muutama virhe enemmän eikä kaiken muunkaan tarvitse olla ihan niin justiinsa.

Olen tosin kuullut huhuja, että huulipunalla olisi samanlainen efekti. Niin kokeellinen en kuitenkaan ole vielä ollut, että olisin tohtinut testata. Veikkaan, että rähmäkäpälyydellä on nimittäin sellainen efekti, että se ulottuu naamaan asti ja se puna on hyvin äkkiä hampaissa tai ainakin jossain ihan muualla huulissa. Vai onko joku jo löytänyt toimivan salaisen aseen tähänkin ongelmaan?

2 kommenttia:

  1. Toi anytime hardener on maailman paras kynsilakka, harmi vain ettei sitä valmisteta enään :( -Annivain

    VastaaPoista
  2. Olen jotenkin aina vierastanut kynsilakkoja, joita minulta löytyy jopa kolme kappaletta. Musta, savunharmaa ja glitter. Näiden yhdistelmillä pääsee pitkälle.. :D Pitäisi ilmeisesti käyttää jotain pikakuivattajaa, kun olen myös aina se ruttulakkasormi.

    Mutta huulipuna, uijui. Tutustuin vasta pari viikkoa sitten elämäni ensimmäiseen huulipunaan ja olen vähäsen rakastunut. Angsti kapeista huulista on väistynyt ja tunnen oloni naurettavan täydelliseksi kun huulet ovat kirkkaanpunaiset. Skarppiuttaa yllättävän paljon ilmettä.

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!