20120924

laatikoita, mallikappaleita ja tequilaa

Kylläpä vaan meinaa ottaa vähän koville tämä muuttaminen. Laatikoita laatikoiden perään, lastaa, pura, pakkaa, siirrä, vie, tuo, koordinoi. Uskomattoman määrän tavaraa sitä on saanut vuosien varrella kerättyä, pakatessa on myös löytynyt ties mitä joita en kaikkia edes tiennyt minulla olevankaan. Kaikkein raastavinta on epäjärjestys, välitila jossa mitään ei voi tehdä ennenkuin jotain muuta. Ei voi viedä O:n tavaroita uuteen huoneeseen ennenkuin viimeinenkin muuttokuorma on viety, ei voi viedä kotityöpistettä makuuhuoneeseen ennenkuin O:n tavarat on siirretty, ei voi laittaa mitään mihinkään ennenkuin siitäkin on imuroitu.



Ajan hermolla kuitenkin ollaan vaikka hermot ovatkin vähän riekaleina. Tein kolme pitkään viivytettyä hankintaa melkein samalla kertaa ja jostain syystä kaikissa näissä toisiinsa liittymättömissä ostoksissa oli sama kaava. Löydän puoliksi sattumalta minua miellyttävän tuotteen, menemme ostamaan sitä ja myyjä toteaa, että jaa kas, tämä onkin loppuunmyyty. Ainoastaan tuo mallikappale on jäljellä. Otatko puoleen hintaan? Nyt minulla on sitten mallikappaletuoli, mallikappaletulostin ja ei varsinaisesti mallikappale mutta koko Gigantti-ketjun ainoa hyllyssä oleva kappale ulkoista näyttöä.



Hihittelinkin jo tuolla blogin facebook-sivulla, että mitähän mahtaa tulevaisuus tuoda tullessaan kun työtuolin nimi on Tequila. Siellä oltiin sitä mieltä, että sitruunaa ja suolaa pitää saada myös. Tequilani on jo valmiiksi kirkkaan sitruunankeltainen joten se puoli on hoidossa jo. P totesi tähän sitten lopuksi, että eikös se työ ja työhuone ole se sinun elämäsi suola. Ja hyvä ystäväni tiedusteli sen jälkeen, että mikähän mahtaa olla työpöydän nimi.


Sen näytön ostaminen olikin sitten ihan oma ohjelmanumeronsa, se ainoa kappale kun ei sattunut olemaan esimerkiksi meitä lähimmässä Gigantissa vaan Espoon perukoilla. Se ystävällisesti varattiin minulle ja kun saavuin paikan päälle, varaus oli tehty nimellä Risto. Mielenkiintoista sinänsä, olin kuitenkin fyysisessä kohtuullisen naisellisessa olomuodossani ihan henkilökohtaisesti paikalla kun sitä tehtiin. Vaiherikas tarina ei kuitenkaan loppunut siihen vaan alkoi vasta. Pankkikorttini lopetti toimintansa, verkkopankissa tehdystä nosto- ja ostorajan siirrosta huolimatta. Lähin automaatti ei ollut ihan nurkan takana ja kun vihdoin löysin sen, kävi ilmi ettei sieltä voinut nostaa kuin hieman alle puolet tarvitsemastani summasta. Ihan näppärä toiminto koko tienoon ainoalle automaatille.


Kun vihdoin kävelin käteiset kädessäni näyttöä hakemaan, kertoi dynaaminen myyjäkundi minulle ettei heillä noutopisteellä valitettavasti ole käteiskassaa, käväisisitkö tuolla myymälän puolella valtavan rakennuksen vastakkaisessa päässä maksamassa sen ja voit sitten kävellä tänne takaisin noutamaan näytön mukaasi. No minähän kävelin, päästäkseni jonon tukkeeksi kun kassalla ollut myyjä naputteli kerran toisensa jälkeen jotain väärin, laski setelini kertaalleen väärin ja koko toimitus tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta seisoin valtavan laatikon kanssa auton vieressä ja katselin jo aivan piripintaan pakattua takaosaa. Aikamoista akrobatiaa ja mielenhillintää vaati saada sekä minut, että näyttö mahtumaan sinne ilman, että kumpikaan räjähtää.



Kaiken tämän jälkeen seurasi tietenkin vielä muuttokuorman kuskaamista ja kantamista, O:n lahjomista pillimehulla (söi se ihan oikeaa ruokaakin, älkää hätääntykö!) ja hyllyjen kasaamista paikalleen. Avaimetkin ojennettiin juhlallisesti ja kiinnitin niihin heti syyspäivien piristykseksi pirteän pääkallon.


Lopulta seisoin ihan hiljaa uuden työhuoneeni ovella. Yritin ymmärtää, että tämä on nyt minun. O:kin totesi, että "on ieno".


///

Kohta sinäkin voit kurkistaa samaiselta ovelta ja todeta oliko O oikeassa,
yhteenmuuton kunniaksi pystyyn pykätyt pippalot löydät täältä.

1 kommentti:

  1. Tsemppiä projektiin.... Blogissani on sinulle jotain (ei ole pakko jatkaa, jos et näitä harrasta ;D)

    VastaaPoista

Kerro ihmeessä!